Miksi lapsia rangaistaan?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:33"]

Jos uhmassa kaataa mehulasin, niin silloin lapsi tasan tarkkaan tietää, että tekee väärin! Eiköhän tällaisista asioista ole keskusteltu jo aiemminkin, ainakin toivottavasti. 

Lapsen on hyvä oppia, että väärästä teosta seuraa rangaistus, koska näinhän tulevassakin elämässä on. Sitä paitsi esim. jäähyyn kuluu varoitus ennen jäähylle lattoa eli lapselle kerrotaan, että toiminta on väärin ja siitä seuraa rangaistus, jos jatkaa väärää toimintaa.

Lapset eivät ole tyhmiä!!!

[/quote]

...mutta aikuiset näköjään ovat! Eivät lapset ole tyhmiä, mutta lapset eivät ole myöskään pikkuaikuisia, joihin voidaan käytää rangaistus-sanktioita kuten aikuisiin. mm. lapsen moraalikäsitys on jotain ihan muuta kuin aikuisella, vasta kehittymässä, eikä lapsi useinkaan tee tahallaan "pahaa" kuten moni (lapsen normaaleista kehityvaiheista tietämätön) aikuinen näyttää ajattelevan.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Kuten sanottu, oikean tavan opettaminen ei tietenkään sulje pois rangaistusta. Miten tää ei mee perille? Et oo ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Minunkin lapsille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä muiden keinojen, esim perusteellisten keskustelujen avulla. Rangaistus tukee tätä. Sillä joskus on tilanteita, että lapsi venyttää rajoja äärimilleen ja haluaa nähdäettä onko sillä vaikutusta. Ihmettelen ettei teidän lapset tee niin, koska olen pitänyt sitä luonnollisena ja terveen kehityksen merkkinä. Ja te, joilla on kokemusta, kuinka toimitte siinä tilanteessa että sana ei saa minkäänlaista vastakaikua (oletetaan, että mikään siirto toiseen paikkaan tms ei ole vaihtoehtona)? 

[/quote]

Ja lapsen terveestä kehityksestä kuuluu rangaista? Kerro minulle esimerkki, minä en ymmärrä!

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 08:31"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 21:46"]

Jaa-a. Miksi aikuisiA rankaistaan? Eikö riitä että esim ylinopeudesta vaan herestitetäön sormea ja kerrotaan että ei noin saa tehdä? 

[/quote]

Aikuinen tietää, että ylinopeus on väärin. Juttu kerrotaan autokoulussa, viimeistään. Sen sijaan 4v ei välttämättä tiedä, että mehulasin kaatuminen lattialle on laitonta, koska kukaan ei ole oikeasti kertonut, miten mehulasin kanssa toimitaan. Vissi ero.

Sinä siis väität ettei 4-vuotias tiedä miten toimia kun hänelle annetaan mehulasi eteensä pöydälle? Normaalisti opetettu 4-v. saattaa luulla että se lasi on siinä sitä varten että sen voi siitä ottaa ja kipata mehun lattialle? 

[/quote]

Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu myös uteliaisuus. Ehkä 4-vuotias halusi tutkia, mitä tapahtuu, kun mehulasin kaataa. Pysyykö mehu lasissa? Valuuko se lattialle? Mille märkä pöytäliina näyttää? Maistuuko samalle, jos sen nuolee pöydänpinnasta? Jne. Se, mikä meille aikuisille on itsestään selvää (mehulasi pidetään pystyssä, jotta mehu ei loisku lattialla. Mehulasista juodaan), ei ole välttämättä itsestäänselvyys lapselle. Autoritäärinen rankaisija siis näkee vain pahanteon (lapsi kaataa mehulasin), eikä ymmärrä mahdollista muuta motiivia lasin (uteliaisuus, luovuus)  kaatamiselle vaan tulkitsee lapsen käyttäytymisen uhmana ja ilkeytenä ja rankaisee siis lapsen normaalin kehityksen aikaansaamaa käyttäytymistä. 

EI ihme, että lapset voivat huonosti ja vanhemmat ovat hukassa.

Mulla on esikoinen vasta vauva, joten ei ole kokemusta lapsen kasvattamisesta hirveästi. Mutta sanon vaan, että jossain kohtaa rankaisu voi olla räikeästi yliampuvaa. Näin kerran kun pienen yksivuotiaan pojan äiti antoi pojalle luunappia sormille, kun meni koskemaan johonkin esineeseen, johon ei saa koskea. Siis ihan normaalitilanteessa kun lapsi oli kiinnostunut kaikesta uudesta ympärillä olevasta. Oli kyllä mulle ainaki järkytys tuollainen. En olis osannu kuvitella että joku sellaisesta rankaisee lasta noin. Eihän se lapsi uskalla kohta koskea mihinkään, kun pelkää että sattuu.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Kuten sanottu, oikean tavan opettaminen ei tietenkään sulje pois rangaistusta. Miten tää ei mee perille? Et oo ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Minunkin lapsille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä muiden keinojen, esim perusteellisten keskustelujen avulla. Rangaistus tukee tätä. Sillä joskus on tilanteita, että lapsi venyttää rajoja äärimilleen ja haluaa nähdäettä onko sillä vaikutusta. Ihmettelen ettei teidän lapset tee niin, koska olen pitänyt sitä luonnollisena ja terveen kehityksen merkkinä. Ja te, joilla on kokemusta, kuinka toimitte siinä tilanteessa että sana ei saa minkäänlaista vastakaikua (oletetaan, että mikään siirto toiseen paikkaan tms ei ole vaihtoehtona)? 

[/quote]

Ja lapsen terveestä kehityksestä kuuluu rangaista? Kerro minulle esimerkki, minä en ymmärrä!

[/quote]

En oikein ymmärrä minkälaista esimerkkiä kaipaat. Tervettä kehitystä voi olla kapinahenkisyys tietyissä vaiheessa, silloin lapsi juuri eniten rajoja tarvitsee. käytöksen mukaan.  Eihän sitä nyt silti voi antaa lapsen käyttäytyä kuinka tahansa, vain siksi että hänellä on vaikeaa. Se, että lapselle asetetut rajat pidetään, luo lapselle itselleen turvaa.

Esimerkki: Jos lapsi on todella vihainen ja haluaa tuhota toisten omaisuutta. Aluksi toki kielletään ja varoitetaan mihin käytös johtaa jos ei totella, myös voi käyttää tässä vaiheessa siirtämistä pois paikalta tms jos silti lapsi tekee tuhojaam tuhojaan, niin siinä vaiheessa häntä on varoitetttu, annettu aikaa rauhoittumiseen ja kerrottu seurauksista, niin sitten on rangaistuksen paikka. Keskustelut käydään jälkikäteen (ymmärsikö tehneensä väärin, toisen osapuolen näkökulmaa, miksi oli niin vihainen, oliko itse jollain tavalla loukattu, ei oikeuta kuitenkaan tekemään pahaa) Syliin pääsee aina! Ei ole siis rakkaudessakaan puutetta.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:51"]

Joo mä en ole sitä mieltä etteikö ilman rangaistusta joku vois kasvatuksessaan onnistua. Mutta itse en usko, että se on hyvä tapa, jos multa asiaa kysytään. Lapsihan uhmissaan tietää varsin hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei. Siihen koko kapina juuri perustuu että tehdään juuri vanhemman tahdon vastaisesti. Et siinä mielessä oikeden tapojen läpi käyminen tuntuu vähän hassulta selkeissä kapinatilanteissa. Ajatelkaa että muistaakseni briteissä jo 10-vuotias lapsi on rikosoikeudellisessa vastuussa! Hui. Se on kyllä järkyttävää.

 Tää kamala rankaiseva äiti painelee pehkuihin, yöt! :) en muista mitkä numerot olin, mutta rangaistusta puolistin ja kirjoitin paljon selkeämmin ku nyt puoliunessa.

[/quote]

Vahingossa alapeukutin, piti laittaa ylös

Miten toimit jos 15-vuotiaasi tulee umpihumalassa kotiin, saako ragaistuksen vaiko päänsilityksen?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Kuten sanottu, oikean tavan opettaminen ei tietenkään sulje pois rangaistusta. Miten tää ei mee perille? Et oo ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Minunkin lapsille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä muiden keinojen, esim perusteellisten keskustelujen avulla. Rangaistus tukee tätä. Sillä joskus on tilanteita, että lapsi venyttää rajoja äärimilleen ja haluaa nähdäettä onko sillä vaikutusta. Ihmettelen ettei teidän lapset tee niin, koska olen pitänyt sitä luonnollisena ja terveen kehityksen merkkinä. Ja te, joilla on kokemusta, kuinka toimitte siinä tilanteessa että sana ei saa minkäänlaista vastakaikua (oletetaan, että mikään siirto toiseen paikkaan tms ei ole vaihtoehtona)? 

[/quote]

Miten niin rangaistus tukee oikean ja väärän oppimista? Jos lapsi kaataa mehulasin ja saa rangaistuksena arestia, ei hän arestista opi, miten olisi pitänyt toimia. Hän oppii vain sen, että mehulasin kaatamisesta seuraa aresti. Vanhempien täytyy pitää huolta, että niin seuraa seuraavallakin kerralla. Jos ei seuraa, on keino menettänyt merkityksensä.

Lapset venyttävät rajoja, mutta ei se tarkoita, että rangaistaan. Sen sijaan vanhemmat joutuvat käymään läpi sitä, miksi se raja menee siinä eli kasvattamaan keskustelulla lasten moraalia. Miksi kotiintuloaika on klo 21.30 eikä 23.30 kuten muilla jne. Jostain kumman syystä rangaistuksetta kasvatetut lapset osaavat rangaistuja paremmin ottaa huomioon syyn ja seurauksen sekä sen, miksi asia (vaikka se kotiintuloaika) on vanhemmille tärkeä. Rankaisemalla kasvatettu näkee vain vääryyden, koska ei ymmärrä vanhempiensa reaktioita.

Rankaiseminen on laiskojen vanhempien tapa "kasvattaa". On helpompi kieltää ja määrätä kuin miettiä, miksi lapsi tekee mitä tekee.

Kyllä se monesti menee juri päinvastoin. Eli on helpompaa mennä siihen klo 23 kotiintuloaikaan ja olla antamatta sanktioita jatkuvistakin ylityksistä.Kun ne muutkin. Turha sitten on ihmetellä alaikäisten känn- ja seksikokeiluja. Mut laittohan Perakin Pirkon paksuksi... Näitä vanhempia on oikeasti paljon. Muuten ihan hyviä ihmisiä, mutta auttamattoman lepsuja. 

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:04"]

Miten toimit jos 15-vuotiaasi tulee umpihumalassa kotiin, saako ragaistuksen vaiko päänsilityksen?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:22"]

Tuli mieleen esimerkki, olin joskus kaverin kanssa rannalla ja sen lapsi rupesi tekemään kiellettyjä juttuja. Siitä alkoi ihan koko sen rannalla olon ajan jatkunut jankutus tulossa olevista rangaistuksista. Jos et nyt lopeta, ihan varmasti ei lähdetä huomenna Särkänniemeen. Kohta syödään etkä saakaan herkkua jälkkäriksi. Ja niin edelleen. Jos mun lapsi käyttäytyy rannalla huonosti (mitä se ei tuossa iässäkään enää tehnyt tietäen seuraukset), selitän että noin ei voi tehdä koska siitä on sitä ja tätä haittaa. Jos ei heti uskota, sanon että me lähdetään pois täältä jos et lopeta koska rannalla ei voi tehdä noin. Kolmannella kerralla alan keräilemään tavaroita ja sitten pahantekijä on ihan että eieieieieei ei lähdetä ja se tietää, että neljännellä kerralla oikeasti lähdetään, piste. Koko juttu on vienyt aikaa noin 10 minuuttia sen sijaan että koko reissu on pilalla. Meidän ystävyys hiipui tuon kaverin kanssa koska en jaksanut kuunnella sitä niitten tauotonta vääntöä, se oli ihan hemmetin rasittavaa. 34

[/quote]

Olisiko syy ollut että kaverisi lapsi oli jo oppinut että uhkaukset jäävät aina uhkauksiksi eikä rangaistusta todellisuudessa tule? Kun taas sinun lapsesi tiesi varoitusten jälkeen että olet tosissasi. Siksi minusta lasta kannattaa joskus myös oikeasti rangaista jos aihetta on, että lapsi oppii että teoilla on seuraukset, eivätkä ne ole vain puhetta. Ja sellaisia rangaistuksia etteivät ne mene yli, mutta myös niin että ne harmittavat. Pahimpia teini-ikäisiä ovat ne jotka ovat oppineet että ihan sama miten paljon vanhemmat, opettajat jne. uhkaavat rangaistuksilla ei niitä tule. Ainakaan sellaisia jotka tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:30"]

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:04"]

Miten toimit jos 15-vuotiaasi tulee umpihumalassa kotiin, saako ragaistuksen vaiko päänsilityksen?

[/quote]

[/quote]

Oma teinisi siis osasi olla tulematta kotiin, vaan oli "kaverilla yötä".

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:07"]

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:30"]

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:04"]

Miten toimit jos 15-vuotiaasi tulee umpihumalassa kotiin, saako ragaistuksen vaiko päänsilityksen?

[/quote]

[/quote]

Oma teinisi siis osasi olla tulematta kotiin, vaan oli "kaverilla yötä".

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 12:07"]

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:30"]

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 11:04"]

Miten toimit jos 15-vuotiaasi tulee umpihumalassa kotiin, saako ragaistuksen vaiko päänsilityksen?

[/quote]

[/quote]

Oma teinisi siis osasi olla tulematta kotiin, vaan oli "kaverilla yötä".

[/quote]

Viitaten siis tähän:

Jos noin olisi käynyt, niin olisi ollut ennen kaikkea minulle äitinä vakavan itsetutkiskelun paikka.

Enkä siis sano tätä vanhemman, vaan teinin kokemuksella.

Ei kumpaakaan.
Ensinnäkin lapsella on aamulla niin paha olo, että rangaistus siihen päälle ei opettaisi mitään.
Toiseksi alkoholin välittäminen lapselle on rangaistava teko: minua kiinnostaa se, mistä sitä viinaa on saatu ja miksi illanistujaiset kaverin kanssa muuttuivat alkoholinkäytöksi.
Meillä keskusteltaisiin pitkään ja hartaasti aiheesta alkoholinkäytön vaarat alaikäisenä ja mietittäisiin yhdessä, miten tilanne ei toistuisi.

Kysyjälle tiedoksi: lapseni on kasvatettu omalla esimerkillä ja puheella. Toisaalta he pieninä tiesivät, että kielto todella tarkoitti kieltoa eli jos sanoin, että ovi kiinni niin samantien olin siinä vierellä ovea sulkemassa, mitään mahdollisuuksia muihin vaihtoehtoihin ei ollut. Alkoholista ja humalasta on kotona puhuttu paljon, mietitty humalan pahoja seurauksia, vaikeuksia kieltäytyä seurassa, tehty selväksi vanhempien ehdoton kielteinenn kanta jne. Siksi humalassa kotiin saapuva lapsi kertoo siitä, että hän uskaltaa tulla kotiin tilastaan huolimatta ja että on tapahtunut jotain, mikä tilanteen aiheutti. Jos siihen asti on tullut kotiin aina selvinpäin, niin mikä muutos oli tapahtunut edellisenä iltana. Minua kiinnostaa enemmän syy-seuraus -suhde kuin pelkkä seuraus. Vain sen syyn selvittämällä voin auttaa estämään seuraavan kerran.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:49"]

Mä en ole myöskään ollut tilanteessa, jossa ei puhumalla pärjäisi, joskus tosiaan on joutunut puhumaan pitkään ja hartaasti, siis vääntämään. Mutta sitähän siinä opetetaan, että siis puhumalla pärjäisi aikuisenakin. 

oma esimerkki auttaa paljon. Lasten on huomattavan paljon helpompi kunnioittaa aikuisia, jos he ovat kunnioituksen arvoisia. Kyllähän sitä itsekin muistaa kouluajoilta ketkä oli ne parhaat opettajat. 

[/quote]

Muistaa kyllä, yläasteeni minun mielestäni paras opettaja lupasi heittää kengällä jos joku istuu koskaan pöydällä. Eikä kukaan koskaan istunut.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. 

[/quote]

Kyllä se vanhempien kunnioitus lähtee ihan jostain muusta kuin rangaistuksista. 

[/quote]

Ja se on johdonmukaisuus, millä se kunnioitus ansaitaan.

Mut joo, näitä "ei tarvitse rangaistusta, ei saa hyi hyi lässyn lässyn"-kasvatettuja seuratessano olen tullut siihen tulokseen, että parempi rangaistus teon vakavuuden mukaan kuin lässytykseen naamioitu kasvatuksen laiminlyönti.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:37"]

Siksi, että ne oppisi tavoille. Jos ei puhe ja kiellot toimi, toimii rankaisu. Tietysti lapsen omalle iälle suhteutettu rangaistus suhteessa asiaan jossa ei totellut.

[/quote]

Näin mäkin toimin. Kun kiellän, perustelen miksi kiellän. Yleensä se on riittänyt. Jos ei riitä, kiellän toisen kerran ja kerron, että tämä on nyt viimeinen varoitus. Jos kolmannen kerran tehdään kiellettyä, niin sitten tulee seuraamus. Joko lähdetään kotiin, laitetaan lelu jäähylle ajaksi X tai mikä milloinkin siihen tilanteeseen sopii.

Esim. lapsi osoittaa leikkipyssyllä siskoa.

1. kielto: Toista ihmistä ei saa osoittaa aseella. Vaikka tämä on leikkipyssy, niin en hyväksy sitä, että leikitään toisen ihmisen tappamista.

Leikki jatkuu ja taas osoitetaan pyssyllä toista

2. kielto: Muistatko miksi kielsin sua osoittamasta toisia pyssyllä?? ... Toisen ihmisen ampuminen ei tappaminen on niin paha ja vakava asia, että sitä ei saa edes leikkiä. Seuraavan kerran laitan pyssyn jäähylle, jos osoitat sillä toisia. Selvä??

Leikki jatkuu, pyssyllä taas osoitetaan, pyssy lähtee loppupäiväksi jäähylle.

Mikä tässä rangaistusmallissa on niin kamalaa?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 13:06"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 01:37"]

Siksi, että ne oppisi tavoille. Jos ei puhe ja kiellot toimi, toimii rankaisu. Tietysti lapsen omalle iälle suhteutettu rangaistus suhteessa asiaan jossa ei totellut.

[/quote]

Näin mäkin toimin. Kun kiellän, perustelen miksi kiellän. Yleensä se on riittänyt. Jos ei riitä, kiellän toisen kerran ja kerron, että tämä on nyt viimeinen varoitus. Jos kolmannen kerran tehdään kiellettyä, niin sitten tulee seuraamus. Joko lähdetään kotiin, laitetaan lelu jäähylle ajaksi X tai mikä milloinkin siihen tilanteeseen sopii.

Esim. lapsi osoittaa leikkipyssyllä siskoa.

1. kielto: Toista ihmistä ei saa osoittaa aseella. Vaikka tämä on leikkipyssy, niin en hyväksy sitä, että leikitään toisen ihmisen tappamista.

Leikki jatkuu ja taas osoitetaan pyssyllä toista

2. kielto: Muistatko miksi kielsin sua osoittamasta toisia pyssyllä?? ... Toisen ihmisen ampuminen ei tappaminen on niin paha ja vakava asia, että sitä ei saa edes leikkiä. Seuraavan kerran laitan pyssyn jäähylle, jos osoitat sillä toisia. Selvä??

Leikki jatkuu, pyssyllä taas osoitetaan, pyssy lähtee loppupäiväksi jäähylle.

Mikä tässä rangaistusmallissa on niin kamalaa?

[/quote]

Eikö lapset saa nykyään leikkiä edes lelupyssyillä? Entäs vesipyssyt?