Rv 26 ja mies ilmoittaa, ettei rakasta

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuli esille jo tässä vaiheessa, eikä vasta sitten kun lapsia on kolme. Yhden kanssa tulet pärjäämään vallan hyvin. Siskoni on yh ja tulee toimeen mainiosti. Ei huolta, asiat järjestyy.

Ehdottomasti näin. Parempi vauvan kanssa kahdestaan, kuin että se murjottava mies siihen lisäksi. Ei siitä ainakaan avuksi varmaan olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tästä taas opittiin? Ei ikinä pidä luottaa yhteenkään mieheen vaikka se miten väittäisi rakastavansa ja haluavansa lasta.  Jos päätät tehdä lapsen AINA pitää varautua siihen, että susta voikin tulla YH. Tehkää lapsia VAIN jos niitä itse haluatte, ei minkään miehenrotkaleen takia.

Yksinhuoltajuuteen nyt ei kyllä mielestäni ole syytä varautua, ellei ole ihan kelvoton (päihdeongelmainen tai mt-keissi) vanhemmaksi se mies alkuaankin. Normaalien miesten kanssa lapset hoidetaan yhteishuoltajuudessa eron jälkeen.

Ykdinhuoltajuus on harvinaista, ja hatunnosto heille, jotka sen hanskaavat.

Ennen kaikki naiset olivat yksinhuoltajia vaikka olivat naimisissa. On vasta eletty noin 1-2 sukupolvea, että miehet ylipäätään ottavat osaa lasten hoitoon, joten itsestäänselvyys se ei ole Suomessakaan.

Nimenomaan aina tulee miettiä, miten pärjää, jos mies jättää. Vain täysin sinisilmäinen nainen luottaa mieheen täysin.

Nimenomaan aina tulee miettiä, miten pärjää, jos päättää lähteä lasten kanssa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä luulet? Eroatte tietysti. Vai luulitko että suhteenne paranee jos pakotat miehen jäämään sillä verukkeella että yhteinen lapsi? 

Etkai kuvittele että ap:n pitäs yksin hoitaa yhdessä haluttu lapsi?

No jos toi on meininki, niin sääliksi käy lasta jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä. Ihan 30++ ikäisiä ollaan. Yhdessä pari vuotta. Miehellä on oma kriisi menossa, se on selvää. Hän haluaa yrittää mutta pitää kiinni siitä, että rakkautta ei tunne. Jäänkö tässä odottelemaan josko rakkaus vielä syttyisi koska mies on vain sekaisin vai ei. Ja miten tuollaiseen ihmiseen voi luottaa, jonka tunteet heilahtelee noin epäkypsästi. Todella satuttavaa.

Ajatteleppa tälleen. Miehelläs on raskausoireita. Peilaa sinua.

https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Lue-miesten-raskausoireet-Jopa-mait…

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne tuntee ns tulisina pysy kuin hetken aikaa. Sitten vaan ollaan yhdessä vaikka tunteet latistuu.

Niinpä! Maailman hotein kumppani alkaa näyttää arkiset piirteensä ja huonot puolensa, mitä ei rakastuneena hormonipöllyssä huomaa. Kaikki huono paljastuu aikanaan, ulkonäköön rakastutaan, persoonaan kiinnytään. Huonosti käy kun hypätään liian nopeasti yhteen.

Miehellä on selvästi joku paniikki päällä. Kun lapsi syntyy ja se on niiiin ihana, oikeasti, se toivottavasti palauttaa hänet normaaliksi ja auttaa näkemään mikä tässä elämässä on tärkeää. Jos olisin sinä, suhtautuisin viileästi kuin viilipytty, sanoisin miehelle et lähde sit helvettiin täältä, ehkä sitten yksiössä jossain tajuaa että minkä monumentaalisen virheen on tekemässä. Jollei sitten ole sitä toista naista, jolloin sun on paras heivata se joka tapauksessa. Yhden kanssa pärjää yksin hyvin. Ja varmasti löytyy joku hyvä uusi mies jossain vaiheessa. Suomalaiset miehet ovat tosiaan heikkoja, idiootteja, itsekkäitä ja todella rasittavia. Sen pitäisi tukea sua nyt raskauden aikana, eikä pudottaa mitään tollaisia pommeja niskaan. Tollaisiat jutuista voi tulla vaikka ennenaikaisia supistuksia. Ehkä kannattaa myös tuoda esille miten raskasta raskaana oleminen on, miehet ottavat senkin itsestäänselvyytenä. Mee makuulepoon kun se äijä pakkailee kamojaan ja pitele vatsaasi, ehkä siinä vaiheessa tajuaa mitä kaikkia seuraamuksia tuollaisella asialla voi raskauden aikana olla. Onnea sinulle raskauteen ja lapsen saamiseen. Lapsi on elämän suurin lahja ja tuo sinulle niin paljon iloa, että tuollaiset idiootit unohtuvat. 

Minkä ikäinen mies on? Onko lapsi ensimmäinen vai tietääkö mitä on tulossa?

Minä komppaan myös että miehellä on nyt joku kriisi/paniikki päällä.

Passita omaan kämppään miettimään asioita.

Minun mieheni sai myös jonkun paniikin eskoista odottaessani, ei nyt noin radikaalia, mutta omat lapsuustarumat yms puski pintaan ja joutui käsittelemään niitä vielä pitkään esikoisen jo synnyttyä.

Hyvä ja  läsnäoleva isä hänestä tuli ja rakkauskin selvisi tästä.

Lapset nyt yläasteella ja me olemme kriiseineen olleet yhdessä 20 vuotta ja hyvin menee.

Toki tämä ei ehkä helpota oloasia juuri nyt. Enkä neuvo liiaksi ymmärtämään miestä, mutta en ehkä pistäisi kaikkea vielä rikki. Hommatkoon mies toisen kämpän missä voi selvittää päätään.

Ja tsemppiä sinulle, sinä selviät kyllä. Onnea odotukseen, harmi että mies sotkee sen. Mutta koita keskittyä vauvaan ja kaikkeen positiiviseen.