Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä huonoa käytöstä vai lääkäripelkoa? Mitä mä tälle tilanteelle teen?
09.08.2013 |
Nuorempi lapsistani on kova kiukuttelemaan ja viime syksystä lähtien häntä on ollut mahdotonta saada käyttäytymään missään lääkärissä. Ei nyt varsinaisesti kiukuttele siellä, muttei anna lääkärin/hammaslääkärin/korvalääkärin tms. tehdä mitään.
Ensin olin sitä mieltä, että hänelle on kehittynyt joku lääkäripelko. Lapsi lähtee aina lääkäriin ja väittää, että antaa lääkärin hoitaa häntä, muttei sitten kuitenkaan anna, koska se kuulemma sattuu (ennen kuin lääkäri edes koskeekaan) tai pelottaa.
Tämä kaikki alkoi kun muutimme avomieheni luo ja olen epäillyt jos se onkin kapinointia kaikkea uutta vastaan. Ennen sama lapsi on ollut oikein reipas lääkärissä, hammaslääkärissäkin istui reippaana yksinään siinä tuolissa, eikä pelännyt.
Korvalääkäri oikein alkoi antamaan neuvoja, kuinka lasta rangaistaan, kun hän käyttäytyy tällä lailla (alkoi vituttaa se äijä, mutta ehkä hän oli kuitenkin siinä oikeassa, että se on vain kiukuttelua?).
Tai sitten on saanut traumoja, kun joku on sattunut liikaa?
Mä en oikein tiedä, kuinka edetä. Hammaslääkäri oli sitä mieltä, että odotetaan ja katsotaan, jos se menisi ajan kanssa ohi. No, eipä ole mennyt. Korvalääkärikäyntien kohdalla kokeilin tämän korvalääkärin tapaa, mutta se nyt ei tietenkään toiminut. Tai varmaan joidenkin kohdalla toimiikin, mutta meillä ei. Kannattaako 4-vuotiasta ylipäätään rangaista tästä? Eikö se vaan kärjistä tätä tilannetta? Minkälaisia rangaistuksia muuten käytätte 4-5-vuotiaalle? Tälle itsepäiselle kiukuttelijalle kun ei mikään rangaistus toimi... :(
Ja vielä... tunnen kyllä itseni huonoksi äidiksi tuon korvalääkärin läksytyksen jälkeen. :( Onneks mulla on tuo toinenkin lapsi, jonka kanssa asiat jostain syystä onnistuu (vaikkei se hänenkään kanssa helppoa ole ollut).
Kommentit (22)
Vedä korville tuollaista korvalääkäriä!
Ei lasta ole pakko käyttää niin usein lääkärissä.
Eikä etenkään tuoda nelivuotiaan elämään ja samaan kotiin vieraita miehiä. Ei ihme että pelottaa ja kiukuttaa. Minä en ole tuonut edes neljätoistavuotiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:22"]
Tai sitten on saanut traumoja, kun joku on sattunut liikaa?
[/quote]
Sinähän varmasti tietäisit, jos näin olisi, vai mitä? Sanot, että ennen lääkärikäynnit ovat menneet hyvin, joten jos et muista (ts. lapsi ei ole valittanut), että takana olisi kivulias tai epämiellyttävä lääkärikäynti, niin ei nykyinen kiukuttelu siitä varmaan johdu.
En osaa antaa mitään konkreettistä neuvoa, mutta yrittäisin vaan sitkeästi ennemmin porkkanan kuin kepin (rangaistuksen) kautta lähestyä asiaa. Jotain muuta taustalla on kuin aikaisempi kipu tms.
Ei monet aikuisetkaan tykkää käydä lääkärissä. Mitä siitäkin tulisi, jos heille alettaisiin rangaistuksia jakamaan?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:22"]
Tai sitten on saanut traumoja, kun joku on sattunut liikaa?
[/quote]
Sinähän varmasti tietäisit, jos näin olisi, vai mitä? Sanot, että ennen lääkärikäynnit ovat menneet hyvin, joten jos et muista (ts. lapsi ei ole valittanut), että takana olisi kivulias tai epämiellyttävä lääkärikäynti, niin ei nykyinen kiukuttelu siitä varmaan johdu.
En osaa antaa mitään konkreettistä neuvoa, mutta yrittäisin vaan sitkeästi ennemmin porkkanan kuin kepin (rangaistuksen) kautta lähestyä asiaa. Jotain muuta taustalla on kuin aikaisempi kipu tms.
Ei monet aikuisetkaan tykkää käydä lääkärissä. Mitä siitäkin tulisi, jos heille alettaisiin rangaistuksia jakamaan?
[/quote]
Lapsi ei ole aikuinen!
Oletko kokeillut palkkiota? Lapsi saa jonkin haluamansa lelun tai vaikka jäätelön kaupasta, kun on ollut nätisti lääkärissä.
Olen kokeillut palkita vaikka millä. Olen kokeillut keskustella asiasta. Rangaistuksena olen kokeillut jäähyjä, tietokoneen/telkkarin/karkkipäivän kieltämistä, lelutakavarikkoa ja milloin mitäkin ja kaikkea samaan aikaankin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon palkkion lisäksi suosittaisin käymään juurta jaksaen lapsen kanssa läpi etukäteen (juuri ennen) mitä siellä lääkärissä tapahtuu. Ottakaa vaikka unilelukin mukaan turvaa antamaan. Sitten kerrothan sille lapselle mitä se kiltisti oleminen noin tarkkaan ottaen on. Sitten siellä lääkärissä otat lapsen syliin kunnolla (niin että on turvallista, ei pääse karkuun, mutta ei ole tarkoitus satuttaa tietty). Jos alkaa kiukutella muistutat sopimuksista (ja palkkiosta) ja jos silti riehuu niin pidät kiinni niin, että tutkimus onnistuu. Minä lähtisin siitä, että lasta pelottaa ja rangaistuksia ei tarvita. Joskus niitä pelottaa ihan ilman mitään traumojakin. Mutta onhan niiden tutkimusten onnistuttava. Että sitten tutkitaan vaikka väkisin, mutta puhu sille lapselle silloinkin. Selitä, että tuntuu ikävältä, kun pitää pitää kiinni niin kovaa ja tutkimus voi sattua, kun riehuu. Jos on nätisti niin ei satu. Tsemppiä vaan sinulle
Hmm...onkohan näillä 4v uhmailua? Meillä poika totaallisesti kieltäytyi tai ainakin osittain neuvolassa lene-testistä joten nyt ollaan menossa ainakin puheterapeutille ja muutenkin seurataan kun ei kuulemma ole hyvin kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta toisensa jälkeen hämmästyn näitä "olen kokeillut tietokoneen/telkkarin kieltämistä". 4-vuotiaalta!? Meillä ei 6-vuotiaskaan katso niin paljoa telkkaria saatika pelaa tietokoneella, että ajattelisi niiden olevan jotenkin perusoikeuksia jotka voidaan rangaistuksena kieltää.
Ja toinen asia on tuo lääkärit/lääkkeet. Meillä on alusta asti tiukasti tehty selväksi, että niissä asioissa lapsi ei päätä ollenkaan. Tutkimukset tehdään vaikka väkisellä kiinni pitäen, samoin otetaan lääkkeet. Ihan turha alkaa maanitella, ehkä ensi kerralla sitten muistaa.
CURLING.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:35"]
Tuon palkkion lisäksi suosittaisin käymään juurta jaksaen lapsen kanssa läpi etukäteen (juuri ennen) mitä siellä lääkärissä tapahtuu. Ottakaa vaikka unilelukin mukaan turvaa antamaan. Sitten kerrothan sille lapselle mitä se kiltisti oleminen noin tarkkaan ottaen on. Sitten siellä lääkärissä otat lapsen syliin kunnolla (niin että on turvallista, ei pääse karkuun, mutta ei ole tarkoitus satuttaa tietty). Jos alkaa kiukutella muistutat sopimuksista (ja palkkiosta) ja jos silti riehuu niin pidät kiinni niin, että tutkimus onnistuu. Minä lähtisin siitä, että lasta pelottaa ja rangaistuksia ei tarvita. Joskus niitä pelottaa ihan ilman mitään traumojakin. Mutta onhan niiden tutkimusten onnistuttava. Että sitten tutkitaan vaikka väkisin, mutta puhu sille lapselle silloinkin. Selitä, että tuntuu ikävältä, kun pitää pitää kiinni niin kovaa ja tutkimus voi sattua, kun riehuu. Jos on nätisti niin ei satu. Tsemppiä vaan sinulle
[/quote]
Juuri näin olen tehnytkin. Ja kannustan aina kun suoriutuu jostakin. Mutta ei millään ole mitään vaikutusta. Rokotukset on onnistuneet pakottamalla, mutta korvalääkäri ei suostu sitä korvien pesua tekemään, jos lapsi ei ole paikoillaan, jottei lapsen korviin sattuisi. Ymmärrän kyllä sen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:42"]
Kerta toisensa jälkeen hämmästyn näitä "olen kokeillut tietokoneen/telkkarin kieltämistä". 4-vuotiaalta!? Meillä ei 6-vuotiaskaan katso niin paljoa telkkaria saatika pelaa tietokoneella, että ajattelisi niiden olevan jotenkin perusoikeuksia jotka voidaan rangaistuksena kieltää.
Ja toinen asia on tuo lääkärit/lääkkeet. Meillä on alusta asti tiukasti tehty selväksi, että niissä asioissa lapsi ei päätä ollenkaan. Tutkimukset tehdään vaikka väkisellä kiinni pitäen, samoin otetaan lääkkeet. Ihan turha alkaa maanitella, ehkä ensi kerralla sitten muistaa.
CURLING.
[/quote]
Joo, tämä peli-/telkkarikielto oli korvalääkärin idea. Mähän olisi kyllä hoitanut ne hammaslääkäri- ja korvalääkärikäynnit vaikka kiinnipitämällä, kuten tehtiin rokotusten ja lääkkeiden oton kanssa, mutta eivät lääkärit suostuneet. Ja eikö siinä voi helposti mennä tärykalvot rikki, kun väkisin korvia pesee?
ap
Ap, oletko kokeillut korvalääkärin vaihtoa? Joskus sekin voi auttaa. Nimittäin tuo teidän korvalääkärinne kuulostaa aika kamalalta - ruveta nyt läksyttämään lapsen äitiä, kun lapsi rimpuilee peloissaan. Vielä tuo rangaistuslinjan suosittelu tuohon päälle, niin enpä yhtään ihmettele, jos lapsesi protestoi lääkäriin menoa.
Nelivuotiailla on varsin vilkas mielikuvitus ja he osaavat pelätä lääkäriä. Jos lääkäri vielä on tyly, se lisää lapsen pelkoa. Pelkäämisestä ei pidä rangaista lasta, niin kuin korvalääkäri oli epäasiallisesti suositellut.
Lääkäri siis vaihtoon, jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, korvalääkärin vaihtoa itsekin olen suunnitellut, mutta mietin onko se jo liioittelua. Millähän mä saisin tuon lapsiraukan toipumaan peloistaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 17:52"]
4-vuotiaalla karkkipäivä?
[/quote]
Niin? Meillä 4-vuotias syö karkkia. En ole kyllä kuulut kenestäkään 4-vuotiaasta, joka ei söisi karkkia.
ap
Kiitos kaikille vastanneille, nyt täytyy poistua. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 17:09"]
No, korvalääkärin vaihtoa itsekin olen suunnitellut, mutta mietin onko se jo liioittelua. Millähän mä saisin tuon lapsiraukan toipumaan peloistaan?
ap
[/quote]
Mielestäni ei ole lainkaan liioiteltua vaihtaa lääkäriä sen vuoksi, että lapsi pelkää häntä. Uudelle lääkärille olisi hyvä kertoa ennen ensimmäistä tapaamiskertaa, että kysymys on pelkäävästä lapsesta.
Lapselle myös pitää kertoa, että lääkäri vaihtuu. Kirjastossa on kirjoja, joissa käsitellään lääkärissäkäyntiä ja siihen liittyviä pelkoja. Ne auttavat sanoittamaan lapsen pelkoja, kun puhutte aiheesta lapsen kanssa. Olen itsekin käyttänyt niitä apunani.
Lasteni ollessa pieniä käytin heitä lastenlääkärillä, koska he osaavat käsitellä pelokasta pikkupotilasta. Myös jotkut korvalääkärit olivat oikein hyviä kohtaamaan lapsipotilaita.
Tiedän myös, mitä on, kun lapsi pelkää rokottamista. Toiselle lapselle jouduin laittamaan emlan valmiiksi pistokohtaan, kun hän pelkäsi rokottamista valtavasti. Jouduin myös puhumaan hänelle hyvin kaunopuheisesti saadakseni hänet yhteistyöhön neuvolaanmenon suhteen. Onneksi oli myös rauhallinen ja ymmärtäväinen neuvolantäti, joten saatiin rokotusohjelma kuntoon.
Curling-vanhemmista huutajille kerron senkin, että pelkään hammaslääkäriä ihan hirveästi. Minä aikuinen nainen menen ihan veteläksi, kun pitäisi varata hammaslääkäriaika. Joudun tsemppaamaan itseäni päiväkausia saadakseni itseni hammaslääkäriin. Pelkään itsekin myös pistämistä. Tämä olikin hyvä kertoa pelokkaalle lapselleni. Sanoin, että vaikka itsekin pelkään, haluan, että minut rokotetaan ja hampaani hoidetaan. Sanoin myös, että toisinaan pitää vain hyväksyä se, että pelottaa, ja että tärkeintä on pitää huolta omasta terveydestä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 18:05"]
Kiitos kaikille vastanneille, nyt täytyy poistua. :)
ap
[/quote]
No meidän melkein 4 ei syö karkkia. Turhaa ja epäterveellistä.
Kyllä tuo ennemmin pelolta kuulostaa. Lapsi ei ehkä pelkää lääkäriä sinänsä, vaan sitä että häneltä viedään itsemääräämisoikeus ja hänet nöyryytetään täysin. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos lääkäriin mennessä tulisi yllättäen pari riuskaa bodaria puristamaan sinua tiukasti paikallaan, lääkärin tehdessä jotain ikävän tuntuista tai jopa tuskallista? Millään keinolla pakottamalla, et saa lasta olemaan pelkäämättä tuota tunnetta. Lapselta on ehkä mennyt luottamus siinä, kun hänelle on toitotettu ettei vaikkapa rokottaminen satu, vaikka se todellisuudessa sattuukin.
Muistan itse vielä joka ikisen rokotustilanteen, siitä lähtien kun täytin 2. Niin ahdistavina ja nöyryyttävinä ne koin.
Alue: Aihe vapaa
Työni puolesta tapaan näitä lapsia, joille ei ole asetettu rajoja lääkärikäyntien suhteen. Pahimmillaan nämä lapset joudutaan nukuttamaan esim. hammaslääkärikäynnin ajaksi. arvatkaa minkä näköisiä näiden mussukoiden suut ovat? Ja arvatkaa onko se lapselle oikeasti hyväksi? Joskus näiden lasten kanssa pärjää paremmin (melko pientenkin), kun äiti tai isä odottaa viereisessä huoneessa. Ei tosin aina.
Neljän lapsen äitinä olen tehnyt omilleni selväksi, että vaihtoehtoja ei ole. Lääkärikäynneillä ei käydä kauppaa tyyliin "nyt kun istut siinä nätisti niin saat tikkarin". Tietyt asiat kuuluu vain tehdä. Esimerkiksi rokotuksista olen selittänyt, että pistää kyllä, mutta suojaa sinua isommalta taudilta. Toki palkitsen lapsen jos kaikki meneen hyvin, mutta en tee siitä etukäteen numeroa.