Jos kuolisit tänään, mitä mieltä olisit elämästäsi?

Olen raskaana ja mulla on pieni lapsi, joten kauhea ajatus, mutta jos lapset unohtaa tästä pohdinnasta, niin olisin suurimmaksi osaksi onnellinen ja tyytyväinen menneeseen elämääni. Olen ollut elämäni rakkauden kanssa 13 v yhdessä, olen omalla alallani jota rakastan, asun unelmieni kodissa, mulla on ihania ystäviä ja rakas harrastus, jonka parissa vietän paljon aikaa. Olen hyvin onnellinen.

Katuisin sitä, että parikymppisenä opiskelijana masennuin ja eristäydyin, ja multa jäi paras biletys- ja ystävien kanssa hengailuvaihe vähän väliin.

"paskan myivät"

Onneksi sentään lapset on rakkaita ja muuten elämä on ok. Mutta olisi kiva elää viimein ihan tyytyväistä ja onnekastakin elämää. Tässä on ollut kaikenlaista vaivaa jotka pitää huolen siitä, että raha-asiat on koko ajan huonosti.

"No jaa, melko keskinkertainen suoritus..."

Olen 35. Olisin muuten todella tyytyväinen, mutta surisin mieheni puolesta joka jäisi ilman kumppaniaan, ja etenkin sitä että en onnistunut ajoissa antamaan hänelle hänen kovasti toivomaansa lasta.

Sairastamani luuydinsyöpä tappoi minut lääkärin oletusta nopeammin.

Ajattelisin, että aika turha elämä, eipä juuri jää ikävä. Lasten puolesta tietysti olisin harmissani, koska niille olen varmaan kuitenkin jollain tavalla merkityksellinen.

Olen aina ollut liian arka, stressannut liikaa, ollut ahdistunut, miettinyt muiden mielipiteitä, tehnyt mitä muut haluaa ja pelännyt liikaa. Olen lievästi epäonnistunut menestymisessä, seksielämässä, itseni toteuttamisessa, lähes kaikessa. Tähän ikään mennessä (37) voin myös sanoa, etten osaa muuttua enkä voi enää aloittaa alusta.