Miksi en tunne kateutta? Pitäisikö tuntea?
Olen miettinyt paljon asiaa. En vaan osaa kadehtia. Olenko rikkinäinen? En koe että minun pitäisi verrata muita ja itseäni tai materiaa. Kun joku saavuttaa mielestäni jotain upeaa, wau. Onnittelun paikka.
Kommentit (30)
Ei pidä paikkaansa. Toki yritän parhaani ja otan mm urheilukilpailuihin osaa. En tunne kateutta toisen ollessa parempi. Ratkaisukeskeinen mieleni miettii mitä voin tehdä saavutusten parantamiseksi. AP.
Otat ilmeisen lungisti asiat! En mäkään pahemmin oo kade. Toki riipii kun joku käy pitkillä matkoilla. Noin muuten ei tuu mieleen muuta mikä ärsyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tunne kateutta niin et koskaan yritä parhaasi ja kehity. Kateus toimii parhaiten motivaattorina kunnes saat itse level upin. Minä olin aikoinani kateellinen näille ns huipukokeille, kunnes ymmärsin että pystyn ihan samaan kunhan vain treenaan.
Hahaha, väärin!
Kateus on myrkyllinen ja epäterve tunne. Onnellinen ihminen ei ole kateellinen.
Kateutta on vaikea tuntea. Kai se joku vika on jos ei pysty? Epäilen että olen niin narsistinen etten kykene. Luultavasti jos minut kloonattaisiin ja sillä menisi paremmin niin sitä pystyisin kadehtimaan🤔
Vierailija kirjoitti:
Kateutta on vaikea tuntea. Kai se joku vika on jos ei pysty? Epäilen että olen niin narsistinen etten kykene. Luultavasti jos minut kloonattaisiin ja sillä menisi paremmin niin sitä pystyisin kadehtimaan🤔
Narsistinen ihminen nimenomaan on kateellinen.
Mä olen niin masentunut etten tunne mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tunne kateutta niin et koskaan yritä parhaasi ja kehity. Kateus toimii parhaiten motivaattorina kunnes saat itse level upin. Minä olin aikoinani kateellinen näille ns huipukokeille, kunnes ymmärsin että pystyn ihan samaan kunhan vain treenaan.
Eivätkö arvostus ja ihailu toimisi paremmin 'motivaattorina' ?
Sinulla menee hyvin. Itse aloin tuntea kateutta vasta kun olin menettänyt tarpeeksi, eli oli ilmeistä, että minulla on paljon vähemmän mahdollisuuksia hyviin asioihin kuin muilla samalla alueella elävillä samanikäisillä ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et tunne kateutta niin et koskaan yritä parhaasi ja kehity. Kateus toimii parhaiten motivaattorina kunnes saat itse level upin. Minä olin aikoinani kateellinen näille ns huipukokeille, kunnes ymmärsin että pystyn ihan samaan kunhan vain treenaan.
Hahaha, väärin!
Kateus on myrkyllinen ja epäterve tunne. Onnellinen ihminen ei ole kateellinen.
Eihän se ole epätervettä, että ihminen ei aina ole onnellinen. Kateus on tavallinen ja ihan yhtä hyväksyttävä tunne kuin mikä tahansa muukin. Jos kateudelle ei olisi mitään käyttöä, se ei olisi säilynyt evoluutiossa. Todennäköisesti kateuteen kykenevät ihmiset ovat olleet kilpailullisempia kuin muut.
Jostain syystä kateus on nykyään tabu ja halveksuttava, piiloteltava tunne.
En minäkään tunne kateutta ja siksi ihmettelen aina näitä iänikuisia "kateuskortteja". Jos joku onnistuu minua paremmin, saan siitä valtavaa inspiraatiota, jonka siivin pääsen itsekin helpommin tavoitteeseeni.
Tavallaan muiden onni myös pitää yllä omia unelmiani ja muistuttaa minua jatkamaan niiden tavoittelua. Jos kaikilla ympärilläni menisi huonosti, jaksaisinko itsekään yrittää?
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Toki yritän parhaani ja otan mm urheilukilpailuihin osaa. En tunne kateutta toisen ollessa parempi. Ratkaisukeskeinen mieleni miettii mitä voin tehdä saavutusten parantamiseksi. AP.
Tarkoitatko epäsuorasti ilmaista, että kateutta tuntevan mieli ei ehkä ole yhtä ratkaisukeskeinen?
En minäkään, luulen että johtuu siitä että uskon voivani saada kaiken mitä haluan joten ei ole syytä olla kateellinen.
En myöskään tunne kateutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Enemmän se on sellaista ihailua, kuin kateellisuutta, joka esiintyy ehkä sellaisena haltioituneena kuuntelemisena, katsomisena tai joskus jopa ihan hehkutuksena, riippuen missä ja ketä kohtaan tunnen ihailua. Sit se toinen puoli. V*tuttaa, kun isketään kateellisuuskorttia jatkuvasti kaikessa, jos olet vähänkin jostain eri mieltä ja vaikka kuinka asiallisesti kommentoi asiaa x (ulkonäköä en sinänsä ikinä kommentoi, korkeintaan jos joku julkkiskaunotar on ennemmin mun mielestä tavallisen näköinen, esim. vaikka Torppa tai Sofia). Ei kaikki ole kateellisia saati katkeria vaikkei samaa mieltä kaikessa olekaan. Jos en pidä vaikka jonkun vaatteesta ja sen mainitsen, heti olen kateellinen. En todellakaan. En vain pidä siitä.
En nyt ymmärrä mistä pitäisi olla kateellinen? Jos minulla ei jotain ole ja haluaisin, niin pitää keksiä miten sellaisen saa. Jos en jaksa kehittää mitään, en halua sitä tarpeeksi, eli ei se ollut oikeasti tärkeä vaan hetken mielijohde. Nyt minä haluan säästää 20 000€ ja siitä on yli 10% koossa. Joku päivä on hieno fiilis kun minulla on se 20 000€. Olen elämässäni jo monta kertaa saavuttanut tavoitteeni ja se tunne kun onnistuu on tosi koukuttava. Tiedän nytkin onnistuvani. Ehkä kateus on vain kyvyttömille.
Kateus on tunteena lähinnä vahingollinen, aivan kuten säälikin on tunteena epärehellisin ja hyödyttömin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä mistä pitäisi olla kateellinen? Jos minulla ei jotain ole ja haluaisin, niin pitää keksiä miten sellaisen saa. Jos en jaksa kehittää mitään, en halua sitä tarpeeksi, eli ei se ollut oikeasti tärkeä vaan hetken mielijohde. Nyt minä haluan säästää 20 000€ ja siitä on yli 10% koossa. Joku päivä on hieno fiilis kun minulla on se 20 000€. Olen elämässäni jo monta kertaa saavuttanut tavoitteeni ja se tunne kun onnistuu on tosi koukuttava. Tiedän nytkin onnistuvani. Ehkä kateus on vain kyvyttömille.
.
No esim. minulla on sairaus jonka takia en pysty treenaamaan kroppaa minkä haluaisin. Se ei vaan ole fyysisesti mahdollista, eikä suositeltavaa edes yrittää. Siinä mielessä olen kyvytön, ja olen kateellinen ihmisille, jotka saavat terveytensä ilmaiseksi. Unohtuiko sinulta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat?
Oon varmaan nyt vaan kateellinen, mutta en usko ettet tunne kateutta. Jotenkin luen rivien väleistä, että kateus on "kielletty" tunne, ja sinä olet parempi ihminen kun et tunne tätä pelkästään huonojen ihmisten tuntemaa tunnetta. Sama kun joku perheenäiti ilmoittaa ylpeänä ettei voisi milloinkaan suuttua lapsilleen, vain huonot äidit kokevat kiellettyä pahaa suuttumista.
Minäkään en ollut koskaan kadehtinut ketään, ennen kuin tajusin olevani ruma ja/tai sairastuin dysmorfiseen ruumiinkuvan häiriöön. Silloin aloin kahdehtia lähes kaikkia naisia vain siitä, että näyttivät edes siedettävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä mistä pitäisi olla kateellinen? Jos minulla ei jotain ole ja haluaisin, niin pitää keksiä miten sellaisen saa. Jos en jaksa kehittää mitään, en halua sitä tarpeeksi, eli ei se ollut oikeasti tärkeä vaan hetken mielijohde. Nyt minä haluan säästää 20 000€ ja siitä on yli 10% koossa. Joku päivä on hieno fiilis kun minulla on se 20 000€. Olen elämässäni jo monta kertaa saavuttanut tavoitteeni ja se tunne kun onnistuu on tosi koukuttava. Tiedän nytkin onnistuvani. Ehkä kateus on vain kyvyttömille.
.
No esim. minulla on sairaus jonka takia en pysty treenaamaan kroppaa minkä haluaisin. Se ei vaan ole fyysisesti mahdollista, eikä suositeltavaa edes yrittää. Siinä mielessä olen kyvytön, ja olen kateellinen ihmisille, jotka saavat terveytensä ilmaiseksi. Unohtuiko sinulta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat?
En minäkään pysty. Sairastan monia sairauksia. Treenaan silti vaikka mitään tulosta ei synny. Jopa fyssarini sanoi että olen niin viallinen että paikkani olisi sohvan pohjalla. Miksi edes yritän, ihmetteli. Sentään yritän. Se on hienoa. Arvostan ihmisiä jotka yrittää, vaikka heikoinkin tuloksin. Helppoahan se hyväkuntoiselle on, mutta tosi sankareita on ne joilla on rajoitteita, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä. Niitä ihailen aivan yhtä paljon kuten näitä kovan työn tekeviä huippujakin.
Jos et tunne kateutta niin et koskaan yritä parhaasi ja kehity. Kateus toimii parhaiten motivaattorina kunnes saat itse level upin. Minä olin aikoinani kateellinen näille ns huipukokeille, kunnes ymmärsin että pystyn ihan samaan kunhan vain treenaan.