Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksin jäänyt- viimeisillään raskaana
05.08.2013 |
Asuimme aviomieheni kanssa ulkomailla ja epämiellyttäviä asuinolosuhteita kommentoituani, hän löi minua. Päätin lähteä ja jättää hänet, koska olin jo raskaana. Tultuani Suomeen jäin jälleen yksin eikä kukaan sukulaisista tai ystävistä ollut halukas auttamaan käytännön asioiden järjestämisessä. Minua kritisoitiin perättömin termein sellaiseksi, millainen en tosiaankaan ole ja kun emme ole olleet tekemisissä, nuo läheiset eivät edes tunteneet kunnolla. Kommentit satuttivat ja oli muutenkin erossa käsiteltävää. Otin etäisyyttä, jolloin sukulaiseni menivät ja tekivät ilmoituksia viranomaisille. Olen normaali, terve työssä käyvä nainen ja kaiken arjen keskellä tuollainen kohtelu ja viranomaisille selvittely oli rankkaa. En koskaan ole tehnyt mitään väärää ja aina viettänyt hyvin tavallista, terveellistä elämää. Nyt kun remontit nykyisessä asuinkohteessa lähestyvät, joudun etsimään toisen asunnon...mutta kukaan ei auta käytännössä. Uudellamaalla on hyvin vaikea edes löytää mitään asuntoa. On myös niin paljon ostettavaa vauvaa varten. Vauva on kasvanut hyvin ja olen iloinen, että kaikki on sikiön osalta sujunut. Vauvan hyvinvointi on ollut päällimmäisenä ja myös omani. Pidän huolta itsestäni. Välit sukulaisiin ovat poikki ja ex-mieheni ei ole halukas osallistumaan kustannuksiin. Välillä itken iltaisin, koska läheiset ovat aiheuttaneet vain haittaa ja minun on pärjättävä lapseni kanssa yksin tässä maailmassa. Miehet sivuuttavat raskaana olevan, toisen miehen lasta odottavan naisen nettipalstoilla ja haukkuvat jopa lehmäksi. Kaduilla kuulen olevani banaani. Loukkaaminen satuttaa.
Kommentit (16)
Kaikki sukulaiset JA kaikki ystävät jättivät...omituista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 19:36"]
Paras tukiverkko olisi tietenkin sukulaiset ja ystävät eikä neuvolasta pystytä vastaavaa tukiverkkoa tarjoamaan. Kaupungillakaan ei ole ollut tarjota asuntoa, vaikka olen jonottanut yli puoli vuotta ja perustelut ovat kohdallaan.
Kaikki tarvikkeet on raskautta varten hankittuna, mutta olen pahus vie yksin tässä maailmassa. Mitkään yksinhuoltajaryhmät yms virallinen apu ei kiinnosta. Vain läheiset ihmiset ja konkreettinen apu vauvasta huolehtiessa ovat tarpeen. Ihmiset tuppaavat usein puhumaan ja antamaan itsestään selviä vinkkejä, mutta se käytäntö....
[/quote]
Tajuan tilanteesi ja sukulaisesi toivottavasti saavat vielä omaan nilkkaansa sydämettömyytensä.
Itselläni on ollut yhtä rankkaa, mutta hieman eri kääntein. Tuon saman olen kokenut, että pahimmalla hetkellä jätettiin selviytymään yksin ja sain aivan naurettavia haukkuja osakseni.
Kuulet olevasi banaani?
Hei, sulla ei ole mitään hätää, niin kauan kuin katto pään päällä?. Saat varmaan kelan äitiyspaketin? Käy ostamassa vielä rintasuojia ja vaippoja niin olet valmis vauvan tuloon.
Vauva on ihana lahja ja sen ansaitset. Jokainen äiti on loppujen lopuksi yksin vauvansa kanssa. Se ei sido isää samalla tavoin. Tähän tulee nyt huutoa mutta tulkoon. Isät voivat valita asemansa lapsen elämässä. Sitä harvoin äidit pystyvät, koska biologisesti äiti huolehtii vauvasta.
Kun olet vauvan kanssa tutustuneet toisiinne, alkakaa käydä vauvakahviloissa tms..
Niin, mutta lähinnä sukulaisten ja muiden ihmisten asenteissa on muutettavaa. Olisin valmis ottamaan konkreettisen käytännön avun vastaan, mutta sellaista hyödylllistä ei kukaan ole halukas antamaan. Vaikka neuvolassa olen puhunut mm. asuntoasiasta, he vain voivottelevat. Asun kaupungissa, jossa on pulaa kohtuuhintaisista vuokra-ja omistusasunnoista. Pitkään jonottaminenkaan ja oma aktiivisuus eivät välttämättä edistä tilannetta, vaikka kuinka olen yrittänyt.
Olen pahoillani mitä sinulle on tapahtunut.
Minulla menee pian katto pään päältä ja ponnisteluni löytää asunto ei ole kantanut hedelmää. Asuntoesittelyissä aina joku kaupparatsu nappaa kohteen nenän edestä. Olen vain niin yksin. Ei mikään äitiyspakkaus voi korvata menetettyä kotia. Turhaa kirjoittaa vauvakahviloista, koska muilla äideillä on asiat paremmin. .Kukaan ei konkreettisesti halua auttaa käytännön asioissa ja se on toinen pahimmista dilemmoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteyttä kotikuntasi kunnallisten asuntojen sihteeriin. Luulisi, että tilanteessasi pääset jonojen ohi.
Onko tosi, että esim. vanhempasi tai miehen vanhemmat eivät voi tai halua autaa? Oletko oikeasti pyytänyt apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti rankkaa tulla tuolla hetkellä kaikkien hylkäämäksi, mutta, anteeksi vaan, musta nyt vaan kuulostaa, että sulla on myös hieman omassa asenteessasi myös korjattavaa. Ja kyllä, mä tiedän, mistä mä puhun. Huhtikuun alussa pakenin lapsen isän ja mun yhteisestä kodista, kaukana omasta tukiverkostani, jälkirytäkässä haihtui koko omaisuuskin (sitä äitiyspakkausta myöden) savuna ilmaan; toukokuun puolivälissä synnytin, ja siihen mennessä mulla oli oma asunto, välttämättömimmät kalusteet, astiat, petivaatteet ja uus äitiyspakkaus ym., ja ainoa, mitä mun tarvi tehdä, oli avata suuni neuvolassa. Oikeesti, ota nyt apu vastaan sieltä, mistä sitä saat, sulla on sitten koko loppuelämä aikaa setviä tuota hylkäämistä. Tsemppiä, ja onnea vauvasta, se on ihaninta, mitä koskaan voit saada!
Hienoa että ymmärrät lapsesi ja itsesi parhaan. Pärjäät kyllä lapsen kanssa kunhan pidät itsestäsi huolta. Neuvolasta kannattaa kysyä jos tarvitset apuja esim. Lapsen hoidossa tai muuta tukea. Usein jo keskustelu puolueettoman tahon kanssa auttaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi.
Suku on pahin. Valitettavasti. Kummallista, että kaikki ovat kääntäneet sinulle selkänsä. Onko sinusta levitelty perättömiä puheita? Jos on, kuka on ollut asialla?
Millaisia asioita sinun pitäisi tietää? Liittyvätkö ne lapsen elatukseen? Jos näin on, sosiaalitoimisto on oikea osoite. Tarvitsetko oikeusapua? Oikeusaputoimistosta voisit kysyä itsellesi oikeusavustajan.
Hanki uusia ystäviä. Opiskelukavereita, työkavereita, harrastuskavereita. Kun löydät asunnon, jutustele naapureiden kanssa ja tee heistä hyvänpäiväntuttuja. Kannattaa olla rohkeasti sosiaalinen ja yrittää löytää niitä tukijoita sitten ihan muista piireistä. Onko itselläsi jotakuta vanhaa ystävää, johon voisit ottaa yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että sulle tulee vauva. Lapsen syntymä on mullistava asia. Positiivisesti.
Sulla tulee olemaan joku, joka todella tarvitsee ja rakastaa sinua ja jota sinä saat rakastaa. Et ole yksin. Kyllä kaikki järjestyy, älä murehdi. Elä päivä kerrallaan ja muista rukoilla.
J-P
Keskity vain vauvaan, setvi sukulaissuhteita (ja miesasiat) vasta vauvan synnyttyä.
Tukiverkkoja voit hankkia esim.neuvolasta (neuvolan perhetyöntekijä tai kotiapu), vertaistukiryhmistä (esim.MLL, asuinpaikkasi seurakunnan perhetyö, internetissä monia vertaistukiryhmiä esim.yksinhuoltajille) joista voi löytyä ystäviäkin. Synnytykseen voit hankkia doulan (tukihenkilö). Neuvolasta voit myös pyytää ajan neuvolapsykologille joka voi antaa sinulle keskusteluapua vaikeaan tilanteeseesi.
Asunnon suhteen laita hakemus kaupungin vuokra-asuntoihin (pääset jonon alkuun raskauden ja remontin takia) tai oikeastaan vuokranantajallasi on velvollisuus järjestää tilapäismajoitus remontin ajaksi, sitäkin voit kysyä. Yksityiset vuokranantajat ovat yksi vaihtoehto (esim.tori.fi)
Vauva ei aluksi tarvitse paljoa tavaraa, osta huuto.netistä ja kirppareilta mitä vauva tarvitsee ja pakkaa ne isoon laukkuun jotta tavarat on helppo siirrellä. Toimeentulotukea voi hakea vauvan tavaroille (vaunut, sänky) sosiaalitoimistosta.
Kyllä sä pärjäät, vaikka onhan se raskaampaa yksin vauvan kanssa, mutta sinä ja lapsesi voitte aivan hyvin olla onnellinen perhe jolla on kaikki hyvin :)
Vauvan synnyttyä voit lastenvalvojalla keskustella isyydenselvityksestä, lapsen isä on velvollinen maksamaan sinulle elatustukea.
Alue: Aihe vapaa
Paras tukiverkko olisi tietenkin sukulaiset ja ystävät eikä neuvolasta pystytä vastaavaa tukiverkkoa tarjoamaan. Kaupungillakaan ei ole ollut tarjota asuntoa, vaikka olen jonottanut yli puoli vuotta ja perustelut ovat kohdallaan.
Kaikki tarvikkeet on raskautta varten hankittuna, mutta olen pahus vie yksin tässä maailmassa. Mitkään yksinhuoltajaryhmät yms virallinen apu ei kiinnosta. Vain läheiset ihmiset ja konkreettinen apu vauvasta huolehtiessa ovat tarpeen. Ihmiset tuppaavat usein puhumaan ja antamaan itsestään selviä vinkkejä, mutta se käytäntö....