heitin miehen viinat viemäriin

Jos itellä olis tuo esimerkki ajankohtainen, että yhteishuoltajuus (toipuvan) alkoholistin kanssa, laittaisin oikeudessa ehdot että AA:han mars, ja lapsen ollessa etävanhemman luona käyn itse vaikka henkilökohtaisesti puhalluttamassa iskän. Mä siirrän vaikka vuoren pois paikoiltaan mutta lapsen ei tarvi kärvistellä kännisen etä:n luona. Tai sitten vain valvotut tapaamiset.

Piti laittaa 23:sen kommenttiin peukku YLÖS, ei alas!! 

Mitä te juoposta miehestä/isästä olette kertoneet lapsellenne, kun olette lähteneet lätkimään?

Kun toista osapuolta ei saisi erotessa syytellä... Miten olette ne erot juoppomiehiin hoitaneet. Siis sellaisiin "valkokaulusjuoppoihin", jotka juovat esim. kerran tai kaksi viikossa ison annoksen. Mutta jotka hoitavat muut velvoitteensa (vaativan työn) hyvin? Mitä te olette kertoneet lapsille, mitä muulle ympäristölle?

Isi/Pekka vetää viina ja siksi lähden yhteisestä kodista?

Käske se mies muualle, vaikka kavereilleen yöksi silloin, kun on ottanut. Eiköhän viesti mene selkeimmin perille. Jos ei mene, sitten ei auta kuin alkaa erota. Nyt ehtii vielä ennen koulutusta saada miehelle selväksi, että alkoholi ja koti ei kuulu yhteen. Ei sitä alkoholittomuutta kannata liittää johonkin kodin ulkopuoliseen.

Ap taas täällä. Käytiin lapsen kanssa ulkoilemassa ja sillä välin mies oli mennyt nukkumaan (=sammunut), hyi helvetti mikä haju.

Taidan tehdä niin, että jos (ja kun) huomenna jatkaa vielä juomista, niin käsken hänen poistua kotoa ja takaisin saa tulla, kun on selvinpäin. Saapa nähdä tuleeko. Joka tapauksessa minua motivoi sekin, että olen alkanut myös tuntea jonkinlaista turvattomuutta kun mies juo, vaikka hän on kaikkea muuta kuin väkivaltainen. Silti ei tunnu hyvältä mennä nukkumaan kun toinen on ihan kännissä, sehän voi vaikka jättää vahingossa uunin päälle tai jotain...

Mutta tosiaan jos tässä nyt erotaan niin ne tapaamiset? Olen tätä ajatellut jo pidempään ja haluaisin itse niiden tapahtuvan niin, että mies tulee meille tapaamaan lasta, etenkin kun lapsi on vielä pieni ja imetän jne. Mistään yökylistä on turha haaveilla vielä hetkeen. Entä tietääkö kukaan, miten helposti saisi valvotut tapaamiset ja missä ne järjestetään, jossain lastenkodissako? En halua missään nimessä ottaa sitä riskiä, että lastenvalvoja määrää antamaan lapsen miehelle tiettyinä aikoina hoitoon. Menen vaikka oikeuteen. A-klinikan asiakas mies on, ja hänellä on Antabus-resepti, mutta siitä ei oikeasti ole apua. Hän voi juoda, vaikka olisi ottanut Antabusta, koska lääke ei vaikuta häneen niin kuin pitäisi. Eli ei tule pahaa oloa tms, pelkästään syke nousee ja tulee punaisia laikkuja iholle...

Ap

Eli ongelma on miehen puolelta tiedostettu. Vain 5 prossaa alkoholisteista koskaan hakee hoitoa (luin jostain, en tiedä pitääkö paikkansa). Eli on hieman toivoa. Hakekaa miehelle naltroxeniin tai selincroon resepti. Voi helpottaa tilannentta. 

Sinun päätöksesi kypsyy ja tulet miehesi jättämään. Sen näkee kirjoituksestasi. Se on kuin omasta suustani vuosi sitten. Mielestäni tällä hetkellä on turha miettiä tapaamisia. Ne tapahtuu aikanaan ja koska vauva on vielä pieni pitkään. Tapaamiset ovat alkuun vain päiväsaikaan. Jos eron syy on alkoholismi puhu siitä. Sano neuvolassa, puhu perheillenne ja ystävillenne ja erityisesti lastenvalvojalle. Älä sano miehelle että epäilet hänen kykyään hoitaa lasta, vaan yritä panottaa lyhyitä vierailuja usein. Niistä kaikki voivat parhaiten.

29, vauva on 10-kuinen ja monellahan jo reilu 1-vuotiaat ovat isällä yökylässä... Mietin että jos ja kun joudun kertomaan eron johtuvan alkoholismista, ei kai siitä voi tulla jotain ongelmia? Koska samallahan joudun oikeastaan sanomaan, että mies on ollut humalassa kun lapsi on ollut läsnä.

Olen alkanut vihdoin puhua perheelleni ja ystävilleni, ihan tässä kuluneen kuukauden aikana. Ennen en sanonut mitään ja olin vain hiljaa. Alkaa siis olla joo mitta täynnä. Todella harmi, koska muuten mies olisi todella hyvä mies :( Ap

- Ai niin, miehen reaktio siihen, että kaadoin viinat: Hän suuttui, koska "toisen omaisuuteen ei saa koskea". Ja viinapullohan oli maksanut jopa 10e!! Kysyin, että minkäs hintainen on sitten lapsesi lapsuus ja meidän parisuhde. Kuulemma eri asia ja ei voi verrata. Uskomatonta.

miehen reaktio viinojen kaatoon kertonee jo kaiken. viina on hänen omaisuuttaan ja niinkauan kun ei tajua että tuottaa perheelleen haittaa ja luultavasti pilaa lapsuuden niin ei kannata roikkua äijässä.

omaani katselin 20v ennenkuin tajusin lähteä. niin se on tiukassa se usko ja toivo ja rakkaus. joka aamu "en mä tarkoittanut" ja anteeksipyytelyä krapuloissaan ja MINÄ USKOIN! nyt on erottu ja kyllä helpotti! kuulemma joi minun vuokseni kun olin nalkuttava ämmä. uusi vaimo hänellä ja juo samaa tahtii jos ei tiuhempaakin kuin ennenkin.. ;(

tapaamisia voi miettiä sitten kun on niiden aika, en suosittele kuitenkaan sinun luona tapaamista ettet itse repsahda. koska addikti olet sinäkin, huomaatko...et alkoholista vaan alkoholinkäyttäjästä ja haluat uskoa että kohta se muuttuu. voin kertoa ei muutu!

Ap:lle: jos ette ole naimisissa tai tehneet yhteishuoltajuutta, sinulla on yksinhuoltajuus ja täysi päätäntävalta lapsen edun vuoksi tehtäviin päätöksiin, eli voit vaikka vaatia, että isä ei lasta tapaa (mikä ei ole kaikkein paras vaihtoehto, mikäli isä vähääkään lapsesta välittää, mutta jos isä osoittautuu sinua ja lasta kohtaan väkivaltaiseksi ja tietenkin tuo juominen, jos se tapahtuu niin, ettet luota tähän isään, niin eväät tapaamiset). Sinulla on joka tapauksessa oikeus vaatia valvottuja tapaamisia heti alkuunsa, ne järjestetään esim. jossain päiväkodissa, eskari-ikäisillä, ainakin meillä, eskarin tiloissa, jne. Eikä sinun tarvitse olla edes mukana sitä luuseriäijää katsomassa.

31: Emme ole naimisissa, mutta meillä on luonnollisesti yhteishuoltajuus. Eli ihan ensin pitäisi kai saada se yksinhuoltajuus, koska sitten kun mies nyt mahdollisen eron jälkeen varmasti repsahtaa täysin, ei hänen kanssaan varmastikaan voi sopia mistään lapsen asioista järkevästi. Ap

Tähän ei ole kuin yksi lääke; jätä mies! 

Se on ainoa asia joka voi saada hänet heräämään. Jos jäät odottamaan, saat odottaa loppuelämäso. Voin kertoa että tuo ei tuosta itsestään parane, pahenee vaan.

Olen kuullut että 9 naista kymmenestä jää juovan miehen rinnalle odottamaan parempaa aikaa (mitä ei koskaan tule),

mutta 9 miestä kymmenestä jättää juovan naisen.. En tiedä miten totta on, mutta kuvastaa hyvin meidän naisten sietokykyä (mikä ei tässä asiassa ole hyvä)

Tsemppiä ratkaisuusi. JOs haluat jutella enemmän niin voin antaa sähköpostiosoitteeni. Mieheni on alkoholisti mutta on ollut nyt raittiina kymmenen vuotta!

Ap täällä. Asumme vuokralla ja kyllä se on mies joka lähtee, jos tästä joku lähtee. Se on ihan selvä miehellekin, kun on tässä tuo ero ollut esillä pariinkin kertaan. Sitä paitsi jos/kun miehen heivaan, niin en halua hötkyillä lapsen kanssa mitään muuttoa mihinkään, koska haluan kuitenkin rauhassa katsoa mitä mies tekee eli olisiko yhteenpaluu mitenkään järkevää myöhemmin.

Mihinkään ihme hoitoihin ei ole varaa, ei minulla eikä miehellä...Enkä tiedä olisiko sellaisesta mitään apuakaan, kun mies ei suostu tajuamaan nimenomaan sitä, että juominen on haitallista erityisesti lapselle.

Olimme lapsen kanssa asioilla ja nyt mies on sillä välin taas kunnostautunut - käynyt ilmeisesti Alkossa ja nyt taas nukkuu tuolla. Tulipahan mieleen, että tänä viikonloppuna miehen pojan (6v) pitäisi tulla meille, mitähän siitäkin tulee. Pitäisköhän katsoa jos mies kunnostautuu siihen mennessä ja sitten puhua sen kanssa. Tuntuu niin turhalta yrittää edes sanoa mitään silloin, kun hänellä on putki päällä... Vai pitäisikö surutta ilmoittaa huomenna aamulla, että voit mennä muualle juopottelemaan. Tänään se varmaan kuitenkin nukkuu loppuillan.

Kukaan ei voi lopettaa toisen juomista.

Keskustele asiasta asiallisesti miehesi kanssa kun hän on selvä. Ensimmäisenä kysyt paljonko hän juo ja onko se hänen mielestään kohtuullista. Jos hän valehtelee juomisen määrästä, se on silloin jo selvästi ogelma. Suurella osalla alkoholia käyttävistä juominen ei ole virallisen kohtuukäytön rajoissa, eikä siitä silti (vielä) ole varsinaisesti ongelmia.

Jos miehesi tunnustaa ongelman, sen jälkeen hän voi yrittää tehdä sille jotain. Keksikää jotain kivaa yhteistä tekemistä, jolla palkitsette miehen saavutuksia, sillä vaikka monelle juomatta oleminen on normaalia, niin viinaan taipuvaiselle se vaatii ponnisteluja.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 19:01"]

Tähän ei ole kuin yksi lääke; jätä mies! 

Se on ainoa asia joka voi saada hänet heräämään. Jos jäät odottamaan, saat odottaa loppuelämäso. Voin kertoa että tuo ei tuosta itsestään parane, pahenee vaan.

Olen kuullut että 9 naista kymmenestä jää juovan miehen rinnalle odottamaan parempaa aikaa (mitä ei koskaan tule),

mutta 9 miestä kymmenestä jättää juovan naisen.. En tiedä miten totta on, mutta kuvastaa hyvin meidän naisten sietokykyä (mikä ei tässä asiassa ole hyvä)

Tsemppiä ratkaisuusi. JOs haluat jutella enemmän niin voin antaa sähköpostiosoitteeni. Mieheni on alkoholisti mutta on ollut nyt raittiina kymmenen vuotta!

[/quote]

Hei, kuinka kauan sinä odotit miehesi raitistumista? Ehdittekö erota välillä? Miten hän lopulta jätti juomisen?

Ei ole sinun tehtäväsi puolustella juovaa miestä. Et sä ole huono ihminen siksi että sun mies on alkoholisti (paitsi av:lla). Eikä se sun miehesikään varmaan ole erityisen huono ihminen muuten, paitsi että se on alkoholisti. Joita on muuten paljon. Mutta ihmiset ei vain halua puhua niistä asioista. Se, että sanot asian ääneen ei pahenna tilannetta. Päin vastoin se antaa sinulle itselle perspektiiviä ja voimaa. Se että myönnät miehesi juomisen aiheuttamat tunteet ja tapahtumat ääneen, tekee niistä tavallaan todellisia. Koita olla välittämättä kun ihmiset menee vaivaantuneiksi (koska suurimpaan osaan meistä on iskoistettu ettei alkoholismista saa puhua) sillä sinulle on tärkeää saada ne ulos itsestäsi ja todellisiksi muuttamalla ne sanoiksi. Sanoin neuvolassa, että mies juo ja terveydenhoitajakin meni vaikeaksi. Siitä ei kuitenkaan seurannut mitään, paitsi ettei mies neuvolaan enää suostunut tulemaan.

Juotko ap itse? Jos et ja olet normaali äiti (ja näytät siltä) en usko että sanomisesta voi mitään harmia sinulle tulla.

Miehesi reaktio paljastaa hänen olevan alkoholisti. Normaali ihminen käyttäytyisi aivan eri tavalla. Oikeastihan alkoholistit on tosi surullisia tapauksia, onnettomia ja voimattomia juomisensa suhteen. Oma isänikin on alkoholisti, niin meni kalja lasten edelle. Vaikka muuten olisi ollut erittäin rakastava ja hyvä isä. Mutta kalja on aina ensimmäinen tarve.

Yksi tuolla aikaisemmin kirjoittanut, mutta numeroa en muista

Noniin, mies nukkuu edelleen. Heräsi tosin välissä sen verran että pakotin hänet suihkuun. Kävin kaapit läpi (miehellä on tapana jemmata pullot yläkaappeihin), ja löysin ihan järkyn määrän: kirkasta viinaa kolme 70cl pulloa ja kaksi 20cl pulloa, noi pienemmät oli vielä jotain 60% vahvuista. Huhheijaa. Ja nämä on ilmeisesti kiskottu tässä 4 päivän aikana. Jätin pullot pöydälle, mies varmaan herää jossain vaiheessa yöllä ja näkee ne. Jospa tulisi joku havahtuminen, että noinko paljon... Toiveajattelua taitaa olla, mutta voinhan aina yrittää.

Tsempatkaa nyt mua, että huomenna oikeasti saan sanottua, että tervetuloa takaisin kun osaat olla selvinpäin.

Ap

Otsikko riipaisi. Olen ostanut tuhansilla euroilla laatu wiskeja ja viineja.

Taa asia olikin eri.

PS.Ei nyt pysy suomi nappis sitten millaan paalla 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 17:56"]

31: Emme ole naimisissa, mutta meillä on luonnollisesti yhteishuoltajuus. Eli ihan ensin pitäisi kai saada se yksinhuoltajuus, koska sitten kun mies nyt mahdollisen eron jälkeen varmasti repsahtaa täysin, ei hänen kanssaan varmastikaan voi sopia mistään lapsen asioista järkevästi. Ap

[/quote]

Vanhemmillani oli myös yhteishuoltajuus, mutta se ei pidemmän päälle toiminut, koska he asuivat eri paikkakunnilla melko kaukana toisistaan. Molempien allekirjoituksen olisi tarvinnut virallisempiin minuun liittyviin papereihin, joten äitini alkoi yksinhuoltajaksi.

Olen myös erittäin tyytyväinen siitä, ettei tarvinnut katsella alkoholistin elämänmenoa säännöllisesti, saati olla siinä mukana. Tarpeeksi tuskaisia olivat ne muutamat kerrat, kun vanhemmillani oli jokin riita muuten kuin puhelimessa tai kun näin isäni ihan ympäripäissään.

lukekaa hyvät ihmiset minnesota hoidosta!alkoholismi ei ole selkärangasta johtuvaa vaan ihan oikea sairaus!

leikin samaa leikkiä aikani,oikeastaan viimeisen vuoden.vähän aikaa sitten lopetin.lopetin huolehtimisen ja mahdollistamisen,laitoin pihalle.sanoin että jos nyt et ala hoitaan itsees meistä ei tule enää koskaan perhettä.ryyppäs pari viikkoo meni minnesotan infoon,ja odottelee nyt hoitoon pääsyä,korkki pysyny toistaseks kiinni,mutta takasin en ota ennenkö näyttää onko todellista halua sitoutua hoitoon.ja mulla on niin helppo olo ja hengityskin taas kulkee.avioeroa hain myös 7.7 ja silloin asian ilmoitin.kun tuli miehelle siitä tiedoksianto järkyttyi ja sanoi aika hiljasella äänellä "mä en uskonu että teet sitä" sanoin sitten että mähän lupasin, ja että mä en lupaustani petä,kuten sinä,juoppo.tästä ehkä heräskin.