Lue keskustelun säännöt.
Kolmas lapsi... uskaltaako?
09.08.2013 |
Periaatteessa perheemme on nyt täydellinen. Minä ja mieheni ja kaksi lasta, tyttö ja poika.
Kun odotin toista päätin että nyt riittää, oli niin kivulias raskaus että jouduin jäämään sairaslomalle 3kk ennen LA.
Molemmissa raskauksissa ollut pahoinvointia ensin johonkin rv20 saakka, ja pahoinvointi alkanut uudestaan loppuraskaudessa.
Nyt kun kuopus on 3kk olen kuitenkin huomannut että haaveilen kolmannesta kaikesta huolimatta... Mieskin sanoi että hän ei ollenkaan valittaisi jos meille tulisi kolmas lapsi. (Ei nyt ihan heti, mutta sitten parin vuoden päästä.)
Pelkään että olen vain jäänyt koukkuun tähän vauva-aikaan, ja jos hankitaan se kolmas, haaveilenkin yhtäkkiä taas vauvasta ja sitten meillä olisi neljä.... jne.
Joten olisi ihan hyvin katkaista kierre nyt tähän, kun olemme molemmat kuitenkin ihan tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen.
Onko kukaan muu jäänyt koukkuun vauvakuumeeseen?
Kommentit (6)
Ei uskalla, entäs jos vauva onkin vakavasti kehitysvammainen tai jotain muuta mitä missään nimessä et halua. Minä en uskaltanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No odota nyt ainakin siihen asti, kunnes lapset alkavat tapella keskenään ja sotkea kaikki paikat, 3 kk perusteella ei kaksilapsisesta elämästä tiedä vielä yhtään mitään. Että mieti vasta sitten, haluatko todellakin lisää.
t. realisti kahden äiti
Tuossa vaiheessa on tyypillistä, että hormonit aiheuttavat "vauvakuumeen".
Mutta joo, olen jäänyt koukkuun minäkin. Ja lopulta aikani pähkäiltyäni tein sen kolmannen. Lapset 6v., 5v., pian 1v. ja nyt odotan vielä neljättä.
Toivon kuitenkin itsekin (suvusta ja ystävistä puhumattakaan ;-), että neljännen jälkeen tulisi vahva tunne siitä, että ei kiitos enää lisää lapsia! Jännästi ajatusmaailma kuitenkin muuttuu tilanteen mukaan, aluksi jo kaksi tuntui paljolta, nykyään mielestäni 2-lapsinen perhe on pieni.
Meil kolme ja nuorin 1v. Erittäin vilkas lapsi. Raskasta on myt, mutta en kadu.
Minäkin neuvoisin odottamaan, että kuopus kasvaa pari-kolme vuotiaaksi, niin näette enempi, onko haluja kolmanteen. Jos on, niin miksi ei. Jos siis raskausajan ongelmasi eivät ole sellaisia, että voivat uhata terveyttäsi pidemmälle ajatellen.
Itsellä on taas toisin päin, eli meilläkin kaksi lasta ja ajatus oli aiemmin kolmannesta. Molempien lasten vauva-aika vain ollut niin rankka, että nyt en ainakaan enää halua lapsia. Ennemmin vaikka sterilisaation. Kuopus nyt reilun vuoden ja edelleen ravataan lääkärillä, valvotaan öitä ja viedään näytteitä labraan, kun ei löydetä suolistovaivan aiheuttajaa. Onneksi ei tosin ole "vakavammasta" kyse (vaikka suolisto-ongelmatkin ovat vakavia, mutta ei hengenvaaraa tmv). ja siis molempien lasten kanssa vauva-aika (ja alku taaperoiästä) ollut yhtä vastustusta. Vielä en silti sterilisaatioon mene, vaikka ihan vakuuttunut asiasta jo olenkin. Odotan kuitenkin muutamia vuosia ja jos mieli ei muutu, niin sitten hoidatan itseni hedelmättömäksi.
Pidä reilusti hieman mietintätaukoa, ja anna lasten kasvaa, että saat ikään kuin vauva-ajan koukutuksen katkaistua. Jos vielä esim. kolmen-neljän vuoden päästä tuntuu samalta, niin anna palaa vaan :)