Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhottaa mieheni käytös ja läsnäolo ylipäätään
01.08.2013 |
Mietin jatkuvasti, että nauttisin enemmän olosta lasten kanssa keskenään. Toisaalta mietin realistisesti, että hei, mies ei ryyppää, mies kantaa taloudellista vastuuta, mies tekee kotitöitä...minun pitäisi kestää vaan, ei valittaa ja ahdistua. Mutta jotenkin se henkinen puoli. Tunnen, ettei mies koe minua kohtaan minkäänlaista lämpöä, ei koskettele, sano kauniisti (minä kehun häntä, mutta niistä huolimatta en saa hyviä sanoja itselleni) jos suuttuu niin vaikka pieraisee tahallaan meidän edessä, kiukustuneena käyttää todella rumaa kieltä. On sellainen juntti mikä suututtaa minua rankasti. Mutta itse olen hänet ottanut ja tehnyt lapset hänen kanssaan, nykyään erotaan liian helposti, pitäisi keskittyä hyviin puoliin, lapset rakastavat isäänsä... Miten pääsen sitten yli tästä, kun aina mietin että hyi mikä tyyppi ja hyi miten se taas puhui moukkamaisesti? Harmittaa, kun syvälliset keskustelut eivät onnistu, ei osaa ajatella asioita loogisesti, ei osaa ajatella miten vaikka hänen oma käytöksensä vaikuttaa lasten käytökseen jne.
Kommentit (26)
Jep, kuulostaa tutulta... Ja nyt ku on lomalla ni kuvittelee sanelevansa miten lapset tulee kasvattaa ym. Mä muuten aina lasten kaa kotona... Raivostuttavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulkaas te duunarin haukkujat, minä voin todistaa, että joskus tuntuivat lääkäritkin varsin tyhmiltä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 18:34"]
Niinpä. Kun olen sanonut, että minullekin olisi tärkeää ja ilahtuisin jos sanoisi nättejä asioita minulle ja jotain kannustavaa joskus. Mies on todnenut tähän että "sitten kehutaan kun on aihetta kehua toista". Mitä mun pitäisi tehdä? Varmasti antaa miehelle kaikki oma aikansa ja hoitaa lapset ja koti, ihailla ja kehua sohvalla röhnöttävää ukkoa. Nyt vaadin osallistumaan perheen asioihin enkä siksi ansaitse mitään hyvää. Minä olen nätti, pidän itsestäni fyysisesti huolta, iloinen (paitsi miehen seura tekee mut väsyneeksi ja alakuloiseksi..), positiivinen ihminen, todella panostava äiti, laitan hyvää ruokaa, leivon... mutta en ansaitse mitään kaunista.
[/quote] Kirjoita lista noista hyvista asioista ja anna se miehellesi. Sano etta olet tekemassa CV:ta kun aiot hakea uutta tyonantajaa jolta ehka heruisi kehujakin joskus. Jospa herais todellisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 19:37"]
Meillä muuten samoin mutta mies haluaisi läheisyyttä, minä en. Mies on useamman vuoden langettanut vastuun perheen elättämisestä minulle ja on itse kaiken aikaa kotona sekä valittaa kaikesta, kontrolloi kaikkea. Miten sellaista ihmistä voisi haluta seksuaalisesti? Hän on lähempänä Aku Ankkaa kuin ihmistä.
[/quote]
Siihenkö se rakkaus loppuiki kun miehesi joutui työttömäksi. Kun miehesi ei tienaakaan rahaa niin paljon kuin ennen et enää haluakaan häntä. Olisit tyytyväinen että sinulla on töitä sillä monessa perheessä ollaan tosi tiukilla kun molemmat vanhemmat ovat jääneet työttömiksi.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 10:49"]
Ja inhottaa, kun hän on itse avuton ja sitten meidän kuullen kiroaa ja kiukuttelee. Esim. tietokoneista, kännyköistä ei ymmärrä mitään. Ja aina on häneltä asiat hukassa, on todella kova unohtelemaan eikä ymmärrä ajatella asioita ollenkaan laajasti. Sitten kiroilee. Lapset katsovat ja auttavat isiä. En vaan ymmärrä, miten pystyisin arvostamaan. Siinä vaan pitäisi miettiä, että no tekeehän se kotitöitä kuitenkin..
[/quote
meillä taitaa olla sama mies :D :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on tohtori ja korkeahkossa asemassa ja juurii tuollainen kuin alussa kuvailtiin. Ei lyö mutta ei halaakaan. Vaikka kuinka laittautuisin ulos lähtiessä, ei huomioi eikä kommentoi mitenkään. Jos vain miehet tietäisivät miten pienillä asioilla meidät vaimot saadaan hyvälle mielelle, mutta ei.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:01"]
Jos vain miehet tietäisivät miten pienillä asioilla meidät vaimot saadaan hyvälle mielelle, mutta ei.
[/quote]
Vaan tietävätkö naiset millä pienillä asioilla meidät miehet saa hyvälle mielelle? Eivät tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kerro sinä mitä sinä naisilta toivot? Ei voi tietää ainakaan jos toinen ei kerro. Kyllä minä ainakin saan mieheni hyvälle mielelle, ollaan keskusteltu asiasta ja kyllähän se kokeilemallakin selviää.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:01"]
Jos vain miehet tietäisivät miten pienillä asioilla meidät vaimot saadaan hyvälle mielelle, mutta ei.
[/quote]
Vaan tietävätkö naiset millä pienillä asioilla meidät miehet saa hyvälle mielelle? Eivät tiedä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:39"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 23:01"]
Jos vain miehet tietäisivät miten pienillä asioilla meidät vaimot saadaan hyvälle mielelle, mutta ei.
[/quote]
Vaan tietävätkö naiset millä pienillä asioilla meidät miehet saa hyvälle mielelle? Eivät tiedä.
[/quote]
Minä kehun miestäni aina kun vain löytyy tilaisuus, samoin lapsiani, mutta silti mieheni ei IKINÄ sano minulle tai lapsille mitään positiivista. Tosin minulle ei kyllä sano negatiivistakaan eikä vaadi minulta koskaan mitään. Mutta edes kerjäämällä ei kehu ulkonäköäni tai puhu seksin aikana mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään mietin, että menen hukkaan mieheni kanssa:( Peilistä katsoo kaunis, simpsakka, iloinen nainen, on koulutusta, on ystäväpiiriä, teen paljon kodin ja lasten eteen, en muista milloinka olisi ollut sellainen kerta että olisin kieltäytynyt seksistä, teen aloitteitakin aktiivisesti. Mutta en saa oikein mitään vastakaikua mieheltäni. Sikailee edessäni, ärisee, on poissaoleva. Se katsoo jopa LIV-kanavaa iltaisin, siis jotain kuinka kauniiksi minuutissa-diipadaapaa iltaisin kun haluaisin olla kainalossa ja jutella. Painun sitten koneelle tai kirjan pariin, en välitä noista ohjelmista ja välittäminen sitä katselijaakin kohtaan alkaa olla todella nollissa. Olen vasta 30, tässäkö parisuhde loppuelämäksi?
Osaako teidän muiden miehet kuitenkin kirjoittaa kunnolla? Meillä turha hakea tietokoneapuja tms. mieheltä, minä hoidan kaikki tällaiset, mutta osaisipa edes kirjoittaa. Huolettaa, miten voi lapsille näyttää mallia, kun itse niin avuton. Miehen kirjoitustyyli "jos mennään vaik sinne ja, linja autolla ajetaan. Onks huomenna työ päivä sulla.?" Apua.. Todellakin, minä olen korkeakoulutettu ja mies amiksen käynyt, meissä on niin suuri ero välillämme, vaikken mikään älykkö missään nimessä ole. Enhän olisi sellaisena hairahtunut ottamaan tätä miestänikään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiei! Meillä kans ollut tuollaisia vaiheita, että toinen ärsyttänyt tosi paljon... Mutta jotenkin ne on sitten (onneks) aina mennyt ohi. Puhuminen/huutaminen on auttanut. En sit tiedä jos toinen ei ole pätkääkään kiinnostunut jauhamaan mistään "parisuhteen hienosäädöstä" kuten mieheni aiheesta käyttää nimitystä :D Jos ollaan ihan eri planeetalla...
Mutta kyllä kosketusta voi ja kuuluukin vaatia jos ei sitä parisuhteessa saa! Onko ihme jos kasvetaan erilleen ja loppujen lopuksi erotaan, jos ei toista voi edes koskea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies pistää pelleilyksi ja vitsiksi kun halailen tai suukottelen. Alkaa pelleillä että hui varo sit kihohenkeäni, en ole tainnut pariin päivään pestä hampaita.. tai jotain muuta vastaavaa. Ei ota tosissaan hellyystilanteita. Seksialoitteen tekee niin että alkaa hieroa penistään ja ihastella sitä ja katsoo mua että näetkös, ja sitten pitäisi mun olla halusta märkänä...
Joku luulee varmaan minun kirjoittaneen tuon. Ei sentään, yhteistä menneisyyttä on jo takana liikaakin ja lapset eivät enää ihan lapsia. Tunnistan ongelman ja totean oman kokemuksen perusteella, että ei sille kuitenkaan enää mitään voi. Itse minäkin tuon mörököllin otin, eikä se niin mahdottoman huono ole ollut.
Kieltämättä sekä ärsyttää, rasittaa että harmittaa, kun miehen jutut pyörivät aina samoissa, asioi vessassa ovi auki, puhuttelee rumasti jne.
Parempaa aikaa tässä on odoteltu jo pitkään, turhaan. Onneksi meillä kaikilla, siis sekä minulla että lapsilla on jo omaa elämää.
Minä harmittelen, mikä vaikutus tuollaisella juntilla on lapsiin. Minkä kuvan saavat miehestä. Toisaalta hänessä se positiivinen kääntöpuoli: isi tekee kotitöitä, vie leikkipuistoon, halaa ja sylittelee. Mutta sekin harmittaa, että lapset saavat niin huonon parisuhdekuvan. Meillä ei ole keskinäistä hellyyttä ja lämpöä, enkä tiedä miten sitä rakentaisi. Kun mies suuttuneena pieraisee edessäni tai sanoo mulle rumasti tai kun tuijottaa televisiota yrittäessäni aloittaa juttelun jostain, niin en mitenkään pysty tuntemaan häntä kohtaan arvostusta ja rakkautta.
Ja inhottaa, kun hän on itse avuton ja sitten meidän kuullen kiroaa ja kiukuttelee. Esim. tietokoneista, kännyköistä ei ymmärrä mitään. Ja aina on häneltä asiat hukassa, on todella kova unohtelemaan eikä ymmärrä ajatella asioita ollenkaan laajasti. Sitten kiroilee. Lapset katsovat ja auttavat isiä. En vaan ymmärrä, miten pystyisin arvostamaan. Siinä vaan pitäisi miettiä, että no tekeehän se kotitöitä kuitenkin..
Mies marmatta, että kun hän joutuu hoitamaan lapsia. Voi luoja. Totesin, että rakentaisi meille talon niin ilomielin hoitaisin lapset, tai opiskelisi ja hankkisi haastavan duunin että saisi viriiliyttä aivoilleen, silloinkin hoitaisin lapset. Mutta miksi minun pitäisi hoitaa yksin lapset, että hän voi käydä töissä tehtaassa ja muun ajan nukkua, katsoa telkkaria, lukea autolehtiä ja käydä kuntosalilla?! Mitä minä ja lapset ylipäätään hänen seurassaan sitten eletään.
Vähän helpottaa kuulla, että muitakin samassa jamassa. (En ole ap)
Alue: Aihe vapaa
Voi ei kun kuulostaa tutulta :( Meillä takana yhteiseloa viisi vuotta ja yksi lapsi.