Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella olette nimenneet lapsenne?
03.08.2013 |
Usein kuulee nimivalintaa perusteltavan sillä, että nimi kulkee suvussa. Toiset taas valitsevat nimen sen alkuperäismerkityksen mukaan. Sellaisiakin perusteluja näkee, että esikoisen nimi on jokin tietty ja muille lapsille halutaan samalla kirjaimella alkava nimi. Sitten on vielä nämä, jotka nimeävät lapsensa jonkun julkkiksen mukaan. Kaksi viimeksi mainittua perustetta ovat omasta mielestäni himpun verran vaikeasti ymmärrettäviä.
Itselläni on esikoinen vasta tekeillä, mutta nimiasia tuntuu hankalalta. En erityisemmin pidä kummankaan suvuista, joten en tunne tarvetta valita nimeä suvussa kulkevien joukosta. Tuo merkitysten etsiminenkään ei tunnu omalta, saati sitten että nimi valittaisiin julkisuuden henkilön mukaan - olipa tämä sitten kuinka hieno ja ansioitunut ihminen tahansa.
Millä perusteella te olette tehneet nimivalintoja? Kyselen, josko saisin ideoita siihen, miten voisin alkaa asiaa lähestyä omalla kohdallani.
Kommentit (46)
Meille oli selvää (tai minulle, kun tykkään etsiä nimiä suvusta), että yksi nimi tulee suvusta ja nimenomaan oli miehen isoisän nimi. Sen piti siis olla se toinen nimi.
Muita nimiä pyöriteltiin enkä sietänyt miehen ehdotuksia eikä mies minun. Oli melkein sovittu jo yhdestä, kun vielä viime tingassa halusin nimen, joka sopi lapselleni sairaalassa, kun näin hänet ekaa kertaa.
Keskimmäinen nimi tuli siksi, kun eka ja viimeinen jotenkin töksähtivät. Valittiin sitten lapselle sellainen välinimi sen mukaan, kenen nimipäivä oli syntymäpäivänä.
Toiselle lapselle valittiin kaikki nimet mieltymyksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan, että kuulostaa kivalta (ja mieskin kelpuuttaa).
Minulla oli kriteereinä seuraavat:
- ei yleistä nimeä, sillä oma nimeni on yleinen ja se on ollut ahdistavaa
- ei nimeä, jossa on R, koska minulla on r-vika ja haluan osata sanoa lapseni nimen kunnolla
- ei nimeä, josta pitää joka kerta kertoa miten se kirjoitetaan, esim. "Piia kahdella iillä".
Ja tietysti se että nimi kuulostaa hyvältä sekä mieheni että itseni mielestä.
Sukupuoli on ollut yksi määräävä tekijä nimeä valittaessa.
Ihan vaan luin nimikirjaa ja etsin sellaisia jotka kelpaisi, ei niitä niin paljon ole.
Toiselle nimi kyllä ehkä alunperin jäi jostain laulusta mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla on ensimmäinen nimi "oma", toinen miehen puolelta ja kolmas mun puolen suvulta.
Aivan ihanat nimet molemmilla.
Isän suvussa kulkevat nimet ekoina niminä, toinen nimi naistenviikolta kuten minulla ja kolmas nimi meritysnimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauniit, klassiset nimet, ei missään nimessä mitään ihan tätä päivää, vaan ikivihreät nimet.
Ei mitään alemman luokan tyyppinimiä, eikä "kuninkaallisiakaan", eikä mitään, minkä voisi kuulla puhelimessa väärin tai täytyisi tavata. Ei liian erikoisia, mieluummin tavallisia, kunhan tyyliä on.
Ei c:tä k:n tilalla (tai muutenkaan).
Etunimi tulee isoisoäidiltä ja ollut mielestäni aina kovin kaunis. Se ei ole mikään uusmuodikas nimi vaikka onkin ihan tavallinen suomalainen nimi. Se tuntuu myös sopivan lapselle oikein hyvin. Toinen nimi on sellainen, josta kumpikin pidämme, yleisempi ehkä kolmikymppisillä kuin nykylapsilla, vaikka onkin myös vanha suomalainen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kanssa nimikirja. Esikoisen nimen kohdalla vaikutti runoilijan nimi, toinen miellytti muuten. Etunimet mietimme näin, toiset nimet ovat isoisien nimet.
-sointuu sukunimeen (esim. sama alkukirjain tai samat vokaalit)
-löytyy almanakasta
-ei saa sananmuunnosta väännettyä sukunimen kanssa
-ei ole kellään tuttavapiirissä samaa nimeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 18:24"]
Kauniit, klassiset nimet, ei missään nimessä mitään ihan tätä päivää, vaan ikivihreät nimet.
Ei mitään alemman luokan tyyppinimiä, eikä "kuninkaallisiakaan", eikä mitään, minkä voisi kuulla puhelimessa väärin tai täytyisi tavata. Ei liian erikoisia, mieluummin tavallisia, kunhan tyyliä on.
Ei c:tä k:n tilalla (tai muutenkaan).
[/quote]
Ai niin, suvusta ei oteta mitään minkään tavan vuoksi, mutta esikoispojan nimeen itse halusin sävyä oman isäni nimestä ja miehelle se kävi, koska minun isälläni ja hänen isällään on sama nimi.
Eri lasten nimien yhteensointumista EI haettu. Sillä ei ollut mitään roolia nimivalinnassa. Sen sijaan ensimmäisen ja toisen nimen piti kuulostaa hyvältä peräkkäin sanottuina. (Ja ettei ole ihan hölmö sukunimen kanssa)
Myös ehdottomasti kutsumanimi eekaksi, ettei kaiken maailman posti tule aikanaan "väärällä" nimellä.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 18:24"]
Kauniit, klassiset nimet, ei missään nimessä mitään ihan tätä päivää, vaan ikivihreät nimet.
Ei mitään alemman luokan tyyppinimiä, eikä "kuninkaallisiakaan", eikä mitään, minkä voisi kuulla puhelimessa väärin tai täytyisi tavata. Ei liian erikoisia, mieluummin tavallisia, kunhan tyyliä on.
Ei c:tä k:n tilalla (tai muutenkaan).
[/quote]
Ai niin, suvusta ei oteta mitään minkään tavan vuoksi, mutta esikoispojan nimeen itse halusin sävyä oman isäni nimestä ja miehelle se kävi, koska minun isälläni ja hänen isällään on sama nimi.
Eri lasten nimien yhteensointumista EI haettu. Sillä ei ollut mitään roolia nimivalinnassa. Sen sijaan ensimmäisen ja toisen nimen piti kuulostaa hyvältä peräkkäin sanottuina. (Ja ettei ole ihan hölmö sukunimen kanssa)
Myös ehdottomasti kutsumanimi eekaksi, ettei kaiken maailman posti tule aikanaan "väärällä" nimellä.
[/quote]
Siis kutsumanimi ekaksi! Ei Eekaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vain yksi, aikuinen, lapsi jo, nimen olin lukenut nuorena jostain kirjasta, josta oli jäänyt hyvä mielikuva, ja sitä kautta siis valikoitui varsin helposti.
Hieman erikoisempi nimi, mutta löytyy kyllä allakasta.
Nimi tosin on suvun (ja muidenkin) suussa vääntynyt lempinimen muotoon, mutta sydäntä jotenkin lämmittää kun jotkut lapsen kaverit käyttävät virallista nimeä.
Lapsi ollut vielä toistaiseksi tyytyväinen nimeensä, ei ole samannimistä livenä tullut vastaan (omannimisiäni oli luokalla parhaimmillaan 3).
Ai niin ja tytölle olin jo kauan ajatellut nimeä lapsuuden aikasielta ystävältäni, ja se nimi täytti muut "ehtoni" ja kun mieskin tykkäsi, niin se nimi valittiin. Sitten vain toinen nimi sellainen kiva ja sopiva.
t. Tyyliä nimeen haluava.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 18:28"]
-sointuu sukunimeen (esim. sama alkukirjain tai samat vokaalit)
-löytyy almanakasta
-ei saa sananmuunnosta väännettyä sukunimen kanssa
-ei ole kellään tuttavapiirissä samaa nimeä
[/quote]
Ja tähän lisään vielä, että ei saa löytyä yleisimpien ensimmäisten etunimien tilastosta.
Nimi oli raamatullinen ja kaunis.
Lapsen isä ehdotti nimeä, joka on hänen fanittaman solistin siskonlapsen(?) nimi. Lapsi oli seurausta yhdenyönjutusta ja ajattelin, että onpahan sitten ainakin jotain saanut isältään, kun on nimen keksinyt. Kolmas etunimi on minun, äitini ja isotätini toinen nimi ja keskimmäisen etunimensä sai isoisoisoäidiltään, koska heille tuli yhteinen syntymäppäiväkin.
Odottaessani ensimmäistä lastamme tutkin nimikirjoja yms. ja mietin muutenkin paljon nimiasiaa. Halusin nimen joka ei tosiaan ole joka toisella niinkuin nuo joka vuosi suosituimpien listalla olevat. Sopivaa pojan nimeä en keksinyt millään, onneksi tuli tyttö, koska siihen mennessä olin keksinyt nimet jotka ihme kyllä kelpasivat heti miehellenikin.
Etunimi on ranskalainen, mutta helppo lausua, ilman harvinaisempia kirjaimia ja siitä saa myös lyhentämällä mukavan lempinimen, Suomessa tämännimisiä ihmisiä noin 30. Toinen nimi tuli syntymävuodenajasta soveltamalla ja kolmas on yhdistelmä omasta etu- ja kolmannesta nimestäni, luultavasti ainoa tämänniminen. Tyttö on nyt 1v7kk ja olen edelleen tosi tyytyväinen keksimääni nimeen.
Me valitsimme ne joista kumpikin piti, ilman sen kummempia periaatteita. Yksinkertaista. Kuopuksen nimellä on kyllä myös kaunis merkitys, mutta se ei ollut valinnan syy.