==HEINÄvauvan odottajat viikonloppuna!==

Taas yksi uusi päivä lisää!

Miten tämä aika aina lopussa meneekin niin hitaasti? Keväällä joku pari viikkoa ei tuntunut missään...nyt aika oikein matelee!

Ensi torstaiksi olen vihdoin ja viimein saanut koiralleni ultraus-ajan, olipa tosi vaikea saada ketään kiinni ja ylipäätään aikaa...eli vauva saisi syntyä vasta viikon päästä. Voihan se lääkäri katsoa että kumpi meistä oikein tarvitsee sitä ultrausta ;)

Mutta ihanaa...kohta meillä on vauva ja ehkä hauvavauvojakin!

(ja tekemistä riittää...pitäisi nyt arvostaa tätä kun saa löhöillä!)



Pitäisi lähteä kaupunkiin tekemään ruokaostokset, samalla käyn lindexillä katsomassa vauvan bodeja (kaapit kyllä täynnä niitä) kun kaveri sanoi että tosi ihania uusia syksyn malleja saapunut.

Ja apteekista pitäisi käydä ostamassa bebanthen-voidetta rinnanpäille, sitten kun imetys alkaa niin kokemuksesta tiedän että aika koville alussa joutuvat.



Ras-mam ja poika rv38+2

Eilen tuli taas muutama kunnon supistus..minulla näköjään tulee sitten näitä harjoitussuppareita.

Joku eilen kirjoitteli että side housuissa odottaa tulvaa,minustakin tullut melkein neuroottinen siteen tarkistaja.Valkovuotoa tullut jo niin kauan vaihtelevan suuruisesti.



Eiliset supparit saattoivat kyllä johtua kun suutuspäissäni nostelin painavia tavaroita ja lähdin vielä suuttumusta päässä koiran kanssa metsälenkille.hmph,mutta kun ei laatikot siirry lattialta vaikka kuinka monesti sanoo " joo joo,pitää joskus viedä" ..eikä kun heti ja meni varmaan 10minsaa kun olin sitten mahani kanssa äheltänyt laatikot ja yhden rottinkituolin yläkertaan.Nih!



Jeaps.Kohtapuoliin lähdetään katselemaan rautakauppaan klinkkereitä alakerran lattiaan,ajattelin jotain harmaasävyistä ja sinne takkahuoneen yhdelle seinälle haluan ehdottomasti sellaista tiiliseinältä näyttävää tapettia.Vaikka se on varmaan syksy pitkällä kun ylipäänsä klinkkerit on paikoillaan ja kevät aurinko jo pilkistää kun tapettia pistetään mutta haaveissa on kiva oleilla.



Telsussa pelleilee jollain ihmevekottimilla,äsken pituushyppäsivät sumopainija-asut päällä :)



Pitää tulla myöhemmin rustailemaa lisää,jos olisi jotain oikeeta kerrottavaa,niin ei tarvitsisi läpistä.



Hauskaa viikonloppua nyt enivei kaikille!



Oumai ja Gore rv 38+2

onpas vielä hiljaista täällä meitin pinossa. itse aattelin tulla nyt piipahtamaan aamusta kun mies ja lapset lähti kaupalla käymään. Nyt pitäisi tehdä hiukan ruokaa ja sitten katsoa illaksi vaatteet kun olisi miehen siskon järjestämät kesäjuhlat, no, meitin porukka käy vain syömässä siellä ja sitten kotiin. Kun nyt aamusta on tuntunut etten jaksa pitkään olla seisaallaan ja toisaalta en jaksa pitkään istua paikallaan, niin on sellainen vähän " inhottava" olotila. :-) kun ei tiedä miten olisi...



Mutta nyt ei vielä ajatus oikein kulje, pitänee mennä juomaan kuppi kahvia rauhassa ja lukea samalla päivän lehti :-)



Aurinkoista päivää toivottaen Tupuhupuna+ eemeli 38+2

rasmam:Minkärotuisia hauvavauvoja teille saattapi tulla?

Olen itse intohimoinen koiraihminen ja tulevaisuudessa on vakaa aikomus kasvattaa cockereita.

Tulinpa kertoilemaan kuulumisia meiltäkin. Vauva on nyt n. 2-viikkoinen ja voi hyvin. Vähän vatsavaivoja on. Syö vähän nukahdellen, mutta on yleisesti ottaen tyytyväinen oloonsa. Itsellä toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Rinnat tosiaan kipeytyivät pahan kerran aluksi, kuten Ras.mam kirjoittikin. Tarvittiin antibioottiakin. hyviä imetyspaitoja oli ostettava, kun maito valuu...

Vierailuja - mukavia sellaisia - on ollut paljon ja vievät nekin voimia. Plussan puolelle mennään kirkkaasti ihan jo neidin silmiä katsellessa. Voi, että ovat ihanat :). Suurista perheistä olette kirjoittaneet ja siihen joukkoon kuulumme mekin.

Siis syntyipäs tytöntyllerömme vihdoin ja viimein.Tiistaina 11.07 klo 9.11 tyttäremme näki maailman.

Aamulla 7 aikaan alkoi säännölliset supistukset viiden minuutin välein.Tosin ne olivat aluksi sellaisia lyhyitä ja " pieniä" .Kahdekasn aikaan vietiin poika mummolaan ja 10 yli kahdeksan lähdettiin kohti sairalaa.Matkaa n.50 km. Matkalla supistukset muuttuivat ensin 3min ja sitten 1min. Mies ajoi autolla niin kovaa kuin pääsi ja muutama km.ennen sairaalaa hätävilkut päällä sairaalan eteen.Siitä vielä kävelin pitkän aulan poikki hissille ja kolmanteen kerrokseen.Synnytyssalin oven edestä kätilöt otti sängyllä saliin ja heti kun pystyivät tutkimaan tuli lupa ponnistaa.Oltiin salissa 8.41 ja tyttö syntyi siis 9.11 eli 20 minuuttia ehdittiin olla sairaalassa.Eli synnytys siis kesti 2h5min kaikkiaan.Painoa oli 3465g pituutta 48 cm Ja varmasti maailman suloisin nöpö syntyikin.Vaikea raskaus ja dramaattinen synnytys antoi parhaan palkinnon.Nyt olemme kotona ja kaikki on hyvin.Kyllä elämä on joskus niin uskomatonta... Voimia odottajille ja onnea synnyttäneille.



musu 76 nöpö 4päivää " vanha"

meillä on 2 chihuahua koiraa, narttuja kumpikin.

PS: Meitäpäs on monta samoilla päivillä meneviä...

Täällä ehkä viimeinen mahdollisuus " vapaapäivään" piiiitkään aikaan. Lapset menivät eilen illalla yökylään mummilaan ja haen sitten tänään illemmalla. Mummi ja ukki ovat kyllä innokkaita hoitajia, mutta kohta kotiin jää sitten kuitenkin vauva sillä missä äidin tissit, siellä meidän vauvat ovat ekan vuoden vain viihtyneet :) Sainkin eilen tarkoituksella vaihdettua lakanat ja pestyä lattiat ja vessat ja vielä pölytkin pyyhittyä joten nyt ei kertakaikkisesti ole oikein mitään tekemistä, kun mukulatkaan eivät ole sotkemassa. Mulla kun vaan on pieni ongelma etten meinaa osata " olla vaan" , mutta nyt ihan oikeasti yritän! Ostin pari lehteäkin ja vähän naposteltavaa... yritin katsoa videovuokraamon sivuilta jotain hyvää leffaa, muttei oikein osunut silmään. Saunassakin kävin vielä eilen siivouksen jälkeen, mutta eipä tietenkään tullut ainoatakaan supparia enkä kyllä edes odottanut. Kuulin eilen, että tuttuni jolla päivää myöhemmin LA kuin mulla oli jo oman vauvansa saanut... niin me vaan jotkut poksahtelee etukäteen ja toisilla ei merkin merkkiä vastaavasta! Tässä vaiheessa tosiaan se viikkokin tuntuu matelevan!



Mies grillaa vartaita joten suuntaan herkullisen tuoksun perään...



Venla ja tytöntyllerö 39+5

41+2.



Eilen kaupungilla tuli (ehkä) limatulppaa. Tai oli jotain erilaista tavarata, sillä kyllähän kunnon odottava äiti tutkii tuotoksensa, eh eh. Tänään heräsin viideltä ja supistukset olivat oikein kunnollisia. Kahdeksalta soitin äidin lapsenvahdiksi ja nyt pyöriskelemme täällä ihmettelemässä lähteekö vai eikö lähde. Taitaa olla laiska kohtu, hyytyy taas. Meinaan kyllä soittaa sairaalaan (kyllä kyllä, Haikaranpesään) koska saisin tulla, vaikka en jaluaisi liian aikaisin lähteä.



Kyllä tämä lopun alkua on, mutta kuka kertoisi, kuinka kauan lopun alut kestävät?



Hermostuttaa.



Kukkuu

Vihdoin ollaan kotona pienen käärön kanssa:). Meille syntyi siis pieni musta tukkainen tyttö sunnuntaina 9.7. klo 16.08. Kävinkin kirjottelemassa tänne kuulumisia silloin aamulla, kun supisteli jo aika kipeää. No, yhdentoista aikaan alkoivat kipeät säännölliset supistukset ja yhden aikaan sanoin miehelle, että eiköhän lähdetä ainakin tarkistuttamaan tilanne. Matkalla supistukset yhtäkkiä loppuivat kokonaan. Päätettiin kuitenkin mennä synnärille asti. Synnyttäjien vastaanotossa otettiin supistuskäyrää ja yksi kunnon supistus tuli sinä aikana. Kohdunsuu oli silloin kolme senttiä auki. Kätilö lähetti meidät kanttiiniin odottamaan jatkuisiko supistukset. Ei ehditty kauaa istua kanttiinissa, kun supistukset jatkuivat. Lähdettiin kävelemään takas synnärille ja joka supistuksen kohdalla nojasin seinään ja huohotin, kipu alkoi olla jo aika kauhea. Kätilö tutki taas kohdunsuun tilanteen ja se oli auennut neljään senttiin. Kätilö kysyi luvan, että saako hän pyöräyttää kädellä kohdunsuuta, että jos synnytys lähtisi kunnolla käyntiin, kun oli jo kuitenkin niin paljon aukikin. Lupasin ja siinä samassa alkoikin tapahtua. Lapsivettä alkoi lorisemaan ja kunnon synnytyssupistuksia alkoi tulla muutaman minuutin välein.Kolmen aikaan päästiin salin puolelle ja supistukset alkoivat olla jo niin kivuliaita, että en voinut ottaa niitä vastaan itkemättä.Olin silloin jo kuusi senttiä auki.Sain kohdunkaula puudutteen, joka auttoi kohtalaisen hyvin. Neljän aikaan alkoi tulla ponnistamisen tarve ja muutaman työnnön jälkeen tyttö olikin maailmassa. Painoa pienellä oli 2940g ja pituutta 48cm. Ihana, kultainen käärö:).



Eilen päästiin sitten sairaalasta kotiin. Tytöllä alkoi nousemaan bilirubiini arvot, niin niitä sitten jouduttiin seurailemaan. Eilen ne oli sitten laskussa, niin päästiin kotiin. Tänä aamuna piti käydä vielä kontrollissa ni arvot oli taas koholla. Saa nähdä. Huomenna aamulla taas uudelleen kontrolliin.

Ihana olla kotona, mutta pieni huoli on kuitenkin vauvan voinnista. Onneksi sairaala on lähellä ja veriarvoja seurataan tiheään.



Nyt palaan taas perheen pariin. Käyn täällä aina kun ehdin:).



t.annikki83 ja tyttö 6vrk

Onnea taas mahottomasti Annikki ja Musu pienistä vauveleista.

Onpas monella heinäkuisella sujunut tuo urakka tosi nopeasti niinkuin nyt Musulla. Jestas, hyvä kun sairaalaan ehditte.

minullahan myös edellinen sujui niin nopsaan, että puoliksi leikilläni sanoi ehtoolla miehelleni, että pitäisikö etsiä tietoa netistä, jos vaikka joudut kätilöksi. Mies oli kauhuissaan, kun luuli vielä että ihan tosissani olen.



Ja Kukkuulle vielä tsempitystä, oletko vielä kotona vai pääsitkö matkaan?



Minä olen ollut ahkerana tänään, petivaatteet on ulkona ja lattiat pesty, kun ajattelin että VARMASTI on parin päivän sisällä lähtö. Nyt tietysti menee pari viikkoa, kun tähän päivään asti olen toivonut ettei ihan vielä tulisi. Ei kyllä tuntemuksia ole vieläkään, mutta huomennahan se vasta on " eräpäivä" :)

No mukavaa lauantaipäivän jatkoa kaikille!

Meriaani rv 39+6

kirjoittaa vielä viime tingassa. Mies syö välipalaa, sitten mennään. Olen ollut sen verran nopeasti synnyttävää sorttia, etten kauaa tämän kipuluokan supistuksia katsele.



Meriaanille piti sanoa, että rasittavinta tässä yliajassa on, kun koko ajan pitäisi olla siistiä ja sen näköistä, että voisi vauvan tuoda kotiin koska vaan. Meillä sellainen siisteys ei nimittäin ole normaalistandardi.



Uh, kohta lähtee taas.



Kukkuu

Ja voimia kaikille meille yhdessä koossa kärvisteleville...



Täällä olisi nyt kaikki konstit kokeiltu, mutta vauva on edelleen sitä mieltä, ettei ole mitään kiirettä syntyä. Olenkin jo mielessäni antanut periksi ja nyt masentuneena lasken päiviä käynnistykseen joka olisi siis 15pv:n päästä:( Tosissaan metkaa miten aika voikin madella tässä vaiheessa. Aiemmin se pari viikkoa tuntui menevän hujauksessa...



Kaikista kurjinta on kun ei pääse minnekään. Mökillekään ei enää uskalla lähteä jos vaikka lähtö kuitenkin tulisi. No, ehtiihän sitä sitten tietysti vielä vauvan kanssa elokuussa.



Kukkuulle tsemppiä synnytykseen!



Jaja rv 39+5

Nytpä toivonkin kovasti ettei vauva vielä syntyisi, vaikka viikot on 40+4 ja tähän asti olen kärsimättömänä odottanut synnytystä. Olo on nimittäin flunssainen!!! Pieni paniikki iski, kun enpä haluaisi mennä flunssassa synnyttämään :-( Olen yrittänyt levätä ja syödä vitamiineja, ja toivottavasti huomenaamulla herätessä flunssan alku olisi hiipunut pois eikä synnytys ennen sitä käynnistyisi. Jos jollakulla on muita hyviä vinkkejä flunssan häätöön, niin sopii kertoa :)

Muuten olo ei ole sen ¿synnyttävämpi¿ kuin ennenkään. Satunnaisia supistuksia vaan. Neuvolassakaan ei selvinnyt mitään uutta, paitsi että ensi perjantaina on yliaikaiskontrolli jos sinne asti päästään/joudutaan.

Taas on heinäkuisten pino pienentynyt, mutta pidothan paranee kun väki vähenee, eikös niin :)

t. Aivasteleva Hatti

Täälläkin on jakauduttu!!

Eli meidän poika syntyi sunnuntaina 9.7 klo 23.01.

Synnytys kesti kaikkinensa 1h9min, josta ponnistusvaihe 1min.

Sairaalaan ehdittiin just ja just, niin että synnytyssalissa ehdittiin olla 10min.

Meinattiin viedä lapset matkalla mummolaan, mutta ei onneksi vietykkään. Mieskään ei ehtinyt mukaan, kun oli lasten kanssa asuntoautossa järjestelemässä niiden siellä oloa. Lapset pääsivät sitten vauvaa katsomaan jo saliin.



Poika painoi 4100g ja oli 50.5cm pitkä, pipo 37cm.

Synnytys oli tosi helppo ja lähes kivuton. Kätilökin oli aivan ihana.



-Shrek ja poju 6vrk-

...Musulle, Annikille ja Shrekille! Onpa mahtavaa lukea, että synnytykset ovat edenneet ripeästi ja toivotaan, että pienokaisesi veriarvot asettuvat Annikki kohdalleen! Onneksi asutte sairaalan vieressä/ lähellä sairaalaa.



Minä en osaa jotenkin ajatella, että laskettu aika nyt ihan todella lähestyy. Minulla on ollut jonkun verran ennakoivia supistuksia, mutta todella vähän, yksittäisiä supistuksia silloin tällöin. Viime yönä supisteli muutaman kerran, mutta tähän asti supistukset ovat olleet kivuttomia. Sen sijaan emättimen yläosan nipistykset ovat kohtalaisen voimakkaan tuntuisia ja laittavat pahimmillaan naisen irvistämään!



Huomenna on kahdet juhlat, joissa pitäisi käydä. Ihanaa, olen tilannut itselleni juhlamekon ja nyt sitten pääsen käyttämään sitä, sillä eihän kesäiselle mamma-mallin juhlamekolle muuten ole käyttöä!



Kävin perjantaina neuvolassa ja terveydenhoitaja kertoi minulle, että vauvan pää on asettunut hyvin lantioon. Luin, että kun vauvan pää asettuu lantioon, niin sen pitäisi tuntua painona lanteissa, vaan kun en minä mitään tunne. Tärkeintä kuitenkin, että pienokaisen pää on raivotarjonnassa ja hän on asettunut hyvin sijoilleen. Lisäksi hän liikkuu nykyään todella aktiivisesti, eli ei näytä tila loppuvan kohdussa kesken, kun vielä pystyy käsiä heiluttamaan ja jaloilla potkimaan. =)



Minulle istuminen tuottaa näin raskauden viimepäivinä hankaluuksia, sillä alaselkä alkaa kipeytymään, kun aikansa istuu. Täytyy aina aika ajoin nousta ja kävellä tai heittäytyä kyljelleen hetkeksi, vaan kun minulla on hieman samaa ongelmaa kuin jollakin toisellakin (jonka nimimerkkiä en nyt muista), eli en tahdo osata vain " olla" .



pazzepartout rv 39+2

Terveisiä vaan meiltäkin!



Tytöntyllerömme syntyi 7.7.2006 klo 10.31. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia, touhu alkoi kotona aamuyöllä puoli neljän aikaan lapsivesien menolla. Supistukset alkoivat vasta päivystyksessä puoli viiden aikaan, mutta olivatkin aika mojovia.



Synnytyssalissa oltiin sitten jo puoli kuusi ja 5cm auki puoli kahdeksan aikaan aamulla. Sain ilokaasua ja epparin. Tunnin kuluttua pyysin lisää epparia ja sitten ruvettiinkin olemaan jo täysin auki. Ponnistusvaihe (huh, kipua, kipua ja vielä kerran kipua) kesti nelisen kymmentä minuuttia, jonka jälkeen maailman ihanin nyytti saapui maailmaan: 48cm ja 3220gr. Py: 33,5.



Synnytys meni minulla mielestäni mainiosti, enkä ehtinyt olla kovinkaan kipeä. Ensisynnyttäjänä tämä siis antoi aika kivan fiiliksen jatkoa ajatellen.



Vauvan kanssa kotiuduttiin vasta keskiviikkona, koska rypäleemme vietti yhden yön sinivalossa bilirubiiniarvojen kohoamisen takia. Nyt ollaan siis muutama päivä oltu jo kotona ja opetellaan toistemme tavoille. Vieläkin liikututaan miehen kanssa kyyneliin, kun tuota nyyttiä katsomme. Ihmeellinen on elämä:)



Oikein paljon jaksamisia kaikille odottajille - lopussa kiitos seisoo.

Lämpimät onnentoivotuksemme myös muille nyyttinsä saaneille:)



Aurinkoisin ajatuksin,

Heinähaave ja tyttönen 8pv

Onnittelut kaikille pikkunyytit saaneille :) !



Täälläkin ollaan jakauduttu eli poikavauveli syntyi 10.7. klo: 8:30. Mitat oli 52cm, 4210g ja pipo 36cm. Avautuminen oli hidas (reilu 5h) mutta kivuton epiduraalin takia. Kalvojen puhkaisun jälkeen löi kivut päälle mutta poika tuli kolmessa minuutissa ulos, niin ei tarvinnut kauaa kärsiä ;). Huusin kyllä kuin hyeena... Vähän ennen kalvojen puhkaisua lähetin miehen hakeen itselleen aamupalaa ja oli ihan missata koko synnytyksen. Ehti mukaan viimeiselle minuutille :D. Esikoinen on ollut ajoittain vähän mustasukkainen mutta yleisesti ottaen ihan hyvin on suhtautunut vauvaan. Haluaa kovasti silitellä ja pitää sylissä. Vauva syö hyvin ja tähän mennessä on nukkunutkin ihan mukavasti, herää kerran yössä tissille.



-Nöftis ja pikkupulla 6vrk-

kaikille nyyttinsä lunastaneille!



mukavaa lukea, että synnytykset ovat menneet nopeasti ja " helposti" , kipuahan on aina..Kukaan ei ole tainnut joutua kärvistelemään reilusti yli 12 tuntia, siis oikein synnärillä tai kovissa tuskissa?



Väki vähenee kovasti, mutta onhan se jo heinäkuun puolivälikin :)



Poika vetää sikeitä ja minä alan siivoamaan hillomansikat ja sitten keittelen ne :)



~suviande ja " Enska" 9 vrk~

klo 9.02. Yöllä heräsin supistukseen ja olinkin yllättynyt, kun niitä alkoi tulla säännöllisesti kymmenen minuutin välein. Aiemmin synnytykset ovat käynnistyneet lapsiveden menolla ja jännäsin kovasti sitä, tunnistanko oikeita supistuksia ajoissa. Minulla kun on alkanut supistukset kunnolla tuntua edellisillä kerroilla vasta sitten kun ollaan jo niin auki, että pian päästään ponnistamaan... mutta aikaisemmin olen silloin ollut jo sairaalassa tarkkailussa vesien menon takia.



No nyt seurailin supistuksia kunnes viiden maissa soitin sairaalaan, että millonkas sinne saisi tulla ja toivottivat tervetulleeksi kun kipuihin haluaa lääkettä.

Herättelin miehen ja soitin lastenvahdille, joimme kahvia ja kun lastenvahti tuli lähdimme köröttelemään ihanassa kesäaamussa kohti sairaalaa.



Sairaalassa otettiin käyriä ja supistukset tulivat noin kahdeksan minuutin välein, eikä vieläkään olleet kovin kipeitä. Kätilö olikin sitten tosi yllättynyt, kun olin jo seitsemän senttiä auki, enkä ollut yhtään kipeä. Siitä heti pääsimme synnytyssaliin ja vähän neuvottelimme puudutuksista, kun edellisessä synnytyksessä oli niin hankala ponnistusvaihe. Kätilö sitten suositteli epiduraalia ja kun se oli laitettu, olinkin jo niin auki, että olisin saanut ponnistaa. Vähän aikaa odoteltiin, josko jotain ponnistamisen tarvetta tai supistuksia alkaisi tuntua, mutta kun ei tuntunut yhtään mitään, sain vähän tippaa, joka vaikutti siten, että tunsin pienen ponnistustarpeen ja sitten rauhallisesti kymmenisen minuuttia ponnistelin ja yhtäkkiä vauva olikin maailmassa! Oli täysin kivuton synnytys! Suloinen poikanen oli 3 900g ja 53 cm.



Synnytysosastolla ehdimme olla pari tuntia ennen vauvan syntymää, mutta kaiken kaikkiaan synnytys kai kesti noin 6 tuntia, jos siitä lasketaan kun supistukset olivat muuttuneet säännöllisiksi.



Nyt olemme olleet kotona neljä päivää, huomenna poju on viikon vanha. Kaikki sujuu hyvin ja vauva nukkuu öisin neljä, viisikin tuntia.



Onnea kaikille vauvan saaneille ja teille jotka odottelette vielä!



t. kertturuut