Vieläkö yksi lapsi ?
Menee vähän ohi aiheen, mutta haluaisin mieluiten tämän palstan lukijoiden vastauksia :) Nuo nuoremmat vauvakuumeiset eivät ehkä ole ihan samalla aaltopituudella.
Siispä asiaan; meillä on jo kaksi lasta; leikki-ikäinen ja taapero. Alunperin ajattelimme, että kaksi lasta riittää. Perusteluina oli, että kaksi jää meidän jälkeemme, eli emme kuormita maailmaa " väestöräjähdyksellä" ja että jää sitten aikaa ja rahaa reissata ja puuhastella kasvavien lasten kanssa.
MUTTA mutta... huomaan katselevani kateudella isoja mahoja, pikkuvauvoja ja rattaita. Oiskos siinä mitään järkeä että melkein nelikymppisenä vielä yksi lapsi? Olen vm -68. Oisko tämä neljänkympin kriisiä ja menneen nuoruuden tavoittelua? Pääseekö tästä yli tekemättä kolmatta lasta???
Mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia puolesta ja vastaan kaipailen!
Kommentit (3)
Olen muutaman vuoden sinua nuorempi, lapset 3,5 ja vauva. Kuopus on varmaan helpoin vauvamme, yllätys on sen sijaan ollut se, että isommat eivät kuitenkaan ole vieläkään kovin isoja, vaan kilpailevat huomiostani (etenkin siis äidin) edelleen. Tunnustan, että joskus kyllä
huomaan miettiväni, että elämäntilanne olisi kovin toisenlainen, jos vauvaa ei olisi, harrastettaisiin ja reissattaisiin enemmän, nyt jotenkin edelleen ollaan vauva-arjessa ja rutiineissa kiinni. Olen myös ollut itse selvästi väsyneempi tämän kolmannen kanssa, kahden ekan kanssa ihmettelinkin, miten hyvin pärjäsin katkonaisilla yöunilla, vaan en enää ihan niin virkeä ole ollut, mutta klaarattu on ihan siedettävästi.
Nyt tiedän, että lapsilukumme on täynnä, kahden jälkeen en ollut aivan varma. Järki silloin sanoi,että tämä riittää, mutta jossain sydämen sopukoissa tiesin, että haluan vielä yhden. Ja onneksi saimme.
Tiedän myös, että kyllä sitä aikaa muullekin elämälle tulee aikanaan, nyt nautitaan näistä pienistä. (Ehkä huvittavinta tilanteessani on, että munhan ei pitänyt hankkia lapsia välttämättä ollenkaan :-)
Täällä kanssa leikki-ikäinen ja taapero, mamma vm-68 ja syksyllä kolmannen koitokseen. Jos kestät kotona ja molemmat (vanhemmat) lasta vielä mielii, niin mikä ettei.
teillähän menee jokatapauksessa muutamia vuosia vielä lapsissa kiinni jos taaperoakin löytyy...
Olen samaa vuosimallia kuin sinä, lapsemme olivat jo kouluikäisiä kun aloimme kolmannen miettimisen. No, saimme kolmannen bonuksen kera eli tuplasimme lapsilukumme. Ei kaduta mutta välillä väsyttää.
Olen oikein onnellinen näistä lapsista, ikähaarukka on riemastuttava, heitä on ihana seurata yhdessä ja erikseen. Joutuvat sietämään paljon toisiltaan, kompromissien tekoa ja luopumistakin kun äiti ei voi jakaantua ja tarpeet luonnollisesti kovin erilaisia.
Eli, jos kotielämä ei ahdista, saatat olla oikeaa tyyppiä...