Miksi lapsia rangaistaan?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Perusteltuja käskyjä voi oppia kunnioittamaan ihan ilman rangaistuksiakin. Toki teoilla on seuraamuksia, mutta on eri asia selittää, että nyt siirrymme pois tästä, koska tönit Mikkoa kuin iskeä toista "rangaistuksena jäähylle".

Minä olen kasvattanut kaksi lasta aikuisiksi ja kolme tulee vielä perässä (nuorin on 9), ihan ilman sen suurempia rangaistuksia. Kirjoitin tuolla numerona 17. Meillä on rajat, mutta ei mitään massiivisia rangaistuksia. Niitä ei ole tarvittukaan (yhteensä kolmea kotiarestia lukuunottamatta teini-ikäisille :-)...).

Minut itseni on kasvatettu samoin, hyvin toimi. Samoin sisarukseni. 

Sama kokemus kuin 19:llä: ne lapset, joilla on kovimmat rangaistukset, tekevät eniten tyhmyyksiä. Minulla on ollut tavoitteena kasvattaa lapseni niin, että heille kehittyy omatunto. Ei niin, että he tottelevat äidin rangaistusten pelossa. Kas kun silloin kehittyy lähinnä kyky yritää vältellä rangaistuksia.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:04"]

Rangaistusten käyttö ei sulje pois keskusteluja. Tottakai kuuluu asiat käydä läpi ja sitä tunteiden hallintaa harjoitettava myös. Eikä rankaiseminen tarkoita mitään mielivaltaa,vaan se on arvokas opetus tekojen seurauksista. Siis jos sitä käytetään oikein!  14/15

[/quote]

Ehkä tässä on kyse "rangaistuksen" määritelmän erilaisuudesta? Minä miellän rangaistukseksi asian, joka ei varsinaisesti ole teon seuraamus muuta kuin siksi, että äiti/isä asettaa sille rangaistuksen. Sitä vastain seuraamus on asia, joka oikeasti seuraa teosta.

Esimerkkinä:

Matti ja Mikko sotkevat rivitalopihan yhteisen mustilla marjoilla. Myös naapurien edustat.

Matin äiti saa "kunnon kasvattajan" hepulin: Matti saa kuulla kunniansa ja saa kotiarestia useaksi päiväksi. Sitä vastoin marjasotkut jäävät maahan. Mattihan sai jo rangaistuksen.

Mikon äiti puolestaan kertoo Mikolle, että pihan sotkeminen on väärin naapureita kohtaan, ruman näköistä ja sotkuista. Mikko saa käteensä ämpärin ja harjan ja siivoaa kaikki jäljet. Lisäksi Mikko pyytää anteeksi naapureilta, joiden edustat hän sotki.

Kumpikohan oppi asiasta enemmän, Matti vai Mikko? Mikon äiti toki oli Matin äidin mielestä lepsu kasvattaja, koska hän ei "rangaissut lasta kunnolla". Tosin Matin äiti oli Mikon äidin mielestä erikoisesti toimiva, koska Mikko ei osallistunut mitenkään jälkien siivoamiseen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Sama meillä :-). Esikoinen jo opintojensa loppuvaiheessa ja kesät töissä omalla alallaan (ikää kohta 24), toiseksi vanhin opintojensa alkuvaiheessa, viideskin lapsi - kuopus - jo menossa kolmannelle. Ja ne kaksi siinä välissä ;) mm. menestyvät hyvin koulussa ja ovat saaneet koko ajan vain hyvää palautetta mm. juuri koulusta.

Ehkä kauhea totuus iskee sitten kun ovat viisikymppisiä?

Hyvin usein äidit jotka ei rankaise lapsiaan, näkee myös lapsensa aivan eri tavoin kun muut, eivätkä ole niin ankaria. Että ei sen puoleen, en ihmettele että tääkin palsta on täynnä niitä, joiden lapset ovat olleet enkeleitä. Kysytäänpä muilta, jotka heidät tuntee ;) Voi tulla vähän erilaisia vastauksia.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:15"]

Hyvin usein äidit jotka ei rankaise lapsiaan, näkee myös lapsensa aivan eri tavoin kun muut, eivätkä ole niin ankaria. Että ei sen puoleen, en ihmettele että tääkin palsta on täynnä niitä, joiden lapset ovat olleet enkeleitä. Kysytäänpä muilta, jotka heidät tuntee ;) Voi tulla vähän erilaisia vastauksia.

[/quote]

Mun lapseni eivät ole olleet enkeleitä, vaan ihan on saanut vääntää erinäisistäkin asioista matkan varrella :). Silti ei ole tarvittu pienempänä rangaistuksia.

t. 17/24

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Kuten sanottu, oikean tavan opettaminen ei tietenkään sulje pois rangaistusta. Miten tää ei mee perille? Et oo ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Minunkin lapsille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä muiden keinojen, esim perusteellisten keskustelujen avulla. Rangaistus tukee tätä. Sillä joskus on tilanteita, että lapsi venyttää rajoja äärimilleen ja haluaa nähdäettä onko sillä vaikutusta. Ihmettelen ettei teidän lapset tee niin, koska olen pitänyt sitä luonnollisena ja terveen kehityksen merkkinä. Ja te, joilla on kokemusta, kuinka toimitte siinä tilanteessa että sana ei saa minkäänlaista vastakaikua (oletetaan, että mikään siirto toiseen paikkaan tms ei ole vaihtoehtona)? 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:50"]

Jo lapsesta on hyvä oppia, että teoilla on seurauksensa. Sitä helpompaa se tieto on sisäistää vanhempana. Se on lapsen omaksi parhaaksi myös pidemmällä tähtäimellä. Olen nähnyt näitä "kyllä mä sitten jossain vaiheessa rankaisen..." vanhempia, jotka ovatkin ihan pulassa kun ei onnistukaan ihan tuosta noin vaan jos lapsi on oppinut uhmaamaan ja siihen ettei käskyjä tarvitse kunnioittaa. EMut toki kohtuus kaikessa. Iän ja kehitystason mukaan täytyy nämä tapauskohtaisesti katsoa.

[/quote]

Koska se pula on tulossa? Meillä esikoinen jo yliopistossa ja nuorinkin koulussa, mutta ei ole rangaistu. Sen sijaan on opetettu oikea tapa toimia, mikä on paljon tehokkaampaa kuin rangaistukset.

[/quote]

Kuten sanottu, oikean tavan opettaminen ei tietenkään sulje pois rangaistusta. Miten tää ei mee perille? Et oo ainoa, jolla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Minunkin lapsille muodostuu käsitys oikeasta ja väärästä muiden keinojen, esim perusteellisten keskustelujen avulla. Rangaistus tukee tätä. Sillä joskus on tilanteita, että lapsi venyttää rajoja äärimilleen ja haluaa nähdäettä onko sillä vaikutusta. Ihmettelen ettei teidän lapset tee niin, koska olen pitänyt sitä luonnollisena ja terveen kehityksen merkkinä. Ja te, joilla on kokemusta, kuinka toimitte siinä tilanteessa että sana ei saa minkäänlaista vastakaikua (oletetaan, että mikään siirto toiseen paikkaan tms ei ole vaihtoehtona)? 

[/quote]

Mun täytyy nyt todeta, etten muista matkan varrelta yhtään kertaa alle 15-vuotiaan kanssa, että tällainen tilanne olisi tullut vastaan. Alle kouluikäisen kanssa rajojen äärimmilleen venyttämiseenkin on tepsinyt aina jokin käytettävissä olevista keinoista (pois kielletystä asiasta, äidin syliin tms). Ala-asteikäisten kanssa ei ole ihan hirveästi tarvinnut vääntää ja jos on tarvinnut, niin kyseessä on aina ollut asia, josta on selkeä seuraus muutenkin (yhtään esimerkkiä ei nyt tule mieleen).

Yli 15-vuotiaiden kanssa on kyllä väännetty kotiintuloajoista, mutta nekin ovat menneet melko lailla keskustelu ja vääntö, keskustelu ja vääntö -tyyppisesti. Tässä kohtaa on muutama kerta ollut varhaistettua kotiintuloa silloin jos ei kotiintuloaika ole edellisellä kerralla toiminut. (Kolme on ylittänyt tuon maagisen 15 vuoden iän ja heistä vain yhden kanssa väännettiin reippaammin, kahden kanssa sitten vaan ihan vähän :-)...)

Olisiko sinulla tästä esimerkkiä antaa?

29 lisää vielä: minusta on ollut kiva seurata sitäkin, että isommat sisarukset myös kertovat pienemmilleen, miten kuuluu käyttäytyä jne, sitten kun ovat itse jo yli tuon 15.

Esimerkkinä tilanne parin vuoden takaa: pikkuveli, 12, tiuskaisee minulle (äidilleen) takaisin rumasti kun komennan tekemään jotain. Isoveli, 19, tulee paikalle ja toteaa tiukkaan äänensävyyn "äidille ei muuten puhuta noin". :-) Samoin isoveli kävi tarvittaessa kävelyseurana tiukoista kotiintuloajoista valittavalle pikkusiskolle (silloin 15), koska vaihtoehtona oli kotiintulo klo 21 tai kotiintuloa isoveikan saattelemana klo 22 :-).

Ja jep: koen onnistuneeni ;-)

Mä en ole myöskään ollut tilanteessa, jossa ei puhumalla pärjäisi, joskus tosiaan on joutunut puhumaan pitkään ja hartaasti, siis vääntämään. Mutta sitähän siinä opetetaan, että siis puhumalla pärjäisi aikuisenakin. 

oma esimerkki auttaa paljon. Lasten on huomattavan paljon helpompi kunnioittaa aikuisia, jos he ovat kunnioituksen arvoisia. Kyllähän sitä itsekin muistaa kouluajoilta ketkä oli ne parhaat opettajat. 

Joo mä en ole sitä mieltä etteikö ilman rangaistusta joku vois kasvatuksessaan onnistua. Mutta itse en usko, että se on hyvä tapa, jos multa asiaa kysytään. Lapsihan uhmissaan tietää varsin hyvin mitä saa tehdä ja mitä ei. Siihen koko kapina juuri perustuu että tehdään juuri vanhemman tahdon vastaisesti. Et siinä mielessä oikeden tapojen läpi käyminen tuntuu vähän hassulta selkeissä kapinatilanteissa. Ajatelkaa että muistaakseni briteissä jo 10-vuotias lapsi on rikosoikeudellisessa vastuussa! Hui. Se on kyllä järkyttävää.

 Tää kamala rankaiseva äiti painelee pehkuihin, yöt! :) en muista mitkä numerot olin, mutta rangaistusta puolistin ja kirjoitin paljon selkeämmin ku nyt puoliunessa.

meikäläisen lapset ovat kyllä uhmanneet ihan riittävästi, ei ole tarvinnut rangaistuksilla provosoida sitä lajia lisää. Kyllä puheella on pärjättävä, niinhän sitä tosiaan  pitää pärjätä kaikissa muissakin ihmissuhteissa. 

En jaksa lukea ketjua mutta tajusin just etten ole tainnut rangaista 9-vuotiasta lastani koskaan. Siis sillä lailla että se olisi tehnyt jotain pahaa ja sitten siitä seurasi rangaistuksena ei pikkukakkosta tms. Jäähypenkki meillä kyllä oli käytössä jossain vaiheessa pienempänä mutta en mä miellä sitä niinkään rangaistukseksi kuin ei-toivotun käytöksen katkaisemiseksi. Tavallista tottelevaisempi kakara on ollut lopputuloksena koska olen ollut tavallaan aika fyysinen kasvattaja. Kun on tehtävä jokin asia, en katso fyysistä venkoilua yhtään. Jos sanon että minuutin päästä lähdetään, sitten on lähdetty joko kävellen tai kannettuna huutaen, ja mulle ei ole koskaan ollut väliä mitä suusta silloin tulee, pääasia että lähdetään. Eli suuta meillä on kyllä saanut soittaa ja on soitettukin, mutta kun käsken, sitä kyllä totellaan.

Minä olen ollut 10 vuotta yläkoulun opettaja ja vielä ei ole tullut vastaan nuorta, jota olisi pitänyt rangaista, ei niitäkään, joita kotona on rangaistu ja Suomen pahimmat rikolliset, ne ne vasta kovan kotikurin ovatkin kokeneet ja vasta Jumalan rakkaus heidät pelastaa, kun ei sitä äidin rakkautta ole ollut. Rakkauden kautta tullut ymmärrys omastatunnosta, niin ei tarvita mitään rangaistuksia. Tällä menetelmällä olen pärjännyt myös 20 vuotta äitinä.

Tuli mieleen esimerkki, olin joskus kaverin kanssa rannalla ja sen lapsi rupesi tekemään kiellettyjä juttuja. Siitä alkoi ihan koko sen rannalla olon ajan jatkunut jankutus tulossa olevista rangaistuksista. Jos et nyt lopeta, ihan varmasti ei lähdetä huomenna Särkänniemeen. Kohta syödään etkä saakaan herkkua jälkkäriksi. Ja niin edelleen. Jos mun lapsi käyttäytyy rannalla huonosti (mitä se ei tuossa iässäkään enää tehnyt tietäen seuraukset), selitän että noin ei voi tehdä koska siitä on sitä ja tätä haittaa. Jos ei heti uskota, sanon että me lähdetään pois täältä jos et lopeta koska rannalla ei voi tehdä noin. Kolmannella kerralla alan keräilemään tavaroita ja sitten pahantekijä on ihan että eieieieieei ei lähdetä ja se tietää, että neljännellä kerralla oikeasti lähdetään, piste. Koko juttu on vienyt aikaa noin 10 minuuttia sen sijaan että koko reissu on pilalla. Meidän ystävyys hiipui tuon kaverin kanssa koska en jaksanut kuunnella sitä niitten tauotonta vääntöä, se oli ihan hemmetin rasittavaa. 34

Siksi, että ne oppisi tavoille. Jos ei puhe ja kiellot toimi, toimii rankaisu. Tietysti lapsen omalle iälle suhteutettu rangaistus suhteessa asiaan jossa ei totellut.

Tutkimusten mukaan lasten autoritaarinen, rangaistuksiin perustuvat kasvatus lisää lapsen aggressiivisuutta ja tuottaa käytöshäiriöitä. Sen sijaan ohjaava kasvatus tukee parhaiten lapsen itsesäätelykyvyn kehitystä ja taitoa toimia oikein eri tilanteissa. 

Ei meillä kasvatus mitenkään perustu rangaistuksiin, mutta jäähylle voi joutua miettimään mitenkäs sitä nyt taas rauhoituttiin, jos ei muut keinot tepsi. Tämä ainakin toimii, ja käytämme sitä jatkossakin. Poikamme on todella temperamenttinen aivan kuten äitinsäkin.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 21:46"]

Jaa-a. Miksi aikuisiA rankaistaan? Eikö riitä että esim ylinopeudesta vaan herestitetäön sormea ja kerrotaan että ei noin saa tehdä? 

[/quote]

Aikuinen tietää, että ylinopeus on väärin. Juttu kerrotaan autokoulussa, viimeistään. Sen sijaan 4v ei välttämättä tiedä, että mehulasin kaatuminen lattialle on laitonta, koska kukaan ei ole oikeasti kertonut, miten mehulasin kanssa toimitaan. Vissi ero.

Sinä siis väität ettei 4-vuotias tiedä miten toimia kun hänelle annetaan mehulasi eteensä pöydälle? Normaalisti opetettu 4-v. saattaa luulla että se lasi on siinä sitä varten että sen voi siitä ottaa ja kipata mehun lattialle? 

Meillä 4v pääsee portaalle jos satuttaa toista tahallaan eikä suostu pyytämään anteeksi. Esikoista istutin enemmän kuin luulin se olevan hyvä juttu, mutta eipä tuo siitä mitään oppinut. Niistä kerroista nyt puhun, kun istutin näin jälkikäteen mielestäni turhaan. Edelleen olen sitä mieltä, että toisten tahallisesta satuttamisesta tulee seurata rangaistus. En tiedä auttaako se pientä lasta toimimaan oikein tai siis luulen, että puhuminen auttaa paremmin (sitäkin meillä kyllä tehdään), mutta pahoista teoista seuraa rangaistus. Se on hyvä lapsen oppia ja toisten lasten tietää, että yhdellä ei ole eri säännöt.