Olisikohan jo aika kertoa miesystävälle?

Jos susta ei tunnu mukavalta kertoa, niin miettisin kyllä itsekin että kannattaako. Todennäköisesti se leimaa sinua jollain tapaa, halusit tai et. Olisiko parempi sanoa, että koet jotkut seksiin liittyvät asiat epämiellyttävinä ja ne saattavat aiheuttaa sinussa tietynlaista käytöstä? Ei kaikkea tarvitse oksentaa toisen päälle, se ei välttämättä paranna asioita mitenkään.

Olen ollut noin vuoden verran yhdessä mieheni kanssa. Jouduin raiskauksen uhriksi hieman alle kk sitten. Kerroin asiasta heti ensimmäisenä miehelleni ja hänen tuellaan tein kaikki rikokseen liittyvät ilmoitukset ym. Seksielämään ja läheisyyteen vaikutti välittömästi siten ettei hän enää tehnyt aloitteita, kosketellut jne. Avasin suuni ja kerroin että pelkään olevani hänen silmissään likainen ja "pilalla". Mies kertoi että asia ei todellakaan ole näin, on vaan pelännyt koskettaa kun ajattelee etten halua. Homma oli sillä selvä, minä kerroin mitå toivon ja mies kertoi mitä ajattelee ja tuntee.

Pointti: puhukaa. Olette aikuisia ihmisiä parisuhteessa. Mikä siinä on niin hankalaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei tee sillä tiedolla mitään.

M

Eli miehenloggikan mukaan ei ole syytä kertoa:)?

Avaappa se naisen logiikka jossa olisi syytä kertoa. Mikä se syy on?

Se, että tämän vaikuttaessa seksuaalisuuteeni jollain osaa, en halua miehen luulevan että johtuu hänestä. Olen jollain tapaa varautunut, toki hänen seurassaan olen vapautunut paljon. Ap

Miehelle riittää tieto että varautuneisuutesi ei johdu hänestä. Hänen ei tarvitse tietää sen enempää.

Kaikkien traumojen avaaminen viestii että odotat miehesi ryhtyvän ilmaiseksi kalle kotipsykiatriksi. Lähdetään siitä että olet traumasi käsitellyt.

Mies on kertonut mulle koko elämänsä. Mun menneisyydestä se ei ole koskaan kysynyt. Toisaalta ei sillä oo merkitystä. Mutta koen, että tämä asia on sellainen jonka haluan puhua hänelle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos susta ei tunnu mukavalta kertoa, niin miettisin kyllä itsekin että kannattaako. Todennäköisesti se leimaa sinua jollain tapaa, halusit tai et. Olisiko parempi sanoa, että koet jotkut seksiin liittyvät asiat epämiellyttävinä ja ne saattavat aiheuttaa sinussa tietynlaista käytöstä? Ei kaikkea tarvitse oksentaa toisen päälle, se ei välttämättä paranna asioita mitenkään.

En koe seksijuttuja epämiellyttävinä. Hänen ansiosta olen vapautunut. Ennen alastomuus oli mulle vaikeeta. Ei enää. En häpeä kehoani,en häpeä kilojani. Haluan hänen vain tietävän. Ap