Lue keskustelun säännöt.
Jos kuolisit tänään, mitä mieltä olisit elämästäsi?
01.08.2013 |
Tuli mieleen, että jos kuolisin tänään, mutta saisin hetken ennen sitä miettiä mennyttä elämää, en katuisi mitään. Lähinnä mieleen tulee, että elämäni oli keskipituinen, ei erityisen pitkä, ihan hyvä, mitään en kadu, hauskaa oli ja ihania ihmisiä sain tavata ja rakastaa. En itse asiaa pelkää kuolemaa.
Miten te muut? Mitä mieltä olisitte, jos nyt kuolisitte? Miten näette elämänne? Ja ikä. Minä olen 31-vuotias.
Kommentit (26)
Katsoisin taakse aika tyytyväisin mielin, erityisesti siksi, että joitakin vuosia sitten ymmärsin pysähtyä katsomaan omaa elämääni ja tehdä merkittävän korjausliikkeen. Tajusin eläneeni sellaista elämää, mitä minulta odotettiin, ja pidin aivan liian tärkeänä sitä, mitä mieltä muut ovat valinnoistani. Siitä eteenpäin olen elänyt itseni näköistä elämää, laittanut asiat uuteen arvojärjestykseen, ja tullut oikeasti onnelliseksi. Silti en kadu mitään sieltä aikaisemmasta elämästäni, koska uskon, että olen silloinkin tehnyt silloisen käsitykseni mukaan parhaat mahdolliset valinnat. Uskon myös, että minun polkuni on kuulunut olla tällainen. Tuskin liioin osaisin arvostaa nykyistä onnellisuuttani, jos en olisi silloin aikaanaan tehnyt niitä "vääriä" valintojani.
Ajattelisin siis, että minulla on ollut hyvä elämä. Mutta olisi kyllä aika kauheata ajatella, että olisin kuollut ennen tuota suunnanmuutosta ja silloin katsonut elämääni taaksepäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin sitä mieltä, että elämä jäi elämättä, koska tyhmänä valitsin suossa rämpisen, vieressä kulkevan polun sijaan.
Myös 31-v.
Olen saanut syödä, juoda ja naida, kuten sanoi eräs läheiseni kuolinvuoteellaan kuusikymmenvuotiaana. Olen saanut rakastaa ja olen saanut rakkautta. Ammatissani olen menestynyt ja se on ehkä merkittävin perintö, jonka jätän. Ainoa asia mitä surisin, on, että lapseni menettäisivät äitinsä nuorina. 45 olen.
Ajattelisin, että turhiapa murehdin monen vuoden päähän eteenpäin, vielä toteutumattomia murheita. Olisin ihan tyytyväinen elämääni. En mitään suurempia ole saavuttanut, mutta tarvitseekokaan. Lapsia kävisi sääliksi, koska menettäisivät äitinsä niin pieninä. Nuorin on vuoden. Oma ikä 32v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 30, ja olisin sitä mieltä että elämä on täysin kesken vielä. Suurin osa elämää vasta edessä, ja paljon nähtävää ja koettavaa.
Kyllä mä olisin rehellisesti sanottuna surullinen. Olen muuttanut elämääni sellaiseksi kuin aidosti haluan, mutta vuosien taistelut ja takapakit mt-ongelmien kanssa (ahdistus- ja paniikkioireet) ovat kaventaneet elämäni huimasti ja tehneet siitä ajottaista selviämistä. Olen surullinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku oli huono mutta loppua kohti parani!
En voi kuolla tänään. Ainakin 4 vuotta on vielä elettävä, sitten lapseni on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni aivan järkkyä pohtia ja kirjoittaa moisia! Tuttavani kuoli täysin yllättäen tänä kesänä, ei siinä mitään ehtinyt pohdiskella. Raskadta on ollut. En ala itseäni siis erittelemään.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 13:28"]
Mielestäni aivan järkkyä pohtia ja kirjoittaa moisia! Tuttavani kuoli täysin yllättäen tänä kesänä, ei siinä mitään ehtinyt pohdiskella. Raskadta on ollut. En ala itseäni siis erittelemään.
[/quote]
Pahoittelelut tuttavan poismenosta. Minusta taas on ihan tervettä välillä pohtia myös kuolemaa. Se on osa elämää ja nykyihminen on siitä hyvin vieraantunut. Varsinkin omaa kuolemaa, se tuo lähemmäksi elämää ja valintoja, joita teemme. Moni pelkää kuolemaa ja moni vakavasti sairas joutuu sitä myös pohtimaan. Äkillisessä tapauksessa ei tietysti tarvi, mikä voi olla toisaalta hyväkin. En tiedä, mikä siinä kuolemassa pelottaa, kun minä olen sen kanssa ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että elämäni oli lyhyt mutta hyvä. Mieheni jaksamisesta olisin huolestunut, meillä on tässä muutenkin ollut rankka jakso menossa ja tullut onnettomuuksia ja vastoinkäymisiä toisensa perään.
Olisin tyytyväinen, olen pystynyt korjaamaan kohdallani sukupolvia jatkuneita vinoutuneita ajatus- ja käyttäytymismalleja, lapseni ovat saaneet elää turvassa ja rakastettuina vaikka itse en saanutkaan.
Olen saanut täyden elämän ja sen loppumista on todellakin erittäin hyvä pohtia ajoittain. Suru olisi miehen puolesta, suhteemme on hyvä ja hänen surunsa olisi suuri.Lapset auttaisivat varmasti eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin vähän surullinen, että unelmani lapsesta ei ehtinyt toteutua. Toisaalta olisin tietysti iloinenkin, ettei lapsi näin jäisi äidittömäksi. Miehestä en olisi huolissani, vaikka sydäntä särkisikin hänet jättää. Muuten elämäni on ollut ihan hyvä, olen tehnyt paljon sellaisia asioita joita olen halunnut enkä pahemmin kadu mitään. Olen kohdellut toisia ihmisiä hyvin ja mikään asia ei jäisi täällä kesken.
Niin ja olen 32.
Olisin surullinen, sillä rakas mieheni ja pikkuinen lapseni jäisivät taa. Mutta elämäni on ollut hyvä, minulla on ihana lapsi joka on tuonut iloa enemmän kuin mikään, olen ollut onnekas ja löytänyt sielunkumppanini jo nuorena. Olen toteuttanut useita unelmiani ja välit perheeseeni ovat hyvät.
Katuisin varmaankin sitä etten ole jaksanut joka päivä leikkiä keskittyneesti lapseni kanssa ja että olen antanut hänen katsoa piirrettyjä liikaa + liian usein olen antanut einesruokaa.
Olisin suunnattoman kiitollinen miehelleni, että sain viettää niin monta vuotta kotona lasten kanssa ja pitää heitä pieninä sylissä niin paljon kuin oli halusin. Uskon, että sillä rakkauden ja läheisyyden määrällä lapseni kasvaisivat kutakuinkin täysjärkisiksi aikuisiksi isänsä tukemana. Jos kuolisin, niin mieheni siirtyiyi varmasti tekemään osa-aikaista työtä.
Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän astiseen elämääni. Onnellisena kuolisin, toki lasten takia olisi surullista.
Kaikki jäisi täysin kesken. Olen 39 ja tuntuu että vasta elämän alussa. Niin paljon tehtävää ja koettavaa vielä vaikken kotona hyssyttämässä ole ollutkaan. Lapsille en olisi ehtinyt antaa kunnon eväitä elämää varten. Niin paljon kaikenlaisia kivoja suunnitelmia jäisi toteuttamatta.
Olisin kiitollinen ja jännityksellä odottaisin seuraavaa elämää.
uskon, että olen ollut avuksi monelle ihmiselle ja se riittää mulle.
ja ikää 26 vuotta, jos se on jotenkin oleellista :)
Kyllä sitä statistiikkaa katsoessa saattaisi iskeä mielipaha. Asioita on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua, mutta mitään en ole saanut kunnolla aikaseksi saati jättäisi kenellekkään perinnöksi. Ikää on se 21 vuotta.