Mikä on älykkyyden ja viisauden ero?

👍

Ei paljoakaan, älykäs on todennäköisesti myös viisas.

Älykäs osaa korjata autonsa. Viisas ymmärtää olla ostamatta autoa.

älykäs selviää tilanteesta johon viisas ei koskaan joudu

Vierailija kirjoitti:

älykäs selviää tilanteesta johon viisas ei koskaan joudu

Viisas on joutunut jo aiemmin ja ottanut opikseen

Luin joskus, että viisas osaa olla joutumatta niihin tilanteisiin, joista älykäs selviää älynsä avulla.

Älykkyyttä on tietää että tomaatti on hedelmä, viisautta taas on olla laittamatta tomaattia hedelmäsalaattiin.

Tämä on täysin oma määritelmäni, mutta:

Älykäs on lahjakas esimerkiksi matemaattista tai kielellistä älykkyyttä vaativissa tehtävissä. Älykäs pärjää koulussa ja työelämässä ja on luonteeltaan hoksaavainen.

Viisas ymmärtää tai pyrkii ymmärtämään muita ihmisiä, heidän tunteitaan, ajatuksiaan ja mistä lähtökohdista ihmiset ajatuksineen tulevat. Viisas pyrkii hahmottamaan toisen ihmisen (ja muutkin asiat) kokonaisuutena eikä arvostele tätä yhden virheen perusteella. Viisas on empaattinen ja oikeudenmukainen ja pyrkii tekemään kaikkien kannalta hyviä ratkaisuja.

Ihminen voi olla molempia, toista tai ei kumpaakaan. Ja tämä tosiaan on vain minun määritelmäni, jostain löytyy varmasti virallisempikin määritelmä.

Jos ajattelee älykkyyden määritelmää eksaktisti, niin sillähän tarkoitetaan vain tehokkaita kognitiivisia kykyjä. Älykkyyteen eivät kuulu vaikka eettisten ja moraalisten syyseuraussuhteiden ja päämäärien tärkeänä pitäminen ja niihin päämääriin pyrkiminen.

Jälkimmäiset taas kuuluvat viisauteen.

Ihminen voi olla sekä älykäs että viisas tai vain jompaa kumpaa. Älykkyys eli tehokas ajattelu auttaa viisaudessa, sen takia olisi parasta olla molempia.

Mielikuvissani älykkyys on teknisempää ja liittyy tilapäiseen ongelmanratkaisuun, kun taas viisaus on suurempien kokonaisuuksien ja eettisen lopputuloksen huomioimista.

https://yle.fi/uutiset/3-5097734

Älykäs saa hyviä numeroita.

Jos on viisas ja sattuu olemaan valkoihoinen, hyväpalkkainen, korkeastikoulutettu, mies, niin pitää aina turpansa kiinni.

Minun elämässäni (kun en osaa/voi/pysty mihinkään muuhun vertaamaan) se on mennyt näin:

penskana ja nuorena olin aina luokkani/työpaikkani älykkäin - ja ilmeisesti ärstyttävin. En saanut ystäviä, selkäni takana tirskuttiin ja päin naamaakin vttuiltiin. Olin suurimman osan mielestä ärsyttävä ja typerä pikkunilkki. Sain vain muutamia ystäviä, jotka näkivät itsekeskeisyyteni läpi - en nimittiäin koskaan pyri vanhingoittamaan ketään, olen itsekeskeinen, mutta kiltti.

Vanhempana opin peittämään niin narsismiani kuin älykkyyttäni, opettelin käyttäytymissääntöjä, opettelin kuuntelemaan, olemaan muka empaattinen eli opettelin olemaan niin kuin suurin osa ihmisistä on: minusta on vanhemmiten kehittynyt alani asiantuntija, pidetty pomo. Mikä huvittaa minua suuresti, koska pohjimmiltaan olen se ärysttävän itsekeskeinen tyyppi edelleen. Täytyy vain teeskennellä niin kuin muutkin. Ne nuoruuden kaverit ovat edelleen ystäviäni, uusia en edes halua näistä, jotka pitää mua niiiiin empaattisena ja viisaana (kun jaksan kuunnella heidän jorinoitaan).

Viisauteen tarvitaan elämänkokemusta.

Älykkyys on synnynäistä, viisaus opitaan. Ja tarvitaan älykkyyttä, että viisastutaan.

Viisaus on seurausta älykkäästä älyn käytöstä.

Älykkyys on tietokone ja viisaus sen käyttäjä.