Maalle muuttaneita?

Way to go...

Olen asunut koko ikäni kaupungissa ja nyt harkitaan talon rakentamista maalle.



Löytyykö maalle muuttaneita? Mikä yllätti? Plussat ja miinukset?



Tuo meidän paikka ei olisi missään ihan perämetsässä. Lähin kaupunki (ja työpaikat) olisi 30km:n päässä ja palvelut kirkonkylällä n.8km:n päässä.

Meillä matkaa kaupunkiin ja palveluihin on just saman verran. Ennen lapsia asia ei haitannut tippaakaan, mutta nyt kolmen lapsen ja seitsemän vuoden autoilun jälkeen tuntuu, että olisi kiva mennä välillä jonnekin kävellenkin. Joka paikkaan on sen verran matkaa, että lasten kanssa on pakko pakkaantua autoon, jos aikoo saman päivän aikana kotiakin päästä. Muuten kyllä tykkään. Pihalle pääsee aina kun haluaa, naapurit ei kyttää viiden metrin päässä ja tilaa riittää. Plussana meillä on vielä kaupungin bussit, jotka menee kävelymatkan päässä!

Muutettiin Espoosta maalle, kun esikoinen oli 7 kk:n ikäinen.

Asuimme kirkonkylässä l. ruokakauppa, kirjasto, neuvola jne. olivat kävelymatkan päässä. Sittemmin asuimme 5 km:n päässä kaupoista, kerhoista yms. Nyt olemme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, asumme kirkonkylässä, josta löytyvät niin alakoulu kuin terveyskeskuskin ja aina tämä kaupunkiasumisen voittaa.

Kehottaisin harkitsemaan haluatteko pitää kahta autoa ja lähteä aina autolla, kun lapsi pitää viedä kerhoon, jalkapalloharjoituksiin jne. Sekin on huomattava rasitus, jos lapsen on mentävä koulutaksilla kouluun verrattuna siihen, että kouluun on kävelymatka.

että autolla pitää mennä kaikkialle. Kaksi autoa meillä on nytkin.



Me eletään tosi kotikeskeisesti. Ei mitenkään hirveästi käydä esim. teatterissa/ elokuvissa/ baarissa tms. Harrastukset on sellaisia luonto- ja kotiharrastuksia. Lapset ovat vielä ihan pieniä.



Paikka olis tosi hieno rantatontti, ja näin kesällä ajatus siellä asumisesta tuntuu huippuhienolta. Mietityttää että oliskohan se sitä myös talven pimeydessä.

Olisi niin mukavaa pyöräillä joskus kauppaan tai kioskille tai töihin! Maalla asuessa melkein kaikki on plussaa: oma rauha, ei tarvitse miettiä illalla laittaako pesukonetta päälle vai ei... Kesäisin on ihanaa pulahtaa omaan lampeen uimaan tai muuten vain pihalle, joka on suurempi kuin normaali kaupunkilaistontti. Yleisesti ottaen elämänlaatu parani ziljoona kertaa kuin mitä se kaupungissa oli.



Miinuksia en keksi muita kuin pitkä työmatka (pk-seudulle) ja talvisin jos ei ole lunta, niin pimeys masentaa (meille asti ei ole katuvaloja).



Jos ap:n elämäntyyli on tuo, niin maaseutuelämä sopii teille loistavasti!

yksin lasten kanssa metsässä, lapsille ei yhtään ikäistään seuraa eikä sen puoleen äitillekään. Alkoi rassata sekin että kauppamatkaakin ajettiin puol tuntia suuntaansa ja vaikka iso marketti sit olikin ei valikoima päätä huimannut.



Mutta pointti olis se, että me oltiinkin seudulla jolla ei ollut mulla eikä miehellä sukua, mulla ei kotiäitinä edes ystäviä joita mies sai töistä.



Ypösen yksin ja minä sentään olin kuvitellut että siedän hyvin yksinäisyyttä. Neljä vuotta kestin.

(Nyt muuttanut takaisin kaupunkiin ja lähemmäs sukua ja ystäviä eikä kaduta pätkääkään, kävellen ja pyöräillen joka paikkaan.)