Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa

Näin miehenä voin sanoa, että nykyään normaalin ja täyspäisen naisen löytäminen on ylipäätään vaikeaa, vaikka ei mitään huippuälykkyyttä vaatisikaan. Kaikki on jotain ihme hihhuleita, joiden mielestä on ihan sama, että onko henkilöllä muna vai tussu, ei voi kuulemma tietää sukupolta. Saati sitten se, että näytetään vihreää valoa ihmismassoille, jotka tuhoaa sen kulttuurin, jonka tänne ovat aiemmat sukupolvet rakentaneet jopa verellään. Vähintään 80% nykynaisista on sellaista saastaa, ettei niistä ole potentiaaliseksi kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys tietty vaikeuttaa pariutumista, mutta lisätkääpä kuvioon vielä herkkyydestä kumpuavaa tyylitajua ja muuta loistokkuutta, niin kohtuullisenkin kumppanin löytäminen on lähestulkoon mahdotonta. Toki aina voi jonkun välimallin kumppanin ottaa, mutta jos tasavertaista ja samanlaista etsii niin...

Kuulostaa kamalalta. Itselläni menisi hermot joka päivä, jos joutuisin seurustelemaan samanlaisen miehen kanssa, kuin itse olen. Jokainen meistä kaipaa enemmän tai vähemmän tasapainottamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

'Hyvällä tuurilla onnistuu.

Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.

Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.'

'Jos oot mies niin voi onnistua, naisella ei. Liian suuri uhka.'

Ei minulta.

Muutoin kiinnostava,

erinomainen teema!

 

Kun lähes kaikki perheenjäsenet, sukulaiset ja ystäväpiiri on joko tohtoreita tai muuten korkeasti koulutettuja ja korkeissa asemissa, niin tulee oltua vähemmän tekemisissä keskivertokansalaisten kanssa eikä näin ollen ole ollut vaikeuksia löytää puolisoakaan. Mutta aina kun joutuu asioimaan vähän keskiverrompien ihmisten kanssa niin maailmojen ero on niin suuri, että siltä puolelta ei kovin helpolla puolisoa löytyisi jos yrittäisi etsiä. Usein tuntuu siltä, että kulttuurierot matalamman älykkyyosamäärän maanmiesten kanssa on suurempia kuin kulttuurierot älykkään ja korkeasti koulutetun täysin eri kulttuurista toiselta puolelta maailmaa tulevan henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta millaisen puolison/kumppanin älykäs mies oikeesti haluaa?

Kirjailija Henry Milleriä pidettiin älykkönä. Hän valitsi puolisokseen Marilyn Monroen.

Arthur, ei Henry. Monroe ei ollut tyhmä. 

Monroen omista muistiinmerkinnöistä selviää, ettei hän myöskään ollut erityisen älykäs. On eri asia esiintyä valokuvassa "fiksun" kirjan kanssa, kuin ymmärtää sen sisältö ja sen pohjalta soveltaa sitä omaan ajatteluunsa. Tuollaista ajattelua tai aiheeseen paneutumista Monroelta ei löytynyt.

Mieheni on tohtori ja itse vain maisteri. Ihan taviksia ollaan.  Mies pärjäisi hyvin älykkyystestissä,  mittaa avaruudellista hahmottamista ja loogista ajattelua. Ihan tavalliset kaverit on eikä pidä itseään jotenkin erilaisena. Paras kaverinsa on rekkakuski. En ole akateemisissa piireissä törmännyt siihen että oma älykkyys olisi iso ongelma.  Monen puoliso ei ole edes akateeminen eikä koulutus tietysti mikään älykkyyden mittari ole yksittäisen ihmisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan. 

MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismalleja mitkä myöntää haitallisiksi. 

Apinakin oppii sivistyssanat.  Pelkästään sivistyssanojen käyttö ei tee kenestäkään älykästä.  Ja jos tosiaan käyttäydyt niin, että toinen kokee sinun alleviivaavan älykkyyttäsi ja toisen tyhmyyttä, osoitat, että et ole niin älykäs kuin luulet.   Se, että joku ei jaksa keskittyä pulmiin ei välttämättä kerro älykkyydestä vaan temperamentista,  tai siitä, että sinun läsnäolo ja asenne aiheuttaa niin pahan olon, että ei viitsi edes vaivautua. Silloinkaan kyse ei ole älykkyydestä vaan ihan sinun kusipäisestä käytöksestä

Vaikeaa se on, 144 ei tosin rajaa ketään ulos. Älykkyys on paljon muutakin kuin Mensan arvio älykkyydestä. Tiedän ja tunnen monta ihmistä jotka kuuluvat samaan (Mensan) ryhmään, enkä välttämättä haluaisi seurustella näistä kenenkään kanssa. Se on aika paljon kiinni siitä mitä itse haluaa ja arvostaa ihmisessä - ei tulisi mielenkään kysellä vastapuolen äö:tä treffeillä.

Lapsena ja nuorena minulla oli välillä ymmärtää ikäisiäni ja esim. kiinnostua heidän harrastuksistaan. Olin kuitenkin sopeutuvainen ja siksi pärjäsin kaikkien kanssa. Pohdin kuitenkin usein itsekseni että onko minussa jotain vikaa kun en aidosti tuntenut yhteenkuuluvuutta mm. urheilua intohimoisesti seuraavien tai sitä harrastavien kanssa. Vartuttuani asia ei oikeastaan muuksi muuttunut. Opiskeluporukassa oli vain pari kaveria joiden kanssa keskustelu oli mielenkiintoista ja yhdessäolo oli mukavaa. Sitten armeijassa yhtäkkiä olin testeissä ja peruskoulutuskilpailussa koko ikäluokkani paras.Sen jälkeen tein hekellisestä päähänpistosta älykkyystestin. Tulos oli hämmentävä. Yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja ymmärsin mikä oli se kohta missä olin erilainen. Olo helpottui ja osasin suhtautua myös itseeni vähemmän kriittisesti. Äo on korkea, mutta nyt on helpompaa. Kumppanin löytäminen ei ollut kovin helppoa, mutta nyt kun olemme olleet jo kauan yhdessä, pärjäämme koska molemmat ovat sopeutuvaisia. Lapsissani huomaan samoja piirteitä kuin minussa oli nuorena, he ovat myös älykkäitä. Lapsenlapseni on osoittautunut erityisen älykkääksi ja hieman huolestuttaa hänen tulevaisuutensa. Tasapäistämisen huippumaassa ei välttämättä tule olemaan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä tuurilla onnistuu.

Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.

Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.

Helpolla pääsee, jos raja menee siinä, että ymmärtää, että ammatti ei välttämättä kerro älykkyydestä. Veikkaan, että tollaiseen oivallukseen päätyy varmaan helposti noin 110 äo:lla. Ja tuo toinenkin mainitsemasi kuulostaa juuri sellaiselta, että oi, olen oivaltanut jotain poikkeuksellista. Onneksi olkoon vain. En tarkoita mitään pahaa. Olen vilpittömästi hieman turhautunut. Kun äo n 150-160, harvoin tuntuu, että missään on samahenkisiä ihmisiä tai ns omaa porukkaa, sellaisia joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Joskus tulee sellaisia kohtaamisia, ja siitä tulee aivan innostunut, mahtava olo, jota on vaikea kuvaillakaan.

Äh. Etsi sieltä, missä ne älykkäät liikkuu.

Täällä on aika turha moisesta voihkia.

Älykös kun olet, niin käytä älyäsi tämä  ongelmasi ratkaisemiseen.

Tai sitten vaan luulet olevasi älykäs? Siltä minusta ainakin vaikuttaa. 

Älykkäänä kumpparin löytäminen on todella vaikeaa, koska on tehtävä laaja tieteellinen tutkimus missä se kumppari voisi olla, koko maailma tutkittava läpikotaisin. Ei voi aloittaa kenkäkaapista koska sehän olisi tyhmää ennakkoluuloisuutta...

Ei ongelmasi ole älykkyys, vaan suvaitsemattomuus. Minullakin on korkea äo ja vähän hölmöt ihmiset ja eläimet ovat mielestäni hellyyttäviä.

Älykäs ihminen ei välttämättä ole sosiaalisesti älykäs vaan todella uuvuttava kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi. 

Älykäs nainen osaa piilottaa älykkyytensä.

Osaisi, muttei huvita.

Niin, Monroe hyötyi älyn peittelystä. Normaalinaisen ei onneksi nykymaailmassa juurikaan tarvitse. Olen säästänyt valtavasti aikaa ja hermoja sillä, etten ole piilotellut asiaa. Parempi, että aremmat karkaavat heti kuin kärsiä kaikki se harmi, joka ihmisten huijaamisesta seuraa. 

Kyllä tarvitsee peitellä, tai riippuu ehkä naisesta. Jos on sosiaalisesti liikkeellä koko kapasiteettinsa voimin kaikissa ympäristöissä missä joutuu olemaan, se käy täysin sietämättömäksi. Siitä seuraa vain totaalinen yksinäisyyden ja turhautumisen tunne kun katselet miten päin mäntyä ihmiset asioita tekevät ja saat kuunnella kaikenlaista vinoilua, jota pitäisi vielä ymmärtää siksi että sinullahan se valttikortti muka on. Eläminen on jatkuvaa surua ja pettymystä sekä hämmennystä, että onko nyt jotain mitä en tajunnut, kun tässäkin näytetään töissä, politiikassa tai yksityiselämissä tehtävän asiat tavalla joka vain pahentaa keskimäärin kaikkia niitä ongelmia, mistä valitetaan. Ja mistään ei oikein kannata sanoa, koska se rikkoo ihmissuhteita kun ihmiset tykkäävät pitää kiinni tunteesta, että osaavat ja tietävät kyllä riittävästi. Voi eristäytyä kirjoihin, se on rehellistä, mutta silloin yksinäisyys on vielä sietämättömämpää. Se on kuin lapsuus taas uudelleen. Joten olen päätynyt aiheuttamaan tahallisesti oman kapasiteettini heikentymistä, juomalla alkoholia, kieltäytymällä älyni kehittämisestä, jarruttamalla akateemisia saavutuksiani, kietoutumalla ihmissuhdeproblematiikkoihin, jossa käytän energiani toisten ongelmien ratkomiseen, menemällä ihmissuhteisiin, joissa mies ei anna liikkumatilaa ja henkisen kehityksen vapautta, sabotoimalla omaa uraa ja ajankäyttöä huonoilla työpaikkavalinnoilla, jotta voisin tuntea olevani vähemmän joukosta erottuva. Se on tavallaan sen arvoista, vähän niinkuin automaattinen nopeuden rajoitus, tunnen olevani enemmän kuten muut, mutta joskus kiinnostaa, mihin olisin kyennyt ilman tätä suojautumiskeinoa. Ja sanomattakin selvää, henkisesti ei tee hyvää tämäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan. 

MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismal

Jollain otti koville. Piti ruveta oikein nimittelemään.😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan. 

MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi

Kommentti oli tarkoitettu tuon edellisen kommentin kommenttiin. Meni jotenkin väärin.

Älykkyyttä on monenlaista, kielellistä, matemaattista, kongnitiivista kyvykkyyttä, sosiaalista kyvykkyyttä tms.

Jotkut ovat myös vaikka besserwissereitä jotka ovat opetelleet ja painaneet muistiin kaikkea mutta sitten sosiaaliset taidot ja tilannetaidot voivat olla nolla. Tai sitten jotkut voivat olla sosiaalisesti hyvinkin kyvykkäitä ja nokkelia sekä sukkelaa sanan vääntöä mutta jollain muulla alueella se älykkyys voi olla vajaampaa.

Itse arvostan tunneälykästä ja hyvään arvostavaan ja molemmin puoliseen vuorovaikutukseen pystyvää, jonkin verran yleissivitystä ja tilanteen tasalla asioista olen mutta en kuitenkaan se kaikkein viisain. Kumppanin valintaan vaikuttaa kyllä omalta osaltani monet asiat, minkälainen se kemia, arvomaailma, mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden suunnitelmat tms. natsaavat ja kohtuu näköinen, kaikkea ei aina voi saada ja jossain on myös joustettavakin :) Itsekään ei oo kukaan täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli älliä hommata käytännöllinen emäntä, joka huolehtii siivouksesta, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja joka pitää seksistä. Hänen kanssaan voin heittää aivoni narikkaan ja katsoa elokuvia. Ystäviä on sitten muita puuhia varten.

 

Naista ei yleensä häiritsekään olla se suhteen vähemmän älykäs osapuoli. Isolle osalle miehiä se taas käy kunnian päälle.

Mikä taas kertoo kaiken olennaisen keskivertomiehen egon hauraudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä tuurilla onnistuu.

Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.

Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.

Helpolla pääsee, jos raja menee siinä, että ymmärtää, että ammatti ei välttämättä kerro älykkyydestä. Veikkaan, että tollaiseen oivallukseen päätyy varmaan helposti noin 110 äo:lla. Ja tuo toinenkin mainitsemasi kuulostaa juuri sellaiselta, että oi, olen oivaltanut jotain poikkeuksellista. Onneksi olkoon vain. En tarkoita mitään pahaa. Olen vilpittömästi hieman turhautunut. Kun äo n 150-160, harvoin tuntuu, että m

Meillä oli yliopistolla kerho, johon pääsi kun ÄO oli suurempi kuin oma pituus sentteinä. Olimme kaikki normaalipituisia.