Lue keskustelun säännöt.
Mun ystävä hylkäsi mut, kun sairastuin.
09.08.2013 |
Mä en olisi häntä kuormittanut vakavalla sairaudellani, mutta hän lopetti yhteydenpidon. Soitin myöhemmin, ei vastannut puheluihin eikä viesteihin.
Aikaa on mennyt ja hän on välillä mielessä. Jos hän vielä joskus minuun ottaa yhteyttä, en vastaa.
En vain voi ymmärtää, miksi näin teki. Toivottavasti hän lukisi tämän, tiedän että vierailee täällä.
En näe mitään syytä, miksi hylätä ystävä vaikeana aikana. Jos voimavarat ei riitä olla tukena, voisi ystävällisesti sanoa, etten voi nyt sinua auttaa.
Mä olen nyt niin vittuuntunut, että siksi tänne kirjoitin. Kummasti helpotti. Vuosiin en ole asiaa mietiskellyt paljoakaan, jostakin syystä tänään kyseinen ihminen tuli mieleen.
Mutta tällä hetkellä voin hyvin ja olen siitä onnellinen: )!!
Kommentit (2)
Näin mäkin olen uskonut ja asian ajatellut, toivottavasti on näin. Sydämmellinen ihminen, en halua uskoa muuta. Olisi vaan rohkaissut itsensä ja kertonut vaikka viestillä, että haluaa minun toipuvan rauhassa eikä pysty olemaan tukena. Epätietoisuus ystävyyden katkeamisesta raastaa aika ajoin vieläkin. Mutta rakas ystäväni, jos luet tämän: olet minulle tärkeä ja ajatuksissa, mutta ytävyytemme päättyi. Ehkä vielä joskus kohtaamme jossakin, mutta siihen menee hyvin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikki eivät osaa olla asiallisesti tukena, moni tahattomasti pakenee tilannetta.