Olen huomannut että iäkkäämmistä alanvaihtajista ei välttämättä ole hyviksi sairaanhoitajiksi.
Parhaat sairaanhoitajat tulevat siitä porukasta, joka menee lukion jälkeen kouluun, valmistuu n. 23/24-vuotiaana ja omaa jo reilu 3-kymppisenä lähes kymmenen vuoden työkokemuksen. Tässä vaiheessa heikot ja huonot tyypit ovat jo karsiutuneet ja parhaimmat ovat omaksuneet ammattinsa kunnolla. Hoitajan hommissa on paljon näkymätöntä tietoa, jota ei koulussa opeteta, se tulee kokemuksen kautta ja arvioisin, että vähintään 5 vuotta pitää olla kokemusta että homma alkaa mennä luonnollisesti. Joskus enemmänkin, riippuu missä töitä tekee.
Heikoimpia hoitajia sen sijaan ovat n 4-kymppisinä alalle tulleet tyypit, joilla ei ole taustaa ja alalle hakeutuminen on tapahtunut ns. pakottavista syistä, kuten yt-neuvotteluiden kautta. Heillä kestää oppia ja sisäistää asioita, lisäksi he eivät mitenkään ehdi saavuttaa sitä nuorina valmistuneiden kokemusta ja tietotaitoa. Syntyy kahden kerroksen väkeä. Lisäksi ikä aiheuttaa alanvaihtajille erinäisiä ongelmia, joista asenneongelma ei ole vähäisin. Se 3-kymppinen hoitajatyttö saattaa omata kymmenen vuotta enemmän työkokemusta kuin 4-kymppinen vastavalmistunut, joten silloin on vaan kuunneltava sitä "tyttöä" kiltisti, koska se tietää paremmin. Tämä on joskus äärimmäisen haastavaa ja vaikuttaa ammatinharjoittamiseen. Joitakin poikkeuksia toki on, mutta suurin osa alanvaihtajista on keskivertoa tai hieman sen alapuolella olevaa porukkaa, kun taas nuoremmat ja kokeneet ovat järjestään keskivertoa parempia, erityisesti vaativimmissa paikoissa. Joten sinä vanhempi alanvaihtaja: muista sen kun menet alalle.
Kommentit (82)
Olisi kiva kuulla hoitajien mielipiteitä asiasta. Itse allekirjoitan. T. sairaanhoitaja (valmistunut 23-vuotiaana ja nyt työssä esh 17:s vuosi)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keski-ikäisella alanvaihtajalla on yleensä parempi motivaatio, kun jollain parikymppisellä joka on päätynyt alalle sattumalta tai vanhempien ohjaamana.
No motivaatio ehkä, mutta tietotaito ja kokemus on kymmenen vuotta perässä. Kun menet töihin, sinun pitää laskea: 10 vuoden päästä olen tuurilla tuon nuoren hoitajan tasolla työkokemuksen perusteella.
Jos tämä ei ole provo, niin sairaanhoitajien maine saa taas vahvistusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä ei ole provo, niin sairaanhoitajien maine saa taas vahvistusta.
Faktahan se on.
Itse olen huomannut, että viisikymppiset hoitajat ovat tolkuttoman leipääntyneitä. Siitä huolimatta kauhea itsekorostus tietyissä tilanteissa.
No tottakai sellainen hoitaja on taitavampi, jolla on kokemusta.
Vasta valmistunut se on 4- kymppinenkin.
No ei se hoitsun duuni nyt mitään niin vaikeeta ettei sitä oppis kuka vaan.
Iha sama vaikka joku sen 10v edellä koska edelleen samaa pskoota se on ku alottaessakin.
Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea, tiimityötähän hoitotyö on. Ne vähemmän alalla olleet voivat konsultoida kollegaa.
Et taida sairaanhoitaja ollakaan. Sairaanhoitaja voi työskennellä niin monessa eri paikassa ja työkokemus voi olla tosi erilaista eri sairaanhoitajilla.
En kyllä lähtisi yleistämään. Eikä sairaanhoitajissa kukaan ole työkkärin pakottamana vaan lähihoitajaopinnoissa, eri asia.
nuoret on yleensä omasta halusta hakeutuneet alalle, vanhemmat vähän pakosta kun jonnekin on pakko pyrkiä ettei työttömyyskorvaus lakkaa. meidän kunnassa eräs suurehko työpaikka lopetti ja lähes kaikki naistyöntekijät "pakkokoulutettiin" lähihoitajiksi ilman mitään motivaatiota ja asennekin sellainen että en haluaisi heidän hoitoonsa joutua.
Ap:n kommentti totta joka sana. Olen sh, alalla 26 vuotta.
Tässä kirjoituksessa on hyvin edustava kuvaus hoitoalan työpaikoilla usein vallitsevasta ilmapiiristä.
Meille tuli töihin eräs sh heti valmistuttuaan, n. 40-vuotiaana. Sen ylimielisempää tyyppiä en ole tavannut koskaan. Hän alkoi heti neuvomaan meitä muita siitä miten hommat pitää tehdä. Oli tosi vaikea edes perehdyttää häntä kun hän suunnilleen joka asiaan sanoi että hän tekisi erilailla. Ja puhui kaikista työharjoitteluistaan "työpaikkoina" ja mainosti että on kamalan kokenut, jos ei olisi kurkattu julki-terhikistä hänen valmistumisvuottaan niin ei olisi välttämättä tajuttu että suoraan koulun penkiltä rouva tuli. Oli ihan kamala tyyppi, mielestäni kohteli perheitä ja lapsipotilaitakin jotenkin tosi tympeästi. Ja yhtä ihanaa määräaikaista kollegaa kiusasi ja haukkui, heillä eivät jotenkin kemiat kohdanneet ollenkaan. Osastonhoita meni kuitenkin tämän uuden hoitajan lumoihin/puolelle aivan täysin ja pian hänet valittiin vakituiseen toimeen ilman minkäänlaista kokemusta. Se toinen määräaikainen kokenut ja taitava hoitaja ei päässyt edes haastatteluun, kun tämä uusi hoitsu kävi hänet osastonhoitajalle haukkumassa tyhmäksi ym.
No onhan se nyt tietenkin ihan fakta, että jos on vastavalmistunut, niin ei voi olla samaa osaamista kuin vuosikymmeniä työtä tehneellä? Oli sitten nuori tai vanhempi. Mutta ei se toisaalta automaattisesti parempaa hoitajaa tee. Itse olen törmännyt moniin vuosikausia työtä tehneisiin katkeriin, tylyihin ja leipääntyneisiin hoitajiin. Hoitotyö on myös suurelta osin ihmisen kohtaamista ja jos asenne on pe*seestä, ei ole hyvä hoitaja vaikka olisi kuinka kokemusta.
Mutta ap:han täällä vaan omaa egoaan pönkittää sehän on ilmiselvää.
No jaa.. työpaikka opettaa, ei automaattisesti työkokemus. Sh:lla todella erilaisia työpaikkamahdollisuuksia ottaen huomioo vielä eri erikoisalat yms.. ihan sama koskee lääkäreitä. Perusjutut on tietenkin hallussa, mutta työpaikka sitten opettaa. Joskus opiskelijatkin on todella hyviä ja omaksuvat työpaikan tavat todella nopeasti ja potilaat/asiakkaat antaa nimenomaan opiskelijoista kiitosta ja hyvää palautetta. Työkokemus on tietenkin arvokasta, en vähättele sitä, tuoreempi työntekijä alalla ei kuitenkaan missään nimessä ole "huonompi" siksi, että on ollut alalla vähemmän aikaa. Kaikki jotka työnsä hyvin tekevät, ovat täysin saman arvoisia työkokemuksesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli töihin eräs sh heti valmistuttuaan, n. 40-vuotiaana. Sen ylimielisempää tyyppiä en ole tavannut koskaan. Hän alkoi heti neuvomaan meitä muita siitä miten hommat pitää tehdä. Oli tosi vaikea edes perehdyttää häntä kun hän suunnilleen joka asiaan sanoi että hän tekisi erilailla. Ja puhui kaikista työharjoitteluistaan "työpaikkoina" ja mainosti että on kamalan kokenut, jos ei olisi kurkattu julki-terhikistä hänen valmistumisvuottaan niin ei olisi välttämättä tajuttu että suoraan koulun penkiltä rouva tuli. Oli ihan kamala tyyppi, mielestäni kohteli perheitä ja lapsipotilaitakin jotenkin tosi tympeästi. Ja yhtä ihanaa määräaikaista kollegaa kiusasi ja haukkui, heillä eivät jotenkin kemiat kohdanneet ollenkaan. Osastonhoita meni kuitenkin tämän uuden hoitajan lumoihin/puolelle aivan täysin ja pian hänet valittiin vakituiseen toimeen ilman minkäänlaista kokemusta. Se toinen määräaikainen kokenut ja taitava hoitaja ei päässyt edes haastatteluun, kun tämä uusi hoitsu kävi hänet osastonhoitajalle haukkumassa tyhmäksi ym.
Ja yleistät tämän kaikkiin saman ikäisiin? Huh huh :D
Vaihdoin alaa - tosin tekniselle - nelikymppisenä. Mulla oli harjoittelun ohjaajana joku 26-vuotias vastavalmistunut DI. Ei mitään ongelmaa kumminkaan päin, hyvin meni. Hän opasti hyvin ja itse olin nöyrä ja kuuntelin.
Joo, tottahan se on, että pakottavista syistä hoitoalalle hakeutunut merkonomi tai tradenomi harvoin on ihanteellisinta ainesta hoitoalalle. Tämän sanon väheksymättä liiketalousalaa taikka sairaanhoitoa.
Kyllä keski-ikäisella alanvaihtajalla on yleensä parempi motivaatio, kun jollain parikymppisellä joka on päätynyt alalle sattumalta tai vanhempien ohjaamana.