Pelkään valtavasti että vauva kuolee kohtuun

Esikoiseni kuoli kohtuun. Sen jälkeen pelkäsin valtavasti seuraavassa raskaudessa. Jostain syystä en pelännyt kätjytkuolemaa, mutta siinä vaiheessa kun lapset piti päästää yksin ulos, aloin taas pelätä.

Nyt lapseni ovat jo teinejä ja pelkään hirveästi, että jotain sattuu. Aina kun kännykkä ei vastaa, menee mielessä kaikki mahdolliset kauheudet, mitä on voinut sattua. Äidin huoli ei lopu koskaan.

minua pelotti jossain vaiheessa raskautta valtavasti myös, ja sitten vauvana käytkytkuolema. Se helpotti vähän kun tutustuin asioihin, ja huomasin että jos niin käy niin niin käy, siinä ei oma etukäteen murehtiminen ja vauvan kyttääminen auta yhtään. Elämä on epävarmaa, eikä asiat riipu siitä mitä teet tai jätät tekemättä. Helpottaisiko se sinuakin?

tietysti vahdin lapsen liikkeitä illalla jos se ei ollut ollut aktiivinen, ja sitten synnyttyään nukutin selällään kevyellä peitolla tai unipussissa, samassa huoneessa aikuisen kanssa. Mutta muutahan et voi tehdä, miksi murehtia?

Joo oli pahoja pelkoja heti positiivisesta raskaustestistä lähtien. ensin pelkäsin keskenmenoa, sitten kohtukuolemaa ja että lapsi olisi vakavasti sairas. lapsen synnyttyä kätkytkuolemaa, sairauksia, onnettomuuksia, ihmisten pahuutta jne

Ei helpota tietää etten voi itse vaikuttaa siihen. sillä teidän,että jos niin käy niin sitten käy, mutta se ei helpota oloa yhtään.  En vaan osaa lopettaa murehtimista vaikka tiedän, että se on turhaa eikä auta yhtään, päinvastoin vie minulta energiaa ja voimia.

kerro peloistasi neuvolasta. pääset luultavasti psykologin kanssa työstämään pelkoasi. voimia!

täytyy ottaa asia puheeksi seuraavalla psykologin käynnillä. (käyn entisen masennuksen vuoksi nyt seurannassa ettei puhkeaisi raskausaikana tai raskauden jälkeen uudelleen)