Ihastuminen parisuhteessa
Voi voi...
Viikonloppuna olin ystävieni kanssa ravintolassa ja pöytäämme istui kaksi miestä. Toinen heistä oli kovasti minusta kiinnostunut. Valitettavasti hän on perheellinen mies, samoin minulla on mies ja lapsia..
Ilta oli hauska kaikinpuolin. Heitimme läppää ja juttelimme niitä näitä. Loppuillasta mies alkoi silitellä minua, puhui kauniita ja minä olin aivan myyty. Kävimme vielä heidän kanssaan jatkoilla ja tämä mies olisi kovasti halunnut minun jäävän hänen luokseen yöksi.
Tietenkään en jäänyt vaikka kovasti olisin toivonut ettei ilta olisi niin pian loppunut. Nyt en saa mielestäni tätä miestä.
Miehelläni ja minulla ei mene kovinkaan hyvin. Ehkä mä kuitenkin ihastuin vain siihen tunteeseen, kun huomasin että vientiä vielä olisi ja joku pitää hyvänä.
Tämä mies asuu toisella paikkakunnalla enkä todellakaan halua mitään suhdetta hänen kanssaan (en halua olla mikään avioliiton rikkoja enkä haluaisi tehdä sitä omallekaan miehellleni) enkä tiedä mitä tämä mies enää ajattelisikaan minusta selvittyään tuon illan humalasta ;-). Facebookista löysin hänet ja mieleni tekisi kovasti laittaa hänelle viestiä. Kiittää hauskasta seurasta, ei muuta. Teenkö hölmösti jos lähetän hänelle viestin?
Ja muutenkin, onko ihastuminen parisuhteessa ns. normaalia?
Kommentit (12)
Olikohan se Franciscus Assilainen vai kuka, joka on sanonut "Et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, mutta voit estää sen tekemästä pesää pääsi päälle". Vähän kökkö vertaus ehkä, mutta ap ymmärtänee, mitä tarkoitan... Eli ihastumisia tulee ja menee.
Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Voitte olla ihan viattomasti ja kaverillisesti tekemisissä.
Ihastua saa, mutta mielestäni siihen on vedettävä raja. Nauti tunteesta, haaveile miehestä salaa, harrasta normaalia intohimoisempaa seksiä miehesi kanssa, mutta älä riskeeraa perhettäsi satunnaisen tuttavuuden kanssa ellet ole ihan varma että se on menetyksen arvoista.
Mieti miltä tuntuisi nähdä miehen lähettämiä fb-viestejä, joissa kiitellään kuumia mimmejä kivoista jatkoista ja tee päätös sen perusteella.
Jos sinulla on hiukkaakaan järkeä, et lähetä mitään viestiä tälle miehelle, vaan yrität keskittyä oman ja miehesi parisuhteen parantamiseen.
Aiempi liittoni oli aika onneton (oikeastaan aika alusta saakka, mutta silti aina vaan "yritettiin"). Haikailin aina jotain muuta, kävin juhlimassa ystävien kanssa, tutustuin uusiin miehiin, joiden kanssa "mitään ei tapahtunut". Näin minä ihan oikeasti itselleni vakuuttelin ja uskoin. Kyllähän me joitain viestejä vaihdeltiin, esitin söpösti vaikeasti saatavaa, olinhan kuitenkin uskollinen miehelleni... Mutta voi herran jestas, kun olen jälkeenpäin viestejä tuhotessani lukenut noita viestienvaihtoja, niin oikein punastuttaa! Kyllä on niin törkeää flirttiä että hävettää jälkeenpäin, ja minä kun kuvittelin olevani viaton ja uskollinen. Nyt näen niin kirkkaasti, että uskollisuus tarkoittaa vähän muutakin kuin koskemattomuutta... Jos mieheni ikinä olisi noita viestejä lukenut, niin turhapa olisi ollut selitellä, että mitään ei ole tapahtunut! Siis mitään suoria sanoja niissä ei ollut, mutta silti sellaista pikkutuhmaa ällöttävää vihjailua puolin ja toisin. Ei ällöttävää jos se tapahtuisi sinkkuna ja oikean ihmisen kanssa, mutta suhteen ulkopuoliseen suuntaan - kyllä, hävettää. Enkä oikeasti nähnyt niissä silloin pahaa, mitä en voi nyt käsittää! Tarkoitan sanoa, että tuo sinunkin pohjustuksesi ap kuulostaa hyvin vaaralliselta pelinrakentamiselta. Toki se voi alkaa viattomalla kiitoksella, mutta entäs kun hän jatkaa, "kiitos itsellesi, olisipa mukava tavata"? Mitä vastaat, "niin minustakin olisi; liitossani ei mene nyt hyvin ja sinun kanssasi tunsin pitkästä aikaa eläväni" tms. Niin, viattomalla tarkoitan sellaista, minkä voisit näyttää miehellesi. Älä lähetä viestiä, siitä ei voi seurata mitään hyvää, ellei hyväksi laske sitä, kun alkaa haikailla ihan väärän miehen perään... Tai ehkä sitten vaan yleistän liikaa ja näen tilanteessasi syyttä itseni.
Sinuna en laittaisi viestiä. Kuten edellä moni on todennut, että ihastuminen on normaalia, mutta siihen tulisi vetää raja. Siis jos haluaa nykyisessä parisuhteessa vielä pysyä. Jos laittaisit viestiä miehelle, siinä on suuret mahdollisuudet väärinymmärryksiin:
1. Jos miehesi jotain kautta näkisi viestisi, hän voisi vedellä johtopäätöksiä ja luulla että olet pettänyt häntä
2. Sama juttu miehen vaimon kohdalla ja siinä olisit sitten kolmiodraamassa mukana
3. Jos tämä "ihana" mies on niin pelimies, miltä kirjoituksesi perusteella hän vaikuttaa niin hän todennäköisesti kuvittelisi sinun olevan helppo ja rupeaisi kärttämään tapaamista yms
4. Jos taas mies on kunnollinen perheenisä joka kännissä hairahtui sinua silittelemään niin hän voisi ainoastaan vaivautua viestistäsi ja pelästyä, että olet joku hullu stalkkeri.
Eli kannattaa ihan keskittyä siihen omaan perheeseen ja mieheen ja unohtaa tuollaiset viestien kirjoittelut.
Mitä pahaa on viattomassa kiitos-viestissä? Jos mies ei vastaa, niin helppo homma. Jos vastaa, niin voihan siitä syntyä vaikka hyvä kaveruus.
Pieni flirtti ja viestittely piristää, sen jälkeen jaksaa taas omaa parisuhdetta paremmin.
Sen verran kaikenlaista nähneenä että minusta ihmisellä saa olla ystäviä. Mitä sitten jos ihastuu johonkuhun? Eri asia on jos ei hae pelkkää kaveruutta mutta minusta on ihan jees jos pitää sitä ihmistä vaan upeana -ihan vaan mahtava persoona-
Jos taas ajattelet tosiaan että miehesi tuntisi kuten sinä ja ajattelisi tehdä jotain niin miten kävisi?
Omaa parisuhdettaan voi aina kehittää! Suhdetta saa hoitaa. Minusta tämä sinun kohtaaminen uuteen ihmiseen voi parhaimmillaan tarkoittaa sitä että saat mukavan ystävän ja näit miten oma parisihde on laimentunut ja siihen voisi puhaltaa eloa.
Minä uskon että "niitä oikeita" on useampi kuin yksi ja elämäsi voisi muuttua toisen ihmisen seurassa toisenlaiseksi ja olla silti ihanaa hänen kanssaan. Mutta jos parisuhdetta ei hoida, niin sekin liitto laimenee.
Puhumattakaan mitä on sen miehen kuoren alla. Ehkä se onkin narsisti, ei osaa pitää talousasioita hallinnassa, jos se juo, pätkii vaimoaan?
Minusta omaa parisuhdettaan kannattaa hoitaa. Erityisesti kun ihastuu johonkin jännittävään tyyppiin. Puhumalla miehesi kanssa tulevaisuudesta ja miettimällä miten te voisitte nyt kehittää liittoanne (siis mitä te nyt tahdotte) niin se tuo varmuutta liittoon. Eli haaveita kehiin! Oman kullan kainaloon kannattaa käpertyä ja jos mahdollista niin lämmitellä ajatuksesta vaan siitä urhosta. ;)
Viestin lähettäminen on ihan OK. Se on vaan viesti, mutta mitä tapahtuu jos ei vastaa. Petytkö?
Entä jos vastaa niin mitä tapahtuu? Sukat alkaa pyörimään jaloissa?
Kannattaa miettiä mitä haluaa. Paljonko loukkaa kumppaniaan ja siihen auttaa juurikin se että miettii sitä jos toinen tekisi samoin.
Ei parisuhteessa pidä vaan olla kun siihen on joskus tullut mentyä. Mutta elämää voi aina miettiä niin että onko tämä mitä haluaa, ollaanko onnellisia tai vaikkei se onnikaan ole oleellista niin se että onko suhde vaan yhdessäelämistä. Miksi olette yhdessä?
Näitä voi miettiä ihan muutenkin, ei pelkästään kun on joku kriisi menossa vaan ihan elämää sellaisenaan. Yhden kanssa elämäsi voisi olla erilaista mitä toisen kanssa.
Aloitus on niin herkullinen, että tulee mielee että onko provokuningas iskenyt. Mutta itse asiaan voi todeta, että jo lapsia varoitetaan tulitikkuleikeistä.
Jos ap et ole juuri tällä hetkellä sitoutunut tunnetasolla perheeseesi ja mieheesi, niin tee se edes tekojen tai paremmin sanottununa kieltäytymisten kautta. Elämä on valintoja.
Mitä, jos tarinan henkilöt olisivatkin oma miehesi ja tuon perheellisen miehen vaimo?
On ihan normaalia ihastua parisuhteessa, juuri noiden kuvailemiesi asioiden takia. Tuolla kysymyksellä haluan vain "tipauttaa sinut maanpinnalle", eli helposti tuossa tilanteessa kuvittelee kaiken olevan sen verran arjesta irrallaan, että se ei olisikaan ihan oikeasti totta. Että nyt voisit laittaa sen fb-viestin, ehkä vähän flirttailla jne. ja mitään ei "oikeasti" tapahtuisikaan.
Minkälaista olisi arki tuon miehen kanssa? Voisiko teillä olla samoja ongelmia kuin sinulla nyt oman miehesi kanssa? Oliko kiinnostus miehen puoleltakin myös sitä "olenko vielä pelissä mukana" -testailua, onko heilläkin nihkeämpää vaimon kanssa?