Hei kannattaa oikeasti kumppania valitessa kiinnittää huomiota ulkonäköön

Joo, mäkin olen koko elämäni antanut kaikille suohirviöille mahdollisuuden, ja uskonut siihen satuun että siellä rumemman ulkokuoren alla täytyy olla tosi hyvä ja kiltti tyyppi. Mitä paskaa, kerta toisensa jälkeen ovat paljastuneet väkivaltaisiksi psykopaattisiksi kusipäiksi ja pettäjiksi.

Vaikket luultavasti tarkoittanutkaan sitä, olet oikeassa: muiden ihmisten, kumppaniehdokkaidenkin, ulkoasuun ja habitukseen muutenkin tulisi kiinnittää enemmän huomiota tietoisesti. Mehän joka tapauksessa teemme toisistamme johtopäätöksiä ulkonäön perusteella tiedostamatta sitä itse, ja siitä seuraa aivan tarpeetonta syrjintää ja typeriä asenteita.

Seuraavalla kerralla, kun kohtaat uuden ihmisen, kiinnitä hänen ulkoisiin sekkoihinsa aivan erityistä huomiota ja kyseenalaista kaikki mielikuvat, jotka heräävät. Skitsofrenia ei kyllä useimmiten näy ulospäin.

Heh, aika usein ne hyvännäköisetkin ovat jotenkin vajaita. Se on inhimillinen piirre.

Komppaan aloittajaa.

Itse olen näin ylimielisesti sanottuna keskimääräistä kauniimpi nainen. Olen ollut aika pinnallinen ja deittaillut vain hyvännäköisiä miehiä, mutta ei ole kemiat kolahtaneet.. Joten päätin antaa "vaatimattomammankin" näköisille tyypeille tilaisuuden. Eka jota tapailin sekosi kun halusin 3 treffien jäljkeen lopettaa deittailun. Mies oli vähän pullukka, epäsiisti ja hyvin itsekeskeinen. Kaljuuntuva ja  huonohampainen. Oli ilkeä ja tykkäsi piikitellä mua. Kaikki muut ulkonäköön liittyvät negatiiviset piirteet oisin sietänyt mutta en huonohampaisuutta. Ja tämän jälkeen kun snaoin tälle herrale että parempi jatkaa kaveripohjalla, tyyppi alkoi pakonomaisesti pommittaa kavereitani ja mua viesteillä eikä vaan tajunnut sanaa ei. Jouduin lopulta blokkaamaan koko tyypin facebookista ja miespuolinen kaverini soitti tälle hemmolle että jätä XXXX rauhaan jo!

Seuraava ei minkään näköinen tyyppi jota tapailin oli todella kiva, hauska, mukava, mutta AIVAN liian rakastunut muhun jo yksien treffien jälkeen. Käytti termiä "rakastan sinua" jo oikeesti kun oltiin tavattu kaksi kertaa (!). Mua alkoi ahdistaa suunnattomasti.. Mies oli täysin hajalla kun sanoin etten ole vrmaan riittävän kiinnostunut.

Jatkossa keskityn taas tasoisiini miehiin, eli hyvännäköisiin, mutta ei kuitekaan liian hyvännäköisiin.

Rumat miehet on ärsyttäviä takertujia, jos saavat kerran deitata kaunista naista, sekoavat.

Terkuin,

Nainen 31-v

Olisiko ap tarkoittanut ulkoista olemusta, ei niinkään ulkonäköä sinänsä. Siitä voi jo jotain päätelläkin, jos aina on likaiset vaatteet, rasvaiset hiukset, parta ajamatta jne.

Mitä otsikkoon tulee, niin samaa mieltä, mutta ei se niin mene, että ulkonäöstä voisi päätellä muita ominaisuuksia. Kuitenkin ulkonäön tulee olla jollakin tapaa vetoava ja silmää miellyttävä. Oon itse tapaillut miehiä, jotka ovat sinänsä olleet luonteeltaan mukavia, mutta joihin en olisi halunnut koskea pitkällä tikullakaan, kun ulkonäkö ei vaan ole ollut sellainen, josta pitäisin. Kaveriainesta siis, mutta ei tosiaankaan mihinkään vakavampaan. 

Sulle vastaaja nro 14.

Tiedän tasan mistä puhut. Olen kokenut ihan samaa.. :(

Minäkin luulin aina, egttä hyvän näköisillä miehillä on naisia paljon, itsekeskeisiä jne.. Olin sitten muutaman hieman vähemmän komean kanssa ja huomasin, ettei ulkonäöstä voi päätellä kaikkea, vähemmän komeilla saattaa olla niitä naisia huonon itsetunnon vuoksi useita samaan aikaa, vaikka kuulostavan niin ihastuneilta. Kompensoivat omaa itsetuntoaan monilla naisilla ja naisiakin on monenlaisia eli ei niin, että kauniit vie kauniit vaan hieman rumempikin mies voi olla tahollaan tietyntyyppisten naisetn parissa naistenkaataja. 

Aina ei kannata luottaa ulkonäköön vaan se voi olla vain pintaa.

Etu on, jos ulkonäkö miellyttää sinua, mutta kyllä luonteidenkin pitää sopia yhteen erinomaisesti, jotta suhde kestää.

Jostakin olen lukenut, että symmetriset kauniit piirteet kielivät sukupolvien takaisesta hyvien muidenkin kuin ulkonäöllisten perintäominaisuuksien kasaantumisesta em. ihmiseen. Tiedä häntä.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:29"]

En nyt tiedä viestiikö ulkonäkö, onko jotain probleemaa, mutta muuta siitä voi usein päätellä.

Hintelärakenteiset, feminiimiskasvoiset miehet on yleensä kiinnostuneita taiteellisista tai tieteellisistä jutuista, usein introverttejä ja "henkisiä" tyyppejä. Raamikkaammat ja "komeammat" usein urheilijatyyppejä tai bisnesihmisiä ja seurallisempia. Monin tavoin pinnallisempia.

[/quote]

Tuo seurallisuus on mielestäni vähän suhteellista. Porukassa ja yöelämässä ovat meluisia keskipisteitä, kahden kesken iltaa vietettäessä uskomattoman tylsiä (jos ei ole seksuaalistä jännitettä). Joskus oikein piinallisen yksinkertaista filosofointia "sitähän sanotaan kuinka on sellaisia naisia joiden kanssa pidetään hauskaa, ja sitten sellaisia jotka esitellään äidille - mä olen huomannut et juuri noin mäkin ajattelen!"...

Up

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Tämähän on vanha juttu. Jo pelkkä kallonmuoto kertoo paljon! Jotkut väittävät kauneuden ja järjenkin voivan asua samassa päässä, mutta nyt on pakko kuitata moiset höpötykset paskapuheeksi.

Ölilöliöli...kaikki kusipäänarsisteja näemmä.

Sussahan se vika on, sä vaan onnistut löytämään aina noita sosiaalisesti rajoittuneita rumiluksia. Jos sä nyt ole yhtä komeeta deitannut, niin se osaa peitellä vikansa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:32"]

Minä taas valitsin sen, joka ei muille kelvannut ja ette tiedä, minkä kultakimpaleen sain.

[/quote]

Mulle kävi samoin nuorena. Sain paremman miehen kuin osasin kuvitella ja mikä parasta se hintelä babyface nörtti iän kartuttua alkoi keski-ikäisyyden lähestyessä näyttämään nuorekkaalta ikätovereihinsa verrattuna ja muutenkin komistui. Määrätyssä vaiheessa sain kavereiltani jopa ihasteluja komeasta miehestä, vaikka eivät olisi vilkaisseetkaan samaan mieheen päin kymmentä vuotta aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 00:08"]

Päätin aiemmin olla kiinnittämättä huomiota miesehdokkaan ulkonäköön ja antaa "vaatimattoman" näköisellekin mahdollisuuden. Noh, kaikilta näiltä vaatimattoman näköisiltä on paljastunut erilaisia ongelmia: sosiaalifobiaa, skitsofreniaa, alkoholismia, narsismiin taipuvaa kusipäisyyttä.

Että näin, kannattaa oikeasti katsoa sen kumppaniehdokkaan ulkonäköä.

[/quote]

No trollihan tämä oli. Ei kukaan oikeasti ajattele noin. Onko joku tyttöporukka hauskaa iltaa viettämässä. Mukavaa iltaa, ottakaa joku uskottavampi aihe.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:32"]

Minä taas valitsin sen, joka ei muille kelvannut ja ette tiedä, minkä kultakimpaleen sain.

[/quote]

Mulle kävi samoin nuorena. Sain paremman miehen kuin osasin kuvitella ja mikä parasta se hintelä babyface nörtti iän kartuttua alkoi keski-ikäisyyden lähestyessä näyttämään nuorekkaalta ikätovereihinsa verrattuna ja muutenkin komistui. Määrätyssä vaiheessa sain kavereiltani jopa ihasteluja komeasta miehestä, vaikka eivät olisi vilkaisseetkaan samaan mieheen päin kymmentä vuotta aiemmin.

[/quote]

Täällä sama. Olen onnellinen, että en keskittynyt ulkonäköön tai muutenkaan ulkoisiin ominaisuuksiin mihen valinnassa. Mutta itse en siihen aikaan jaksanut panostaa ulkonäkööni ja minulla oli myös ongelmia, siksi hyväksyinkin miehen, joka ei hurmannut minua ulkonäöllään. Silti olemme nyt onnellisia yhdessä ja minunkin mielialani siitä sittemmin koheni :) Kun pidän itsestäni huolta olen myös ihan kivan näköinen.

Mieheni on myös hyvin nuorekkaan näköinen, ja vaikka hän on minua vanhempi, niin luulin tavatessani hänet että hän on minua nuorempi! (Itseänikin luullaan aina noin 30-vuotiaaksi, vaikka olen 40v.)

Sä et kai voi olla noin tyhmä ihminen, ethän??

Ei hyvää päivää. Ja minä taas valitsin exäni ulkonäön ja karisman takia ja törmäsin todella ikävään alkoholisoituneeseen narsistiäijään, jota sai eron jälkeenkin pelätä pitkään...