Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapsen pakottaa harrastukseen?
08.08.2013 |
Tilanne on siis se, että 12-vuotiaalla ei ole yhtään liikunnallista harrastusta, ei ulkoile kuin pari kertaa viikossa pakotettuna. Nyt yritin ilmoittaa hänet muutaman kuukauden kurssille, ja lopputulos on että saan kuunnella "Mun tekis mieli tappaa kaikki nyt v*t**u pilaat ämmä mun elämän, mä karkaan, mä tapan itteni v***u..."
Pistänkö harrastukseen väkipakolla, vai luovutanko tässä vaiheessa jo?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:45"]
Miten 12v voi käyttää noin rumaa kieltä...sekö on sinulle ok? Vai kiroiletko itsekin?
[/quote] Minä minä sille mahdan? Rankaisen ja saan entistä pahempaa käytöstä kuunnella?
[/quote]tämä siis ap.
Mutta tosiaan minäkin ajattelen että tyttö voisi innostua tuosta lajista jos kokeilisi edes muutaman kuukauden.
Ja ei, ei halua muutakaan harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olet jo myöhässä tuossa "pakottamisessa", kun lapsi kuitenkin on jo 12 v. Mun kohta 9 v. lapsi kokeillut paria harrastusta ja sanoin hänelle tuossa keväällä, että nyt syksyksi saa keksiä itselleen harrastuksen, kotiin ei jää tv:n ääreen.
Sopikaa vaikka, että käytte kerran viikossa yhdessä kokeilemassa jotain lajia, tai muuten yhdessä vaikka ulkoilemassa. Tästä pidätte kiinni.
Perheterapiaan ja vauhdilla jos teidän elämä tuollaista on ja lapsen käytös noin kamalaa!
Älä pakota lastasi, ap. Se ei kannata. Lapset ovat temperamentiltaan erilaisia ja pitävät yksilöllisistä asioista.
Minä olen yrittänyt pakottaa kumpaakin lastani. Musikaalista lastani käytin muutaman kerran muskarissa, mutta hän ilmoitti aika äkkiä, ettei halua enää ryhmään, kun muut olivat nuorempia ja lapsellisia. Ei halunnut yksityissoittotunneillekaan. Ei vain riittänyt motiivia. Jokin aika sitten hän tuumasi, että on harmi, kun ei tullut hankkineeksi soittotaitoa aikoinaan. Olen lohdutellut, että soittotaidon ehtii hankkia aikuisenakin. Ajattelin, että annan hänelle kitararahat syntymäpäivälahjaksi, niin saa hankkia sellaisen kitaran kuin haluaa. Hänellä oli kova veto jalkapallon pariin, missä hän olikin kohtuullisen hyvä. Hän harrasti sitä monta vuotta ja lopetti pelaamisen siirryttyään lukioon, ts. siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt pistää kaikki vapaa-aika pelaamiseen.
Toinen lapseni ei puolestaan tykkää joukkuelajeista. Yhden kerran hän suostui käymään sählykerhossa ja takaisin tultuaan julisti, että saa riittää. Hän ei voi sietää mailoja silmittömästi huitovia luokkakavereita. Hän ei pidä muustakaan ohjatusta liikunnasta, mutta pyöräilee mielellään pitkiäkin lenkkejä. Samanlainen olen ollut minäkin. Innostuin nelikymppisenä kuntosalista, käyn uimassa ja pyöräilen mielelläni. En vain kestäisi sitä, että joku olisi komentamassa koko ajan, mitä minun pitäisi tehdä.
Halusin kertomuksillani kannustaa ap:ta. Vaikka lapsesi ei halua harrastaa juuri tuonlaista liikuntaa, kuin hänelle ajattelit, voi olla, että pian te keksitte yhdessä sellaisen lajin, josta lapsi pitää. Lapsen ehdoilla siis, on mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanele ehdot mutta tule vähän vastaan eli yksi liikuntaharrastus pitää olla, lajin saa valita itse. Syksy kokeillaan yhtä harrastusta ja jos ei sovi, keväällä voi vaihtaa toiseen lajiin. Tunnetko tyttöäsi muuten? Esim. onko tytöllä kavereita, harrastaako joku heistä jotain lajia, onko tyttö eläinrakas ja voiko eläinrakkautta kytkeä lajiin (ratsastus, agility..), ihaileeko vaikka mangaa tai itämaisuutta (itsepuolustuslajit), onko joukkuehenkinen (tuskin on?) vai sopisiko joku yksilölaji paremmin, esim. uinti, miekkailu, itsepuolustuslajit, seinäkiipeily...? Onko musikaalinen, kiinnostaisiko esim. joku tanssi (streettanssit, jazz tms.) Voisitko sinä tai joku muu harrastaa hänen kanssaan? Esim. ratsastus voisi olla sekä äidin että lapsen yhteinen laji.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:08"]
Perheterapiaan ja vauhdilla jos teidän elämä tuollaista on ja lapsen käytös noin kamalaa!
[/quote]
Minä puolestani ymmärrän ap:n lapsen ahdistuksen. Häntä ollaan pakottamassa sellaisen asian pariin, mistä hän ei pidä lainkaan. Yhden ahdistuskohtauksen vuoksi en siis olisi passittamassa perhettä perheneuvolaan.
Eri asia on tietenkin, jos äiti yrittää väkisin jyrätä lapsensa tahdon matalaksi eikä kysy koskaan hänen mielipidettään. Harrastusasiat ovat sellaisia, joissa on syytä kuunnella lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mites joku yleishyödyllinen harrastus vpk? partio? 4h?
taiteellinen?
Lähtiskö se esim sun kanssa uimaan tai kaverinsa kanssa silleen noin kerta viikossa...? Yhdessä lenkille? (näin mä sain meidän kaksitoista vuotiaan pojan lenkille ja itsenikin. nyt kesällä, käydään kunnon lenkki pari kertaa viikossa ja isänsä kanssa uimahallissa kerran)
Keittiöpsykologi mussa sanois, että nuoren "tappamis" puheet kielii jostain muusta ongelmasta kuin pahasta suusta. Valitettavasti. Kirosanat ja karkaamiset jotenkin vielä kuuluu asiaan ja inhoomiset. Kun lapsi on rauhottunut ja hyvällä tuulella voisi ottaa yhdessä keskusteluun nuo kiukkupuheet ja harrastuksetkin. Eihän se olisi hyvä jäädä vaan olemaan.
Voimia tuleviin vuosiin! :)
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:07"]
Sopikaa vaikka, että käytte kerran viikossa yhdessä kokeilemassa jotain lajia, tai muuten yhdessä vaikka ulkoilemassa. Tästä pidätte kiinni.
[/quote]Täällä ei niin hirveästi niitä mahdollisuuksia taida lähettyvillä olla, ja talvella muutenkin vähän tuo ulkoliikunta vähemmän miellyttävää.
Toisekseen näitä alkeiskursseja ei järjestetä jatkuvasti, joten ei voi käydä milloin vain kokeilemassa jotakin. Siksi ajattelin että nyt kun tuo mahdollisuus kurssiin olisi, niin eikös 3 kuukautta pitäisi kestää vaikka aidanseipäänä... Sen pidempään en ajatellut velvoittaa jollei itse innostu.
Vaikka hankalaa kai se tullee olemaan tuohonkaan asti, kun isänsä antaa varmaan periksi kuitenkin. Siksihän minullekin näin puhutaan, kun on aina saanut ja siihen jopa kannustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:08"]
Perheterapiaan ja vauhdilla jos teidän elämä tuollaista on ja lapsen käytös noin kamalaa!
[/quote]
Minä puolestani ymmärrän ap:n lapsen ahdistuksen. Häntä ollaan pakottamassa sellaisen asian pariin, mistä hän ei pidä lainkaan. Yhden ahdistuskohtauksen vuoksi en siis olisi passittamassa perhettä perheneuvolaan.
Eri asia on tietenkin, jos äiti yrittää väkisin jyrätä lapsensa tahdon matalaksi eikä kysy koskaan hänen mielipidettään. Harrastusasiat ovat sellaisia, joissa on syytä kuunnella lasta.
[/quote]No eipä tämä oikein yhteen kohtaukseen ole jäänyt, vaan huuto alkaa aina kun yrittää saada tytön tekemään jotain.
Aiemmin kirjoitinkin siitä kuinka lapsi raivosi kesämökkireissulla toista viikkoa päivästä toiseen, uhkaili itsemurhalla ja viiltelyllä ja ties millä, kun halusi kotiin. Joka siis on isänsä luona.
Mun mielestä olet pahasti myöhässä tuon pakottamisen kanssa. Ilmeisesti myös muu kasvattaminen on jäänyt vähemmälle, kun kielenkäyttö ja tavat ovat tuollaiset jo tuossa iässä :(
Mä olen sanonut lapsille jo alakoulun alkupuolella, että yksi liikuntaharrastus on oltava jokaisella, itse saa valita lajin. Ovatkin kaikki löytäneet itselleen mieluisat lajit, joita ovat harrastaneet jo vuosia. Isommat ovat jo yläkoulussa. Yksikään meidän lapsista ei ole koskaan puhunut tuohon tyyliin, en tajua kuinka vanhemmat hyväksyvät noin huonoa käytöstä.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 18:45"]
Miten 12v voi käyttää noin rumaa kieltä...sekö on sinulle ok? Vai kiroiletko itsekin?
[/quote] Minä minä sille mahdan? Rankaisen ja saan entistä pahempaa käytöstä kuunnella?
[/quote]tämä siis ap.
Mutta tosiaan minäkin ajattelen että tyttö voisi innostua tuosta lajista jos kokeilisi edes muutaman kuukauden.
Ja ei, ei halua muutakaan harrastusta.