Köyhä ei ole kaatopaikka
enkä mä ole köyhä. Mutta kuulkaas nyt hyväntekijät, jos joku sanoo, ettei tarvitse viidettä äitiyspakkauksen toppahaalaria enää, niin onko se oikeasti syy loukkaantua? Tai jos ei tarvitse sitä teidän risaa sohvaanne, koska entinenkin on ihan hyvä, niin ei tarvitse loukkaantua. Siitähän te oikeasti loukkaannutte, että joudutte viemään tavaranne kaatopaikalle itse. Miettikää nyt vähän, muutkin tarjoaa. Ottaisitteko pieneen asuntoon itse kuusi telkkaria ja kahdeksan nojatuolia ilmaiseksi vain siksi, että joku hyvää hyvyyttään tarjoaa? Rajansa se on kaikella. Ottakaa selvää tarpeesta, ennen kuin alatte tyrkyttää ja sitten uikuttaa netissä, kun ei kelpaa. Nimimerkillä: Kyllästynyt roudaamaan sukulaiselle tupattuja tavaroita kaatppaikalle, kun mihinkään ei mahdu.
Kommentit (47)
ON-GEL-MA: SU-KU-LAI-NEN. E-LÄK-KEEL-LÄ. SAI-RAS. KAIK-KI TUN-KEE HÄ-NEL-LE RI-SAT RO-MUN-SA. EI TAR-VIT-SE.
Terveisin ap, joko nyt oli tarpeeksi selvästi sanottu. Ei se av-mammojen tyhmyys olekaan urbaanilegendaa...
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]
Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.
[/quote]
Kerro mulle, että miten se sun lahjoittama risa sohva parantaa mun rahapulan?
[/quote]
Puhe oli nojatuolista!
Minusta on kummallista, että ap:n kaltaiset saattavat ihan vakavalla naamalla selittää, miten ihanat meidän uudet nojatuolit ovat ja samaan hengenvetoon todeta, että ei ole omassa kämpässä minkäänlaisia nojatuoleja. Kun olisi edes jotain.
Siihen ei pidä erehtyä sanomaan, että meidän vanhat nojatuolit odottavat matkaa kierrätyskeskukseen vaan pitää sanoa, että "nämä maksoivat tonnin, annakin sinulle sen verran, niin voit ostaa omat". Koska ap ei oikeastaan ole köyhä, hän vain ei saa rahaa pysymään lähellään.
[/quote]
Voi hyvät hyssykät. ENSIMMÄISESSÄ LAUSEESSANI LUKEE ETTEN OLE ITSE KÖYHÄ. Eikä kyse ole minusta. Kyse on siitä, että sairaseläkkeellä olevalle lähisukulaiselleni tungetaan kaikki. Tuo 5 telkkaria, minkä mainitsin, oli ihan todellinen luku!!!! Huushollissa on hirveästi turhaa tavaraa, mitä hän ei tarvitse, autotalli pursuu ja on hankala siivota. Taidat olla yksi näistä loukkaantuneista turhan tavaran tunkijoista, kun et edes osaa lukea. Minulla ei ole puutetta mistään enkä ota kenenkään vanhoja rojuja siksi, koska minulla on varaa ostaakin. Mulle ei kukaan niitä uskalla tyrkyttää enkä valita rahapulaa, kun sitä ei itselläni ole. AP. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi, kiitos. Se se sapettaa, että joutuu teidän tavaroiden tunkijoiden romuja viemään roskiin. Sekä se, että tulkitset asiat juuri noin, eli väärin.
[/quote]
Opettele itse lukemaan: ap:n kaltaiset ei tarkoita, että ap.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]
Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.
[/quote]
Kerro mulle, että miten se sun lahjoittama risa sohva parantaa mun rahapulan?
[/quote]
Puhe oli nojatuolista!
Minusta on kummallista, että ap:n kaltaiset saattavat ihan vakavalla naamalla selittää, miten ihanat meidän uudet nojatuolit ovat ja samaan hengenvetoon todeta, että ei ole omassa kämpässä minkäänlaisia nojatuoleja. Kun olisi edes jotain.
Siihen ei pidä erehtyä sanomaan, että meidän vanhat nojatuolit odottavat matkaa kierrätyskeskukseen vaan pitää sanoa, että "nämä maksoivat tonnin, annakin sinulle sen verran, niin voit ostaa omat". Koska ap ei oikeastaan ole köyhä, hän vain ei saa rahaa pysymään lähellään.
[/quote]
Voi hyvät hyssykät. ENSIMMÄISESSÄ LAUSEESSANI LUKEE ETTEN OLE ITSE KÖYHÄ. Eikä kyse ole minusta. Kyse on siitä, että sairaseläkkeellä olevalle lähisukulaiselleni tungetaan kaikki. Tuo 5 telkkaria, minkä mainitsin, oli ihan todellinen luku!!!! Huushollissa on hirveästi turhaa tavaraa, mitä hän ei tarvitse, autotalli pursuu ja on hankala siivota. Taidat olla yksi näistä loukkaantuneista turhan tavaran tunkijoista, kun et edes osaa lukea. Minulla ei ole puutetta mistään enkä ota kenenkään vanhoja rojuja siksi, koska minulla on varaa ostaakin. Mulle ei kukaan niitä uskalla tyrkyttää enkä valita rahapulaa, kun sitä ei itselläni ole. AP. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi, kiitos. Se se sapettaa, että joutuu teidän tavaroiden tunkijoiden romuja viemään roskiin. Sekä se, että tulkitset asiat juuri noin, eli väärin.
[/quote]
Opettele itse lukemaan: ap:n kaltaiset ei tarkoita, että ap.
[/quote]
No ei tuo kuvaamasi millään tavoin koske kaltaisiani, koska en ole köyhä, en anna tuoda itselleni roinaa, autan itse sukulaistani - siivoamalla ja tekemällä ruokaa, sillä se on se, mitä hän tarvitsee. Roinat vien pois. Kyllä hän on saanut tarpeellistakin tavaraa ja sen ottaa kiitollisena vastaan, mutta rajansa kaikella. Tämä aloitus oli suuttuneena siitä, että viikko meni taas siivotessa tänäkin kesänä turhaa rojua pois autotallista, kellarista. Yksi hyväntekijä oli tuonut jotain vaatteita ja vienyt ne suoraan kellariin, voi elämän kevät! Niitä ei voi edes antaa eteenpäin, kun kosteus on tarttunut.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:17"]
Tänäkin kesänä kolme miehen serkkua on "ohimennen" ajanut pihaan ainoana tavoitteena päästä hakemaan lipastoja, nojatuolena, Arabian kannuja jne. omaan kotiinsa. Perustelu on aina sama "kun tavallaan ette ole niistä tavaroista maksaneet". Ei vai, kauppakirjassa lukee, että irtaimistoineen, jolloin maksu on suoritettu.
[/quote]
Mahtavia tyyppejä. On varmaan ilo kuulua tuollaiseen sukuun!
Tulee mieleen, että voisko niitä televisioita kuitenkin myydä? Jos kerran saatte paljon ns. hyvää kamaa ilmaiseksi, niin eikö kannattaisi myydä niitä eteenpäin? Siitä ainakin saisi konkreettisesti rahaa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:52"]
Tulee mieleen, että voisko niitä televisioita kuitenkin myydä? Jos kerran saatte paljon ns. hyvää kamaa ilmaiseksi, niin eikö kannattaisi myydä niitä eteenpäin? Siitä ainakin saisi konkreettisesti rahaa.
[/quote]
En ole ap, mutta jos kyseessä ovat kuvaputkitelevisiot, niin niillä ei juuri enää markkinoita ole. Kierrätyskeskuksistakin haetaan vain taulutelkkareita.
Elektroniikkaromu on kierrätyskeskuksissakin ongelma. Ei niitä kukaan osta, kun taulutelkkareita saa nykyään niin halvalla. Kyse on juuri kuvaputkista. Sukulaisella on sitä paitsi itselläänkin taulutelkkari, kun sai sen muilta sukulaisilta 50-v lahjaksi, niiltä, jotka eivät tienneet tuosta romun määrästä.
Itse lopetan nyt tältä iltaa, koska on menoa loppuillaksi, eli en vastaile enää ainakaan tänään.
Nämä tavaran tyrkyttäjät puolustelevat tätä vähävaraisten kaatopaikkana pitämistään sillä, että kun köyhälle kelpaa vain merkkituotteet. Tosiasiassa tuollaisia on aika vähän, vaikka heitäkin on. Sitä tavaraa on tyrkyllä paljon nykyään. Hyvä esimerkki, kun eräs tuttu sai siskoltaan yhdellä lapsella olleet vaunut, lainaan. Hänelle eräs toinen tuttu tarjosi omia huomattavasti käytetympiä ja aika viimeisiään veteleviä. Kun tämä tuttu sanoi, ettei hän tarvitse, kun sai jos siskon uudet vaunut, niin eikös tästä alkanut juuri tämä paasaus että vain merkkituotteet kelpaa...miksei sitä saisi valita parhaita, jos ilmaiseksi antajia tai lainaajia on paljon?
Toi on ihan totta. Meillä oli lähipiirissä taannoin sellainen tilanne, että lapsiperheen koko irtaimisto piti hävittää. Sovin, että kyselen vähän jos saataisiin lapsille tavaroita. Pinnasänkyjä ja lastensänkyjä oli jonoksi asti, vaunuja ja turvaistuimia samaten. Hyväkuntoisia merkkivaatteita säkkkaupalla. Ilmeisesti monet haluavat antaa kun on hyvä syy, mutta nämä tavarat eivät ikinä mene kirppiksille, koska kaikilla ei ole vain ikinä aikaa ja mahdollisuutta hoitaa. Siinä oli tosiaan ongelma, että tavaraa tuli muutamalla facebook-viestillä yllin kyllin. Loput meni kierikseen, koska kukaan ei tosiaan tarvitse sellaista määrää kamaa. Ja tosiaan oli mahdollisuus sillä perheellä parhaat päältä.
47: Taidan tietää tuon tapauksen. En tunne, mutta tiedän muuten, eli homejuttu?
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 07:26"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 07:20"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 06:30"]
Laitan vielä yhden viestin tähän ennen töihin menoa. Moni alkaa ehdotella, että pikkaisen kun näkee vaivaa pääsee tavaroista eroon - hetkinen!!!! Siis on ok tuoda turhat tavarat muille ja niiden muiden pitää nähdä vaivaa sen hävittämiseen? Ei tämä yhtälö ole oikein. Eikö ne tyypit voisi nähdä sen vaivan itse, hyvät hyssykät!
Tuo vanhan lahjoitettujen tavaroiden osto/myynti on selvää bisnesstoimintaa. Jos sukulaisellani oli kyky pyörittää bisnestä, ei hän olisi sairaseläkkeellä. Mikäli tuollaista, että myy suuria määriä lahjoitettuja tavaroita tai halvalla ostettuja eteenpäin kalliimmalla, eikä tee siitä veroilmoitusta tai ilmiotusta ammatinharjoittamisesta, se on VEROPETOS. ap. Tuollaisesta hommasta jää yleensä kiinni ja tietämättömyys ei ole puolustus.
[/quote]
tiedoksi, olet väärässä, omaa käyttöomaisuutta voi myydä verotta, puhtaana käteen. Sitten jos menee melkoisiin määriin, ylläpito, jota kautta myydään voi alkaa rokottaa mutta kyllä aika monta sataa muutaman euron putkitelkkaria pitää myydä ennen kuin verottaja herää.
sana sairaseläkeläinen ei ole synonymi toimintakyvytön.
tietty jos ko henkilö ei voi mitään tehdä, sitten on pahempi juttu.
[/quote]
Niin, omaa käyttöomaisuutta voi myydä, mutta miten on toisten käyttöomaisuuden myynnin laita? Jos myyt 10 televisiota ja viisi sohvaa viikossa, niin kyllä se vaikuttaa varmaan ulospäin bisnestoiminnalta, vaikka siitä tuleekin pelkkää persnettoa.
[/quote]
usko pois. Suomessa verottajaa ei kiinnosta se jos myy 15 putkitelkkaria vaikka päivässä. En ikävä kyllä muista mikä on se summa minkä verran voi tienata oman yrityksen piikkiin ettei tarvi maksaa mitään veroja, 8000 e vuodessa ? Siihen summaan voi myydä kaikki tämän maan putkitelkkarit muutamaan kertaan.
Tänä päivänä suurimmat murjeenkryynit kierrätyskeskuksissa on juuri sohvat sekä eletroniikka. Verottaja EI ole kiinnostunut niiden myymisestä.
Ja voi olla hyvin vaikeaa löytää tälle määrälle asiakkaita, eli tavarasta kannattaa hakeutua eroon sitä mukaan kun niitä ylimääräisiksi jää.
[/quote]
Ei se vapauta verosta tai liiketoimintailmotuksesta. Arvonlisäverovapautuksen vain saa.
Joidenkin on vain ihan mahdoton heittää edes loppuun käytettyä tavaraa roskiin. On jotenkin vissiin mennyt tämä kierrätysajatus vähän liiankin hyvin perille, kun kuvitellaan että se tavaran elinkaari on ikuinen. Ei se lastulevykirjahylly muutu antiikiksi edes säilyttämällä, aivan turhaa. Parhaiten tämä luopumisen vaikeus tulee mielestäni esiin kestovaipoissa. Joo ne on kalliita uutena, mutta sen jälkeen kun kuminauhat on sanonu moro, teipit ei enää pidä ja vaippa haisee pestynäkin, se täytyy raskia heittää roskiin, eikä yrittää myydä eteenpäin törkyhinnalla.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 23:16"]
Joidenkin on vain ihan mahdoton heittää edes loppuun käytettyä tavaraa roskiin. On jotenkin vissiin mennyt tämä kierrätysajatus vähän liiankin hyvin perille, kun kuvitellaan että se tavaran elinkaari on ikuinen. Ei se lastulevykirjahylly muutu antiikiksi edes säilyttämällä, aivan turhaa. Parhaiten tämä luopumisen vaikeus tulee mielestäni esiin kestovaipoissa. Joo ne on kalliita uutena, mutta sen jälkeen kun kuminauhat on sanonu moro, teipit ei enää pidä ja vaippa haisee pestynäkin, se täytyy raskia heittää roskiin, eikä yrittää myydä eteenpäin törkyhinnalla.
[/quote]
Hyvin sanottu kestovaipoista! Kestovaipoissa on joku sellainen juttu, että ne on TOSI vaikea heittää roskiin. Heitin vähän aikaa sitten läjän saamiani vaippoja pois, koska niiden kuminauhat olivat tuhoutuneen säilytyksen aikana (muuten ne olivat ihan hyvässä kunnossa).
Putkitelkkarit menevät kaupaksi euron kpl hintaan. Olen viimeisen 3 v aikana myynyt niitä n 15 kpl. Rumat ja kolhiintuneet laskulevyhuonekalut olen pilkkonut ja polttanut. Metallirojut, esim rikkinäiset tietokoneet ja muut vst annan yhdelle pojalle samassa taloyhtiössä, kokoo niitä ja myy tai vaihtaa.
Pikkasen jos näkee vaivaa.
Mun entinen työkaveri jäi pari v sitten sairaseläkkeelle ja aika tuli nopeasti pitkäksi. Sitten kekkaa huutiksen ja nykyään sillä on aina jotain postittamisrumbaa kesken. On tyhjentänyt kohta omsn kotinsa ylimääsestä, kesällä aloitti kesämökin siivousta ja syksyllä siirtyy tyttärensä kotiin.
Laitan vielä yhden viestin tähän ennen töihin menoa. Moni alkaa ehdotella, että pikkaisen kun näkee vaivaa pääsee tavaroista eroon - hetkinen!!!! Siis on ok tuoda turhat tavarat muille ja niiden muiden pitää nähdä vaivaa sen hävittämiseen? Ei tämä yhtälö ole oikein. Eikö ne tyypit voisi nähdä sen vaivan itse, hyvät hyssykät!
Tuo vanhan lahjoitettujen tavaroiden osto/myynti on selvää bisnesstoimintaa. Jos sukulaisellani oli kyky pyörittää bisnestä, ei hän olisi sairaseläkkeellä. Mikäli tuollaista, että myy suuria määriä lahjoitettuja tavaroita tai halvalla ostettuja eteenpäin kalliimmalla, eikä tee siitä veroilmoitusta tai ilmiotusta ammatinharjoittamisesta, se on VEROPETOS. ap. Tuollaisesta hommasta jää yleensä kiinni ja tietämättömyys ei ole puolustus.
Kai se on voin sanoa, että kyseessä on lievästi vammainen, mutta sukulaisten ja ystävien turvin yksinään asumaan pystyvä henkilö, joka on ollut työkykyinen normaaliin työhön, mutta iän tullen tullut vaivoja. Sukulaiset ja ystävät koettavat estää hyväksikäytön.
Vielä yksi viesti, kun se varsinainen asiani jäi pois aloitusviestistäni. Koettakaa ymmärtää, että jos ihmisellä on jo joku hyväkuntoinen huonekalu, hän ei tarvitse toista samanlaista. Ei tarvitse valittaa ettei vähävaraisille kelpaa. Tämähän ongelma näkyy olevan muillakin. Jos et kieltäydy, et kohta itse mahdu asuntoosi. Jos kieltäydyt, valitetaan että eipä se nykyaikana kelpaa kun uutta olla pitää...vaikka se uudemmankin näköinen voi olla lahjoituksena saatu.
Noihin kaikenlaisiin myyntiehdotuksiin, myykää itse.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 16:26"]
Kyse ei ollut minusta eikä minun tuttavistani, vaan vielä kerran: lähisukulaisestani. Hän on sairas, eikä hänellä ole voimia tuollaiseen touhuun - eikä sanoa ei. Itse taas asun ihan eri paikkakunnalla ja käyn pitkää työmatkaa. Usein ne lahjoitetut tavarat on elektroniikkaromua. Kukaan ei tänä päivänä osta vanhanaikaista televisiota mistään kirpparilta. Huonekalut ovat useimmiten sen kuntoisia, että ne pitäisi entisöidä ennen myyntiä. AP. Minulla sitä tilaa on vielä vähemmän eikä ole millä kuljettaa mihinkään; mutta joskus vuokraamme peräkärryn viedäksemme turhaa tavaraa pois, jos farkkuautoihin ei mahdu.
[/quote]
Kysymys on kuitenkin ilmeisesti aikuisesta ihmisestä? Minä saattaisin tilanteessa johon sinä olet joutunut olla hiukan äkäinen myös tuolle lähisukulaiselle joka ottaa kaiken tarjotun vastaan ja kaataa sitten sinun harteillesi niiden kuljettamisen jätepisteisiin. Etenkin elektroniikka on usein ongelmajätettä jossa on "vain jotain pikkuvikaa muuten ihan ehjä" mitä ihmisiltä tulee. Ja kuten sanoit, ei kukaan niitä osta, eli rahaa niistä ei saa.
Kerro tuolle lähisukulaisellesi että opettelee sanomaan ei koska sinä olet väsynyt kuljettamaan hänen vastaanottamaansa kaatopaikkajätettä kerta toisensa jälkeen.
Antajille on kyllä kätevää syytää kaikki poistoon menevä lähisukulaisellesi, mutta suurin ongelma ja ongelman jatkumisen mahdollistaja on tuo lähisukulainen itse. Hänen tarvitsee sanoa vain ei, ja jos joku loukkaantuu niin se on enemmän sen ongelma joka ne herneet on nekkuun nykäissyt.
Kerta kiellon päälle: Viestissä 34 on vähän tarkennusta eli hänelle on tyypillistä liika kiltteys. Kyllä tästä puhutaan joka kerta. Joka kesäloma siivotaan suursiivous ja hän sanoo itsekin, että ei pidä ottaa tavaraa. Eikä niitä kyllä silloin tuoda kun minä tai hänen veljensä ollaan paikalla. Mutta minulla tämä yksittäitapaus; näen aina punaista kun joku valittaa että tarjosin koko kuolinpestän kalustoa mutta ei kelvannut, vaikka totuus on usein ettei tarvinnut.
Astioitakin siellä on valtavat määrät...mutta nyt mulla pitää mennä.
MIKÄ TEITÄ VAIVAA. MINULLE EI KUKAAN TUNGE MITÄÄN, VAAN PIENESSÄ OMAKOTITALOSSA ASUVALLE SAIRASELÄKKEELLÄ OLEVALLE LÄHISUKULAISELLENI, JOKA EI OSAA SANOA EI. En voi häntä koko ajan satojen kilometrin päästä vahtia. Pakkohan tässä on huutaa, kun ensimmäinen lause näkyy olevan liian vaikea ymmärtää.