Miksi kaksivuotias on päikkäreiden jälk aivan totaalisen raivona??

Lapsi pompottaa sinua armotta jos vain olet pompoteltavissa. Älä opeta saamaan tahtoaan aina läpi.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:31"]

Tyttö siis 2v 3kk ja olen tosi avuton ja turhautunut. Taapero siis herää infernaalisen huonolla tuulella, huutaa äitiä sängyssä, kun herää, mutta kun menen paikalle, niin alkaa huuto ja mene pois -käskyt. Kyselen sitteb haluatko heräillä rauhassa, sanoo joo, menen pois ja huuto yltyy, alkaa kierre, jossa lapsi ei todellakaan enää tiedä mitä haluaa vaan vain huutaa hysteerisenä enkä tiedä mitä tekisin miten rauhoittaisin ja mun tietysti pitäisi tietää ja olla jämäkkä turvallinen rauhallinen, muttei tunnu siltä. Joskus vaan istun toisessa huoneessa ja kuuntelen kurkumista ja ajattelen silläkin tekeväni jotain tosi pahaa lapselle kun jätän sen yksin tunteidensa kanssa. Mutta en myöskään osaa häntä mitenkään rauhoittaa. Yleensä hän sitten aikansa huudettuaan, keksii haluavansa vettä, huulirasvaa, mitä milloinkin ja siitä rauhoittuminen pikkuhiljaa alkaa. Joskus huutaa tunninkin. T. Huono äiti

[/quote]

Meillä on kausia / päiviä jolloin päikkäreiltä herätään huonolla tuulella. Joskus ajattelen että unet jäi kesken , mutta joskus kun nukkuu normaalia pidempään niin tapahtuu myös. Mitään muuta selitystä en ole keksinyt mistä johtuu. Lapsi oli about 2 kun näin alkoi käymään ja nyt jatkunut jo 6 kk. Meillä kestää kans 30 min - 1 h ennen kun palautuu normaaliksi!

Uhmaikä. Olen kyllä itsekin raivona aina kun herään päiväunilta, joten vältän nukkumista päivällä.

Meillä huonotuulisuuden syy on useimmiten nälkä ja jano. Sinne vaan pahimpaan känkkäränkkään nakkaan jugujuoman. Vaikka kuin riekkuu, siihen rauhoittuu. Monesti myös auttaa meillä kun itse heittää hommassa vitsiksi. Alan etsiä poikaamme joka on vaihtunut unien aikana känkkäränkkään Tmv.

luin juuri kirjan, jossa kerrottin kiintymyssuhdemalleista. Tuollainen käytös kuulostaa ihan turvattomalta, ristiriitaiselta kiintymyssuhteelta (mutta älä pelästy, ei se todellakaan välttämätä sellaista ole). Mutta jos itselläsi on ollut turvaton kiintymyssuhde omaan äitiisi, niin on mahdollista että olet jollain tavalla huomaamattasi jatkanut samaa oman lapsesi kanssa (näin voi siis käydä, vaikka olisi ihan hyvä äiti, aina vaan ei kertakaikkiaan osaa toimia juuri oikein, lasta on vaikea tulkita ja oma lapsuus tulee tunnetasolla esiin niin, ettei sitä itse  tajuakaan).

Äläkä pliis loukkaanu, ei tästä todellakaan ole välttämättä kyse, mutta kun itse nyt satuin juuri tuon kirjan lukemaan ja asia on minulla mielessä, niin ajattelin vinkata asiasta. Jos kyse voisi olla tällaisesta, niin voit sitten tutustua asiaan ja ehkä korjata jotain asioita.

 (Itselläni turvaton kiintymyssuhde omaan äitiini, joka näkyy nyt aikuisena mm. siinä, miten pystyn näyttämään tunteita, ottaa vastaan läheisyyttä jne. Ja minulla oli oikein hyvä äiti, teki parhaansa, mutta kärsi ajottaisesta masennuksesta, oli välillä oikeasti sairas pitkiä aikoja jne).

Luultavasti teillä on ihan eri jutusta kyse, jostain ikään kuuluvasta turvallisuudenhakuisuudesta ja kiukuttelusta.

Onko lapsella liian kuuma? Hikisenä näkee helposti painajaisia ja olo on herätessä nihkeä. Koeta jättää lapselle vaikka lasi mehua, sängyn viereen, jonka saa hörpätä heti herättyään. 

No tuohon kiintymyssuhdejuttuun en usko pätkääkään. Tai no on kai se mahdollista mutta kai se nyt esiintyisi muuallakin kuin unilta herätessä.

Meidän 2,5 vee on todella usein sekä yö- että päiväunilta herätessään äkäinen kuin ampiainen. Joskus kun herää kesken unien, niin käyttäytyy ihan ap:n kuvailemalla tavalla. Joskus saa öisinkin sellaisia kiukkukohtauksia. Herää vain yöllä huutamaan ihan raivopäänä. Ei ole oikein hereillä eikä ihan täydessä unessa.

Lapsi on aina ollut huono ja levoton nukkuja ja kaikki maailman tapahtumat ja asiat ovat ihan pienestä asti heijastuneet uneen. Muuten on iloinen ja hyväntuulinen lapsi mutta nuo nukkumisasiat ovat meillä ainakin tosi herkkiä.

Esikoinen on aina ollut ihan toista sorttia.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:59"]

No tuohon kiintymyssuhdejuttuun en usko pätkääkään. Tai no on kai se mahdollista mutta kai se nyt esiintyisi muuallakin kuin unilta herätessä.

Meidän 2,5 vee on todella usein sekä yö- että päiväunilta herätessään äkäinen kuin ampiainen. Joskus kun herää kesken unien, niin käyttäytyy ihan ap:n kuvailemalla tavalla. Joskus saa öisinkin sellaisia kiukkukohtauksia. Herää vain yöllä huutamaan ihan raivopäänä. Ei ole oikein hereillä eikä ihan täydessä unessa.

Lapsi on aina ollut huono ja levoton nukkuja ja kaikki maailman tapahtumat ja asiat ovat ihan pienestä asti heijastuneet uneen. Muuten on iloinen ja hyväntuulinen lapsi mutta nuo nukkumisasiat ovat meillä ainakin tosi herkkiä.

Esikoinen on aina ollut ihan toista sorttia.

[/quote]

Millä tavalla lapsi rauhoittuu/häntä rauhoitetaan?

Meidän poika on myös parivuotias, ja välillä ihan samanlainen! Uhmaikä siinä vain taitaa nostaa päätään. Ja itse myös pystyn samaistumaan tuohon tiettyyn unikiukkuun, sillä minullakin on silloin harvoin, kun päiväunia nukun, sellainen tosi pökräinen ja huono olo juuri heränneenä. Oletan, että lapsella on samanlainen olo, ja annan rauhassa äksyillä, mutta olen itse rauhallinen. 

Tuo leikinlasku, josta joku jo puhuikin, saattaa auttaa. Ja toinen mikä meillä auttaa on laulaminen. Tai vaikkapa jokin puuhastelu yhdessä. Esim. pyykkien ripustaminen. Ja ihan vain se, että ottaa lapsen syliin, ja rauhoittaa, ja selittää, että nyt taitaa olla huono olo/harmittaa herääminen, mutta ei mitään hätää. Ja paras teho on, jos tuon selittelyn laulaa jollain tutulla sävelellä, ja keksii koko ajan uusia sanoja samaan säveleen. :)

Kyllä se siitä. Ei ole mikään vialla. Pysy vain itse positiivisella ja rauhallisella mielellä, niin kaikki menee hyvin. :)

Tulee mieleen, että hänellä laskee verensokeri nukkumisen aikana ja päätä särkee herätettä tms. Syökö hän juuri ennen nukkumaanmenoa?

Mitä tulee rauhoitteluun, niin auttaisiko, jos menisit hänen luokseen ja houkuttelisit katsomaan jotakin "jännää", eli et juttelisi siitä, mitä hän haluaa sillä hetkellä tai ei - vaan kiinnittäisit heti hänen mielenkiintonsa ihan johonkin toiseen asiaan?

Eli vaikkapa sillä välin, kun hän herää, heität pari peittoa keittiönpöydän päälle ja panet alle pari tyynyä ja pari lapsen nukkea tai pehmoa - ja kun lapsi herää, menet ovelle, ja kerrot, että "XX, tulehan katsomaan, keittiössä on sinulle maja ja siellä saa mehua/hedelmää/mitänytvaan, siellä odottaa jo pari  mehukesti-vierasta sinun tuloasi, tule!".

Tai etsit jonkun kuvakirjan, jota lapsi ei ole pitkään aikaan lukenut, ja käyt vilauttamassa sitä ovella - "kiva kun heräsit, tulehan lukemaan äidin kanssa tätä olohuoneen sohvalle, katsopa, tämä on se hauska tarina siitä-ja-siitä"

Toisin sanoen: koeta kiinnittää hänen huomiotaan johonkin ihan toiseen asiaan kuin siihen heräämisen prosessiin.

Itekkin herään päikkäreiltä kiukkuisena jos kukun liian pitkään. En ole ajatellut että siinä on mitään omistuista. 

Meillä 2,5v herää kiukkuisena jos on mennyt liian myöhään päiväunille nukkumaan tai nukkuu liian pitkään. Kunnmenee päiväunille ajoissa heti klo 12 herää tunnin jälkeen ja selvästi paremmalla tuulella. 

Jos kiukku iskee niin pidän sylissä, ja puuhalien siinä sitten samalla omia hommiani. Tai tarjoan vettä, kutittelen tms. Jos et muuta keksi niin laita sille hetkeksi joku dvd pyörimään. 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 16:07"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 15:59"]

No tuohon kiintymyssuhdejuttuun en usko pätkääkään. Tai no on kai se mahdollista mutta kai se nyt esiintyisi muuallakin kuin unilta herätessä.

Meidän 2,5 vee on todella usein sekä yö- että päiväunilta herätessään äkäinen kuin ampiainen. Joskus kun herää kesken unien, niin käyttäytyy ihan ap:n kuvailemalla tavalla. Joskus saa öisinkin sellaisia kiukkukohtauksia. Herää vain yöllä huutamaan ihan raivopäänä. Ei ole oikein hereillä eikä ihan täydessä unessa.

Lapsi on aina ollut huono ja levoton nukkuja ja kaikki maailman tapahtumat ja asiat ovat ihan pienestä asti heijastuneet uneen. Muuten on iloinen ja hyväntuulinen lapsi mutta nuo nukkumisasiat ovat meillä ainakin tosi herkkiä.

Esikoinen on aina ollut ihan toista sorttia.

[/quote]

Millä tavalla lapsi rauhoittuu/häntä rauhoitetaan?

[/quote]

Ai unilta raivopäisenä herätessä vai ylipäätään?

Aina tarjotaan syliä ja kysytään mikä hätänä. Hyvin usein menee niin, että lapsen pitää saada raivota pahin raivonsa pois. Sitten tulee syliin kun on pahin kiukku takana. Sama pätee oikeastaan uhmakohtauksiinkin. Jos väkisin yrittää sylittää tai liikaa tivata että mikä on hätänä, niin raivostuu vaan entisestään. On aika temperamenttinen tapaus.

Minustakin tuo kuulostaa järkevältä, ettei kysele mitä lapsi haluaa, kun tiedät ettei hän siihen pysty vastaamaan. Huomiota voi yrittää kiinnittää muuhun kuin omaan oloon ja heräämiseen sillä, ettei jätä lasta sinne sänkyyn ulvomaan kunnes itse päättää tulla pois, vaan joko vie lapsen reippaasti muualle tai alkaa puuhata itse jotain mielenkiintoista. Jos sängystä nostaminen on "mahdotonta" niin tosiaan jotenkin muuten vihjaa kivoista asioista mitä voi tehdä herättyä, eikä puhu siitä nukkumisesta/heräämisestä/pahasta mielestä mitään. Ja mieti ruokailut niin, että lapsi söisi kunnolla ja menisi sitten pian nukkumaan, ettei herää nälkäisenä. Ja se jonkun pienen juoman tarjoaminen välipalana heti herättyä voi auttaa.

Meillä myös 2,5-vuotiaalla toisinaan tuota ja oon ollut keksivininäni syynkin, ainakin joskus on ollut ihan vaan kaamee pissahätä. Eli jos saan jotenkin kirkuvan ja potkivan riiviön asettumaan potalle, pissii ja muuttuu taas omaksi itsekseen :D.

On hän myös tuollainen joskus, kun joutuu herättämään päikkäreiltä, ja silloin yksinkertaisesti kiukkuaa sitä kun ois halunnut nukkua vielä.

Kiitos viesteistänne! Tämä jo auttoi paljon, kun ajattelin, että tämä raivoaminen on jotenkin ihan poikkeuksellista. Ap