heitin miehen viinat viemäriin

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:06"]

Mielestäni toimit tyhmästi. Nyt mies saa taas tekosyyn juoda, koska olit vittumainen ämmä, joka yrittää kieltää kaiken. Olisit ottanut asian rauhallisesti puheeksi ja sanonut, että jos juominen ei lopu niin suhde loppuu. Ja pitänyt päätöksesi. 

[/quote]

Ei se puhuminen auta. Asiasta on puhuttu varmaan jo sata kertaa, tuloksetta. Täytyy myöntää etten pysty ainakaan vielä pitämään päätäni erouhkauksen suhteen. Tilanteet elävät ja mieheni ei ole mikään täysjuoppo vaan juopottelee silloin tällöin, mutta kerralla aivan liikaa ja se vaikuttaa meihin kaikkiin negatiivisesti. Luottamus on täysin kateissa sun muuta, en jaksa nyt selittää sen tarkemmin.

Äsken nukutin lapsen ja mies lähti ovesta sanomatta mitään. Oikeastaan ihan sama. Onneksi lapsi on niin pieni, ettei osaa kysellä tai kaivata isäänsä.

Minä en muutenkaan jaksa enää olla vastuussa miehen juomisista. Olen aivan riittävän kauan miettinyt, että jos teen näin tai näin niin sitten se saattaa ratketa juomaan. En voi elää enää niin, ja sen tajuaminen tuntuu todella helpottavalta.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:06"]

Mielestäni toimit tyhmästi. Nyt mies saa taas tekosyyn juoda, koska olit vittumainen ämmä, joka yrittää kieltää kaiken. Olisit ottanut asian rauhallisesti puheeksi ja sanonut, että jos juominen ei lopu niin suhde loppuu. Ja pitänyt päätöksesi. 

[/quote]

Ei se puhuminen auta. Asiasta on puhuttu varmaan jo sata kertaa, tuloksetta. Täytyy myöntää etten pysty ainakaan vielä pitämään päätäni erouhkauksen suhteen. Tilanteet elävät ja mieheni ei ole mikään täysjuoppo vaan juopottelee silloin tällöin, mutta kerralla aivan liikaa ja se vaikuttaa meihin kaikkiin negatiivisesti. Luottamus on täysin kateissa sun muuta, en jaksa nyt selittää sen tarkemmin.

Äsken nukutin lapsen ja mies lähti ovesta sanomatta mitään. Oikeastaan ihan sama. Onneksi lapsi on niin pieni, ettei osaa kysellä tai kaivata isäänsä.

Minä en muutenkaan jaksa enää olla vastuussa miehen juomisista. Olen aivan riittävän kauan miettinyt, että jos teen näin tai näin niin sitten se saattaa ratketa juomaan. En voi elää enää niin, ja sen tajuaminen tuntuu todella helpottavalta.

[/quote]

Sinä et todellakaan ole vastuussa miehesi juomisesta! En tiennyt, että olitte jo puhuneet asiasta. Siinä mielessä tekosi oli nyt oikein. En osaa auttaa :( mutta toivon sinulle voimaa.

Jeps, mies tuli takaisin ja kuului pullon avaamisen ääni. Hohhoijaa. Mitähän sitä oikein tekisi. Olen jo monesti päättänyt, että jos se vielä huomenna jatkuu niin sitten viskaan miehen pihalle, mutta enpä ole niin tehnyt. Kuitenkin tässä on pienen lapsenkin elämä pelissä, ja yritän tehdä oikeita päätöksiä hänen kannaltaan. Mies on ollut nyt aika pitkään työttömänä, ja aloittaa todennäköisesti ensi kuussa jonkun koulutuksen, mikä toisi hänelle vähän tekemistä. Jos siihen asti jaksaisi sinnitellä... Erota en kuitenkaan haluaisi, mutta eihän tässä kohta ole vaihtoehtoja. Ap

Ihan oikein teit. Säästä kuitenkin kirkkaat viinat talveksi. Sopii hyvin lasinpesuaineeksi auton pissapoikaan.

J-P

Ymmärrän sua aloittaja. Tunnen erään perheen, jonka isä on ollut juovuksissa kaikkien kolmen lapsensa syntymäpäivänä. Mies juo kaiket vapaa-aikansa. Lapset on hyvin ahdistuneita.

J-P

Turpiin tulee.

alkoholistin lapsena ja itsekkin niitä viinoja litroja viemäriin kaataneena voin kertoa että hukkaan menee. siis se viemäriin kaatelu. ja sinun itsesi ja lapsesi takia sanon että eroa. äitini antoi aikanaan jatkuvasti isälleni vaihtoehdot ''joko viina tai perhe'', vaikka valinta oli aina yhtä selvä. edelleen aikuisena kärsin isäni juomisesta, niin hullua kuin se onkin. silloin joskus kun sen kanssa selvinpäin onnistuu puhumaan, hän tuntuu aivan isältä. muulloin, kaikki lapsuuden inhottavat asiat nousevat pintaan, isän meininki alkon kanssa ei ole muuttunut yhtään.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:51"]

Jeps, mies tuli takaisin ja kuului pullon avaamisen ääni. .... Kuitenkin tässä on pienen lapsenkin elämä pelissä, ja yritän tehdä oikeita päätöksiä hänen kannaltaan. ... Ap

[/quote]

niin. alkoholistin lapsena kasvaminen on todella herkkua ja opettavaista..äkkiähän sitä oppi että isä (tai myöhemmin äitikin joka ei jaksanut katsella kännistä äijää) on humalassa ja niitä saa herätellä aamulla töihin jos eivät kolhi itseään tai toisiaan teekoo-kuntoon sitä ennen. seitsemänvuotiaana osasin jo tehdä isille eväät ja keittää kahvit pulloon kuudelta kun isi lähti raksalle henki huurussa. joskus sain karkkipussin palkaksi kun olin niin reipas tyttö.

aikuisena vasta olen hoksannut että elämäni oli helvettiä enkä saanut olla lapsi juuri ollenkaan.

että valintojahan ne on ..paitsi lapselle!

Juu, ei tuo viinojen kaato mitään auta, eikä puhuminen, ei nalkuttaminen. Jos hän juo, niin sitten juo siihen ei vaikuta mikään. Itselles sä vaan saat pahan mielen jatkuvalla muistuttamisella kuinka paska se jätkä oikeesti on.

Ei siihen auta kuin kannat vastakkain valitettavasti. Siis eihän se mies sillä raitistu, mutta sä pääset lapsen kanssa rakentamaan elämää uudestaan terveemmässä ilmapiirissä. Voimia!

Mä kaadoin kerran raskaana ollessani kans kaikki alkoholit mitä kämpästä löytyi viemäristä alas. Tuli hyvä fiilis. Mies ei sanonut mitään, taisi tajuta itsekin, että oli aika rajoittaa juomista. Nyt on pysynyt ihan hyvin kohtuuden rajoissa. Sulla kylläkin tuntuu olevan vähän erilainen tilanne jos on työttömyyttä jne. Älä tyydy tilanteeseen, jatka asiasta keskustelemista. Ymmärtääkö mies, ettei lapselle ole hyväksi tuo vanhemman liiallinen alkoholin käyttö? Olisiko pariterapia mahdollinen? Onko mies juonut aina yhtä paljon vai onko jotenkin lähteny mopo käsistä viimeaikoina? 

Oma isäni oli alkoholisti ja olen päättänyt että omat lapseni ei joudu katseleen samaa, se on tosi ahdistavaa. Jos homma ei teillä pitkällä tähtäimellä muutu ratkaisevasti, kannattaa harkita eroa. 

Käyt kysymässä, mikä pullo se jonka hän avasi on ja sanot, että se korkki menee nyt kiinni. Ei se lopu, ennenkuin mies kokee uhan kovemmaksi kuin mielitekonsa.

Meillä yksi puolitutun perheen äiti alkoholisoitui. Isä otti lopulta eron ja sai huoltajuudetkin, mutta lapset kärsi sekä erosta, että taistelusta. Lapset on vielä kouluiässä, äiti joi itsensä hautaan.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:56"]

 äitini antoi aikanaan jatkuvasti isälleni vaihtoehdot ''joko viina tai perhe'', vaikka valinta oli aina yhtä selvä. 

[/quote]

Niin. Sitäkin pitää kunnoittaa, jos valinta on "viina". Vaikka kuinka toivoisi ja järki olisi sitä mieltä, että valinnan pitäisi olla "perhe".

Itse juurikin tuollaisen valintamahdollisuuden esittänyt, entinen juopon muija.

Meillä on naapurissa mies, joka juo ja vaimo mäkättää perässä. Usein perjantaisin mies "piiloutuu" jonkun naapurin pihalle hieman nauttimaan alkoholia ja seurasta.

Vaimo sitten huutelee parvekkeelta: "nyt loppu se ryyppääminen!!!" ja sadattelut päälle. Joskus vaimo jalkautuu ja etsii miehensä naapuruston takapihoilta ja huutaa ja haukkuu kaikki paikalla olijat.

Tää mies on harmittoman leppoisa seuramies ja yleensä juo pari lasia viiniä illassa. Hän ei vaan halua olla kotona, kun akka mäkättää koko illan siitä yhdestäkin lasillisesta.

Kerran tuli tuon rouvan kanssa puhetta, että auttaakohan jatkuva huuto ja nalkutus. Hän omasta mielestä kannustaa ja tukee miestään noin.

Viidettä vuotta rouva on myös kannustanut eroamisella. Soittamalla aikuiset lapset paikalle. Joskus heidän pojat tuleekin ja istuu seuraan oluselle ja sitten lähtevät pois.

Teillä ei varmasti ole tuonne päinkään asiat, mutta mun mielestä tuo on hyvä esimerkki siitä, että mitkään kotitemput ei saa miestä lopettamaan. Sehän sitten jemmailee juomiaan ja toisinaan juopottelee, kun toinen on mennyt nukkumaan... Meidänkin tapauksessa rouva ajattelee tekevänsä hyvää, mutta eihän se ole niin.

Ei alkoholismiin auta kuin holistin oma herääminen.

Ihan oikein..vaan toinen ei voi lopettaa toisen puolesta, jos ei ole itsellä tahtoa, selkärankaa niin huono on. Lapset eivät voi päättää, meidän..sinun täytyy suojella heitä. Hae apua itsellesi, puhu asiasta.

Minä heitin miehen viemäriin. Tajusin, että oven takana seisoo "Tauski". Liki 50-vuotias mies pipo päässä, aurinkolasit silmillä näytti niin vanhalta juopolta, että sellainen ei ole kenenkään arvoinen.

Ap täällä. Mitä ihmettä minä oikein teen? Pitäisikö antaa miehelle aikaa siihen asti, että hän aloittaa sen koulutuksense, eli noin kuukausi?

Lapsen kannalta miettimistä tarkoitin niin, että mies kuitenkin juo vain välillä. Ei joka viikonloppu eikä edes joka toinen. Mutta silloin kun juo, niin putki voi kestää monta päivää, jopa pari viikkoa, ja silloin mitkään suunnitelmat eivät pidä jne. Miten tapahtuu isän ja lapsen tapaamisten, jos ja kun mies varmasti joisi enemmän jos me eroaisimme? En ikimaailmassa voisi antaa hänelle lasta, jos en olisi varma hänen selväpäisyydestään. Mutta miten sellainen voidaan todistaa jossain lastenvalvojalla? Siinähän on käytännössä sana sanaa vastaan. Mitään joka toinen viikonloppu isän luona -juttuja en voisi tällä hetkellä kuvitellakaan.

Mies itse ei selvästi myönnä, että on ongelmallista juoda kun on pieni lapsi. Sen hän kyllä myöntää, että määrät ovat liian suuria, mutta ei tajua tai ei halua tajuta sen olevan lapselle haitaksi. Sinänsä jos pian eroaisi niin se kävisi kivuttomasti, kun lapsi on tosiaan niin pieni.  Toisaalta en halua erota, haluan vain että mies lopettaa juomisen, mutta eihän tässä kohta vaihtoehtoja ole.

Saakeli noita hemmetin luusereita äijänpaskiaisia, kyllä niitä mukuloita maailmaan väännetään, mutta kun pitäis vastuuta kantaa, haetaan pullo viinaa ja paetaan sen taakse, eihän kukaan täysjärkinen muija lastaan juopolle paskalle anna ja näin äijä pääsee pälkähästä!!!

Nythän se lapsi nimenomaan on pieni, ei se muistele vanhempana äitin ja isin eroa. Minä olin pieni kun iskä heitti äitin pellolle ryyppäämisen takia, otti mun ja sisaruksen huoltajuuden, ja teki sillä niin suuren vaikutuksen muhun koko loppuelämäks että en voi siitä ikinä tarpeeks kiittää. Äiti on ollut katkera siitä lähtien ja onnistuu aina juomisestaan syyttää isää. Kummallista, vaikkeivät ole kymmeniin vuosiin ollut missään puheväleissä. Ja pidän isää "jalustalla". Vastaan aina äitille että niin pidänkin, ja tulen aina pitämään. Sensijaan alkoholin lapsen edelle laittava (etä)vanhempi ei kunnioitusta kerää.

21 lisää vielä. Siis alkoholin lopettamisen pitää lähteä selkärangasta, siitä hetkestä kun oikeasti haluaa toiselle osoittaa olevansa kunnon mies. Jos juominen loppuu "olosuhteiden pakosta" se tulee jatkumaan kun taas siihen tilaisuus tulee. Eli vapaallakaan ei reviä kännejä vaikka mahdollisuus oliskin! Siitä se raitistuminen lähtee! Alkoholistin lapsena mulla on hyvin mustavalkoinen mielipide ryyppäämiseen. Se on ongelma silloin kun se rasittaa perhesuhteita haluta lopettaa. 

Jätä se!! Älä turhaa jää odottelemaan.. Voitte palata eron jälkeen takaisin yhteen, KUN/JOS mies on muuttanut tapansa ja raitistunut.

Itse olen myös eroamassa miehestäni, vauvan kanssa etsitään omaa asuntoa parhaillaan.
Mies juo lähes joka ilta omasta mielestänsä ''muutaman'', todellisuus nyt ei ihan sitä ole. Kerran kuussa pitää päästä ryyppäämään pää niin sekaisin, että tuskin osaa edes kotiinsa tulla. Oksennellaan ja valitetaan vielä seuraavat 2 pv. Kerran tehty asian vuoksi lastensuojeluilmoitus, kun mies on lähtenyt ottamaan oikeen kunnolla kuppia ja tullut oven taakse riehumaan. (en päästänyt sisään, koska oli vaaraksi lapselle).
Eroa olen miettinyt siitä asti kun tajusin, ettei mieheni juominen mihinkään lopu lupauksista huolimatta. Tämän totesin sairaalassa maatessani vasta synnytettyäni, kun mies soitti minulle ettei tänään tulisikaan tapaamaan minua ja vauvaa. KRAPULAN VUOKSI!!!!!!! Oli ryypännyt koko sen ajan mitä sairaalassa makasin (5 pv).. Jipjee!

Sanonpahan vaan että haistakoot pitkän paskan ja mätäntykööt viinojensa kanssa! Lapsen elämää ei kyllä pilaa viinoja läträämällä.