Köyhä ei ole kaatopaikka

Word. On hieno juttu tarjota apua, mutta kohteella on myös oikeus kieltäytyä, jos tarjotusta avusta ei olisi hänelle oikeasti hyötyä. 

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[/quote]

Jos lukisit viestini ihan ensimmäiset sanat ajatuksen kanssa. Juuri tätä tarkoitin. Köyhän siis pitää ottaa nöyränä vastaan kaikki roina, jota ei tarvitse. Kyllä helvetti olen kiitollinen siitä, että lähisukulaiselle tuodaan telkkareita kun omia vaihdetaan uudempaan. Se on hiton kiva katsoa kuutta kerralla. Olet kiittämätön lurjus, jos et täytä asuntoasi tavaroilla, joita on jo ennestään. Miten kuusi sohvaa auttaa rahapulaan? Ei niitä voi syödä. 

Voi kuvitella. Köyhänä opiskelijana sain näitä "lahjoituksia". Olipa ihana sitten yrittää rahattomana ja autottomana ihmisenä miettiä, mihin saan rikkinäiset nojatuolit kuljetettua minikämpästäni. Ruoasta oli kyllä pulaa, mutta olisi pitänyt olla nöyrän kiitollinen sukulaisen vain hiukan reikiintyneestä ja likaantuneesta pöytäliinakokoelmasta.

Olen hyvätuloinen nyt, kyllä kuulteni saa valittaa rahatilanteestaan. Voin kysyä köyhältä tai rikkaalta kaverilta, onko jokin meille ylimääräinen juttu heille tarpeen. Jos ei ole, en loukkaannu vaan toimitan käyttökelpoisen tavaran hyväntekeväiayyteen.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[/quote]

Kerro mulle, että miten se sun lahjoittama risa sohva parantaa mun rahapulan?

Minä taas en ole köyhä, vuositulot yli 40 000e, mutta olen yh. Olen myös saanut "säälistä" vaikka mitä jätekamaa, kuten kerran lapsille kassillisen 90- luvun risoja kenkiä...hävetti antajan puolesta. 

Kolmonen vissiin syöttää vauvoilleen äitiyspakkauksen haalaria. Puolison sisko ei ottanut äitiyspakkausta, kun meitä kälyjä ja natoja oli kolme, joilla oli vähän aikaisemmin syntynyt vauva. Kyllä hyvin ymmärsimme, että hän saattoi valikoida mitä vaatteita otti. Vein pussin hänelle, sovimme että hän valkkaa sieltä mieleiset ja loput vien itse kirpparille. Hyvin toimi tämä systeemi. 

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:21"]

Voi kuvitella. Köyhänä opiskelijana sain näitä "lahjoituksia". Olipa ihana sitten yrittää rahattomana ja autottomana ihmisenä miettiä, mihin saan rikkinäiset nojatuolit kuljetettua minikämpästäni. Ruoasta oli kyllä pulaa, mutta olisi pitänyt olla nöyrän kiitollinen sukulaisen vain hiukan reikiintyneestä ja likaantuneesta pöytäliinakokoelmasta.

Olen hyvätuloinen nyt, kyllä kuulteni saa valittaa rahatilanteestaan. Voin kysyä köyhältä tai rikkaalta kaverilta, onko jokin meille ylimääräinen juttu heille tarpeen. Jos ei ole, en loukkaannu vaan toimitan käyttökelpoisen tavaran hyväntekeväiayyteen.

[/quote]

Juuri näin. Ollessani hoitovapaalla eräs kaverini kai luuli, että rahaa ei ole. Oli sitä, mutta en kokenut tarpeelliseksi puhua raha-asioistani muiden kanssa.

Hän roudasi jopa vanhat rintaliivinsäkin minulle. 

Lopulta oli pakko sanoa, että maksa itse jätemaksusi, sillä tulee aika kalliiksi panna lisäsäkkiä sinun romuillesi.

En todellakaan tarvinnut D-kupin sloggin kulahtaneita rintaliivejä.

Minä kysyn rahapulaa valittavilta ystäviltäni, että voinko jotenkin auttaa ja millaista apua he tarvitsevat. En todellakaan vie jätteitäni sinne ja sitten loukkaannu, jos he eivät tarvitse niitä. Maksan kyllä ihan itse kaatopaikkamaksut

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[/quote]

Sovitaanko, että sinä tarjoat ilmaista varastotilaa sieltä hulppeasta huvilastasi? Asuminen on yksi suurimmista menoista ja ne köyhimykset murjussaan eivät halua käyttää rahaa varastointiin kun tilaa on muutenkin vähän.

Me kävimme roudaamassa opiskelijapojallemme lahjoitetun kirjahyllyn takaisin. Jätimme kylmästi lahjoittajan pihaan, kun ei ollut kotona ja soitimme perään, että siellä on, kämppään ei mahdu. Hylly oli sellainen lasihötkylä, jolle ei opikselijalla ole mitään käyttöä. 

Olemme opiskelijoita ja meillä on yksi lapsi. Olemme myös työssäkäyviä ja vaikka tulot ovat vähäiset, niin ihan hyvin tullaan toimeen. Ärsyttää niin miehen puolen suku :( jokainen tuppaamassa meille vanhoja huonekalujaan ja lasten vaatteita, leluja... Hyvää he tarkoittavat, mutta eivät ymmärrä että en halua niitä ottaa ja on minusta epäkohteliasta tarjota niitä koko ajan. Varsinkin noi 15v vanhat vauvan toppapuvut/ lelut saisivat kyllä jäädä.. Meillä on toimiva keittiön sohva ja nojatuolit (yhteensopivat), tarjoavat omia vanhojansa eivätkä ymmärrä, miksemme ota.

Me ollaan aina oltu kierrätyksen puolestapuhujia ja senpä takia kaikki tutut meille tavaroitaan tyrkyttääkin.

Musta se on aivan ihana asia, että saadaan ensimmäisinä päättää otetaanko vai ei. Uutta sohvaa ollaan vailla, että jos jollain sattuu sopiva olemaan, niin toki ostetaan pois edullisesti. Muttei mekään kaikkea oteta vastaan.

Osataan sanoa kiitos ei, jos joku ei ole mieleen. Eikä kukaan ole loukkaantunut. Ehkä ovat saaneet kamat muualle eteenpäin tai sitten soitto kierrätyskeskukseen jelppaa. :)

Minä olen kuuluisa suvussa, töissä, ystäväpiirissä, että otan aina kaikki vastaan. Viimeisen 5 vuoden aikana mulla on ollut enemmän on/off kirppispaikka n 3 vuotta ja voit vaan kuvitella kuinka paljon extratuloa olen siitä saanut. Hirveesti vie aikaakin. Tällä hetkellä on ollut vuoden verran ystävän sukulaisen kirppispaikka muutaman sadan km päästä kotoa.

Tällä henkilöllä on kirppis, mutta paikka on aikamoisessa nukkumakylässä, joten siellä ei juurikaan myyjiä ole. Kuitenkin ostajia siellä on, usein ihmiset ohikulkumatkalla poikkeaa sitä kautta. Joten tämänkin takia hän laittoi rummun soimaan ja mm. minä pääsin hänen asiakkaakseen.

Käy hakemassa meiltä 2 kertaa vuodessa tavaraa, joihin vaan laitetaan päälle kenen omaisuus on kyseessä. Myyjä hinnoittelee kaikki, varastoi, esim voin antaa kesällä talvikengät, mutta hän itse laittaa ne esille vasta syksyllä.

Tämä maksaa mulle 65 % myynnistä, eli saan vaan 35 %, mutta minun vaivani on älyttömän pieni, joten mielellään olen suostunut tähän.

Myyjä itse tiputtelee hintoja sitä mukaa kuinka kauan on ollut myynnissä, viimeiset myydään 10 senttiä kpl.

Nyt kesäkuussa sain reilu 500 euroa, eli olen tyytyväinen.

Mikään Einstein ei tarvi olla että tajuaa näin paljon minulla ei  myytävää ole, joten otan ilolla vastaan aina kaikki mitä tarjotaan. Huonekaluja voin ottaa vain muutaman kerralla, meillä on suht iso olohuone, jossa on hyvää tilaa tilapäiseen säilytykseen. Lähes kaikki huonekalut myyn heti huutiksessä, lähtöhinta on aina 0 tai 1 euro ja myyntiaika lyhyt. Tähän asti kaikki ovat hävinneet, tosin yks pieni sohva oli meillä ehkä 2 kk.

Esim työkaverini kummatkin vanhemmat kuolivat hyvin lyhyellä aikavälillä ja työkaverini eli jonkin aikaa pienessä sumussa. Hän joutui tyhjentämään oman lapsuudenkotinsa hyvinkin nopeasti ja koska lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa, tuli huoneista säilytyspaikkoja. Vuoden, 2 oli huoneet täynnä tavaraa ja sitten yhtäkkiä työkaverini pyysi käymään ja kysyi voinko viedä kaikki pois.

Hommattiin kyyti ja lähes kaikki tavara oli suht arvotonta, peruskodintavaraa, kaikki arvokkaammat erottelin ja selitin missä hänen kannattaa ne myydä jos haluaa. Kaikki oltiin tyytyväisiä ja lapsetkin sanoivat että pitkästä aikaa hekin käyvät vanhempia moikkaamassa, kun on kuitenkin vielä oma soppi.

Itse olen aika naisvoittoisella työpaikalla töissä ja huomaan että usein naiset juuri valittaa raha-asioista. Minun palkka riittää just ja just pakollisiin kuluihin, eli lisätulo on jatkuvasti tervetullut. Minä en kuitenkaan valittele raha-asioista, yksinkertaisesti siksi ettei ne valittamalla parane.

Jos kerran ystäväsi pitävät sinua vähävaraisena, olisiko mahdollista että alat itse myös kierrätää saamisiasi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kyse ei ollut minusta eikä minun tuttavistani, vaan vielä kerran: lähisukulaisestani. Hän on sairas, eikä hänellä ole voimia tuollaiseen touhuun - eikä sanoa ei. Itse taas asun ihan eri paikkakunnalla ja käyn pitkää työmatkaa. Usein ne lahjoitetut tavarat on elektroniikkaromua. Kukaan ei tänä päivänä osta vanhanaikaista televisiota mistään kirpparilta. Huonekalut ovat useimmiten sen kuntoisia, että ne pitäisi entisöidä ennen myyntiä. AP. Minulla sitä tilaa on vielä vähemmän eikä ole millä kuljettaa mihinkään; mutta joskus vuokraamme peräkärryn viedäksemme turhaa tavaraa pois, jos farkkuautoihin ei mahdu. 

Mä olen normaalituloinen, 3-kymppinen nainen, mutta silti tyrkytetään paskaa ja suututaan (!) kun ei kelpaa. Muutin uuteen kotiin ja olisi pitänyt sisustaa se juuri kuolleen 86-vuotiaan miehen huonekaluilla. Kieltäydyin ja sain haukut, kun niitä oli oikein ajateltu minulle. Sitten sain lapsen ja yksi uuno lahjoitti muovipussillisen rikkinäisiä nukkeja 80-luvulta. Siis jotain nurkkiin jäänyttä rojua. Kaiken huipuksi sitten selitetään, miten on lahjoitettu sitä ja tätä ja halutaan vastalahjoja.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[/quote]

Kerro mulle, että miten se sun lahjoittama risa sohva parantaa mun rahapulan?

[/quote]

Puhe oli nojatuolista!

Minusta on kummallista, että ap:n kaltaiset saattavat ihan vakavalla naamalla selittää, miten ihanat meidän uudet nojatuolit ovat ja samaan hengenvetoon todeta, että ei ole omassa kämpässä minkäänlaisia nojatuoleja. Kun olisi edes jotain.

Siihen ei pidä erehtyä sanomaan, että meidän vanhat nojatuolit odottavat matkaa kierrätyskeskukseen vaan pitää sanoa, että "nämä maksoivat tonnin, annakin sinulle sen verran, niin voit ostaa omat". Koska ap ei oikeastaan ole köyhä, hän vain ei saa rahaa pysymään lähellään.

Meillä on toisinpäin eli miehen sukulaiset ovat tunkemassa vinttiimme hakemaan sieltä ties mitä puoliantiikkia, jonka muistavat omasta lapsuudestaan. Asumme miehen isoäidin aikanaan asuttamaa taloa ja täällä vintti on todellinen aarreaitta. Talo on ostettu irtaimistoineen ja kaiken vähänkään arvokkaamman miehen tädit veivät 1990-luvussa, kun isoäiti kuoli. Se vähemmän arvokas on vintissä, ja sitä on alettu himoitsemaan, kun omat lapset ovat ostaneet arvohuoneistoja Töölöstä ja halutaan asuntojen henkeen sopivaa tavaraa edullisesti eli ilmaiseksi. Tänäkin kesänä kolme miehen serkkua on "ohimennen" ajanut pihaan ainoana tavoitteena päästä hakemaan lipastoja, nojatuolena, Arabian kannuja jne. omaan kotiinsa. Perustelu on aina sama "kun tavallaan ette ole niistä tavaroista maksaneet". Ei vai, kauppakirjassa lukee, että irtaimistoineen, jolloin maksu on suoritettu.

Eihän sen köyhän tosiaan tarvitse kaikkea ottaa vastaan, mitä tarjotaan. Mutta se on kumma, että Suomessa köyhänkin on varaa haluta merkkituotteita. Näitä on paljon, joille ei peruskama kelpaa, vaan pitäisi olla sitä muodikasta ja merkkiä. Eihän kierrätyskeskuksiinkaan enää perushuonekalut kelpaa.

Oih, minusta on ihanaa kun sukulaiset tai muut tutut tarjoavat heille kelpaamatonta tavaraa. Joukossa on todella tarpeellisiakin. Olen opetellut kuitenkin sanomaan ei, ja otan vain tarvittavan. Yksi pieni sana, ap. Tai oikeastaan kaksi: Ei, kiitos! Onko se sinulle liikaa?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 17:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 14:16"]

Mutta sovitaanko, että et valita rahapulaasi meillä? Tiedän, että et halua nojatuolia vaan 1000 e.

[/quote]

Kerro mulle, että miten se sun lahjoittama risa sohva parantaa mun rahapulan?

[/quote]

Puhe oli nojatuolista!

Minusta on kummallista, että ap:n kaltaiset saattavat ihan vakavalla naamalla selittää, miten ihanat meidän uudet nojatuolit ovat ja samaan hengenvetoon todeta, että ei ole omassa kämpässä minkäänlaisia nojatuoleja. Kun olisi edes jotain.

Siihen ei pidä erehtyä sanomaan, että meidän vanhat nojatuolit odottavat matkaa kierrätyskeskukseen vaan pitää sanoa, että "nämä maksoivat tonnin, annakin sinulle sen verran, niin voit ostaa omat". Koska ap ei oikeastaan ole köyhä, hän vain ei saa rahaa pysymään lähellään.

[/quote]

Voi hyvät hyssykät. ENSIMMÄISESSÄ LAUSEESSANI LUKEE ETTEN OLE ITSE KÖYHÄ. Eikä kyse ole minusta. Kyse on siitä, että sairaseläkkeellä olevalle lähisukulaiselleni tungetaan kaikki. Tuo 5 telkkaria, minkä mainitsin, oli ihan todellinen luku!!!! Huushollissa on hirveästi turhaa tavaraa, mitä hän ei tarvitse, autotalli pursuu ja on hankala siivota. Taidat olla yksi näistä loukkaantuneista turhan tavaran tunkijoista, kun et edes osaa lukea. Minulla ei ole puutetta mistään enkä ota kenenkään vanhoja rojuja siksi, koska minulla on varaa ostaakin. Mulle ei kukaan niitä uskalla tyrkyttää enkä valita rahapulaa, kun sitä ei itselläni ole. AP. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi, kiitos. Se se sapettaa, että joutuu teidän tavaroiden tunkijoiden romuja viemään roskiin. Sekä se, että tulkitset asiat juuri noin, eli väärin.