Lue keskustelun säännöt.
Voisin valita oman onnen? Kertokaa luen ja vastaan
Oma onni 50+
09.08.2020 |
Kaksi vuotta olen rakastanut naista joka ei ole vaimoni. Suhteemme alkoi työpaikalla ensin työviestien ja mylhemmin koko elämää koskevien viestien kautta. Juttelimme nähdessämme päivittäin ja iltaisin viestit kulkivat, Rakastuimme hitaasti kuukausien mennessä. Olemme edenneet suhteessa ja rakastettuni on eronnut miehestä. Minä en ole vielä uskaltanut erota vaimostani... Haluaisin kyllä vaan velvollisuus tuntuu pitävän vahvasti kiinni vanhassa. Pitkä yhteinen elämä jää taakse, suhde vanhaan katekaisi enkä tiedä mitä se aiheuttaisi vaimolleni. Lapsemme ovat jo yläkoulussa ja silti ajattelen myös heitä... Onko roolini viedä heiltä ehjä koti omaa onneani etsiessäni. Nykyinen liittoni oli pitkään onnellinen vaan ei ole ollut sitä vuosiin. Kosketustakaan emme ole vaihtaneet enää eikä seksistä ole edes puhuttu eikä yritetty... ei vuosiin ja Sänkymmekin ovat eri huoneissa niin kaukaiset. Viikot ja päivät hoidamme perheen asiaa ja olen niin yksin sisälläni. Haluaisin onnen mutta tuntisinko liittoni rikkomisesta liikaa syyllisyyttä voidakseni olla onnellinen rakastettuni kanssa hänen kanssaan elämän valitessani. Tuntuu kovin vaikealta valita vanhan ja uuden välillä kun pelkään miten käy... Haluaisin puhua tästä mutta ystävämme olvat yhteisiä melkein kaikki ja täällä siksi toivon keskustelua tai ajatuksia.
Kommentit (8)
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroo jo,ota se uus jos oot oikeesti yli viiskyt! Ei meillä oo kuin yks elämä,ehkä ei kannata sitä pilaa,HALOO
Kiitos Tämä mietityttää niin. En nyt niin onneton kai ole ja kaikki sujuu samaa kaavaa päivä kerrasta toiseen. Pelko että vaimo ei kestä jos lähden. Tuntuu kamalalta jos ei ole niin vahva. Aina snoo että minä pidän häntä pystyssä ja olen kaiken tukijana.
Vierailija kirjoitti:
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Kiitos Velvollisuutta kyllä nyt on ja onnea ei mutta tuntuu velvollisuuden pyörittävän niiden muiden perheen jäsenten elämää. Siitä huono olo ja hankaluus tulee kai. Vaimoa rakasta tavallaan kun yli 20 vuotta takana yhteistä tietä ei sitä ole helppo katkaista. Lapsien perhe ja koti muuttuvat. Miten se tuo pahaa heille vai tuoko. Miten ratakista paha olo jota joutuu heille tuomaan kun laittaa oman onnen ensin.
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Kiitos Velvollisuutta kyllä nyt on ja onnea ei mutta tuntuu velvollisuuden pyörittävän niiden muiden perheen jäsenten elämää. Siitä huono olo ja hankaluus tulee kai. Vaimoa rakasta tavallaan kun yli 20 vuotta takana yhteistä tietä ei sitä ole helppo katkaista. Lapsien perhe ja koti muuttuvat. Miten se tuo pahaa heille vai tuoko. Miten ratakista paha olo jota joutuu heille tuomaan kun laittaa oman onnen ensin.
Silleen hyvä että mietit, eihän noi kai koskaan helppoja päätöksiä voi olla. Kyllä silti noin pitkän liiton jälkeen antaisin sun omalle onnelle mahdollisuuden. Ootko puhunut sun vaimon kanssa miten tunnet?
Vierailija kirjoitti:
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Kiitos Velvollisuutta kyllä nyt on ja onnea ei mutta tuntuu velvollisuuden pyörittävän niiden muiden perheen jäsenten elämää. Siitä huono olo ja hankaluus tulee kai. Vaimoa rakasta tavallaan kun yli 20 vuotta takana yhteistä tietä ei sitä ole helppo katkaista. Lapsien perhe ja koti muuttuvat. Miten se tuo pahaa heille vai tuoko. Miten ratakista paha olo jota joutuu heille tuomaan kun laittaa oman onnen ensin.
Silleen hyvä että mietit, eihän noi kai koskaan helppoja päätöksiä voi olla. Kyllä silti noin pitkän liiton jälkeen antaisin sun omalle onnelle mahdollisuuden. Ootko puhunut sun vaimon kanssa miten tunnet?
Kiitos Olen puhunut jopa kertonut että toiseen olen rakastunut ja eron haluan kun tilanne tällainen. Ei mennyt tilalle niin kun ajattelin tai luulin että erotaan varmaan kerrottuani. Aviovaimoni ei halua erota kun haluaa perheen yhtenäisyyttä... Minulle sanoi velvollisuus ennen kaikkea. Ei anna anteeksi jos jätän ja pelkää lasten kärsivän. Ymmärrys ei riitä minun onnellisuuden tarpeelleni. Ihan turha oli pujhe. Tiukemmin pitää kiinni ja tarkasti seuraa kaiken mitä teen etten tapaa rakastettuani. Tämä tilanne ahdistaa pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Kiitos Velvollisuutta kyllä nyt on ja onnea ei mutta tuntuu velvollisuuden pyörittävän niiden muiden perheen jäsenten elämää. Siitä huono olo ja hankaluus tulee kai. Vaimoa rakasta tavallaan kun yli 20 vuotta takana yhteistä tietä ei sitä ole helppo katkaista. Lapsien perhe ja koti muuttuvat. Miten se tuo pahaa heille vai tuoko. Miten ratakista paha olo jota joutuu heille tuomaan kun laittaa oman onnen ensin.
Silleen hyvä että mietit, eihän noi kai koskaan helppoja päätöksiä voi olla. Kyllä silti noin pitkän liiton jälkeen antaisin sun omalle onnelle mahdollisuuden. Ootko puhunut sun vaimon kanssa miten tunnet?
Kiitos Olen puhunut jopa kertonut että toiseen olen rakastunut ja eron haluan kun tilanne tällainen. Ei mennyt tilalle niin kun ajattelin tai luulin että erotaan varmaan kerrottuani. Aviovaimoni ei halua erota kun haluaa perheen yhtenäisyyttä... Minulle sanoi velvollisuus ennen kaikkea. Ei anna anteeksi jos jätän ja pelkää lasten kärsivän. Ymmärrys ei riitä minun onnellisuuden tarpeelleni. Ihan turha oli pujhe. Tiukemmin pitää kiinni ja tarkasti seuraa kaiken mitä teen etten tapaa rakastettuani. Tämä tilanne ahdistaa pahasti.
On taas joku VAIMO pimahtanu ku ei suostu irrottaa ukosta vaikka ukko haluu eron ku rakastunu uutee muijaan BUAHAHAA mikä luuseri VAIMO päästä jo se reppana mies. mitä tollasella tteet ku ei se kerran ees tuo sangyssä hyvääää ja sä mies UNOHDA VAIMO ja hae se onni. Ei järkee olla ONNETON ku voi hakee ONNEE!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma onni 50+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain sä itse tiedät vastauksen. Mutta jos multa kysyisit niin sanoisin että lähde. Avioliiton pitaa olla muutakin kuin velvollisuus.
Kiitos Velvollisuutta kyllä nyt on ja onnea ei mutta tuntuu velvollisuuden pyörittävän niiden muiden perheen jäsenten elämää. Siitä huono olo ja hankaluus tulee kai. Vaimoa rakasta tavallaan kun yli 20 vuotta takana yhteistä tietä ei sitä ole helppo katkaista. Lapsien perhe ja koti muuttuvat. Miten se tuo pahaa heille vai tuoko. Miten ratakista paha olo jota joutuu heille tuomaan kun laittaa oman onnen ensin.
Silleen hyvä että mietit, eihän noi kai koskaan helppoja päätöksiä voi olla. Kyllä silti noin pitkän liiton jälkeen antaisin sun omalle onnelle mahdollisuuden. Ootko puhunut sun vaimon kanssa miten tunnet?
Kiitos Olen puhunut jopa kertonut että toiseen olen rakastunut ja eron haluan kun tilanne tällainen. Ei mennyt tilalle niin kun ajattelin tai luulin että erotaan varmaan kerrottuani. Aviovaimoni ei halua erota kun haluaa perheen yhtenäisyyttä... Minulle sanoi velvollisuus ennen kaikkea. Ei anna anteeksi jos jätän ja pelkää lasten kärsivän. Ymmärrys ei riitä minun onnellisuuden tarpeelleni. Ihan turha oli pujhe. Tiukemmin pitää kiinni ja tarkasti seuraa kaiken mitä teen etten tapaa rakastettuani. Tämä tilanne ahdistaa pahasti.
On taas joku VAIMO pimahtanu ku ei suostu irrottaa ukosta vaikka ukko haluu eron ku rakastunu uutee muijaan BUAHAHAA mikä luuseri VAIMO päästä jo se reppana mies. mitä tollasella tteet ku ei se kerran ees tuo sangyssä hyvääää ja sä mies UNOHDA VAIMO ja hae se onni. Ei järkee olla ONNETON ku voi hakee ONNEE!!!!!
Kiitos Vaikea unohtaa kun yhteinen elämä on pitkä ja lapsia kaksi niin ja lemmikit vielä. Kun voisin unohtaa ei tämä varmaan vaikeata olisi vaan menisin lujaa. En halaua tuhota kenenkään oloa ja eloa kun siitä tulee vaan pahaa kaikille. Itsekkyys minussa silti tuntuu nousevan kun haluan oman onnen kaikesta muusta niin välimättä. Tekisin kaiken hyvin kaikille kun voisin mutta ei voi olla mahdollinen sellainen ratkaisu. Jotain sattuu minua tai rakastettua tai vaimoa. Toivottavasti lapsia en satuta niin en haluaisi käyvän. Mutta en sitä niin kaukaista vaimoa enkä ainakaan rakastettua.
Eroo jo,ota se uus jos oot oikeesti yli viiskyt! Ei meillä oo kuin yks elämä,ehkä ei kannata sitä pilaa,HALOO