Mistä johtuu, että nämä kaverit saivat ensimmäisenä vauvat?

No näinhän se menee ja on aina mennyt. Kun on huonot lähtökohdat elämään, niin monesti ajatellaan, että sen lapsen kautta saa uuden mahdollisuuden ja hoidettua menenisyyde haavat.. Mutta eihän se yleensä niin mene. Heikoilla eväillä lastenhoitokin on aika heikkoa. Ja kierre jatkuu.

Minä en tunne yhtään tuollaista. Kait sellaisia sitten on paljon jossakin kun av-palstalla käy parikymppiset tasaisin väliajoin siitä kertomassa :)

Saman havainnon olen tehnyt kuin ap. Onkohan se jotenkin sitä, että asioiden ollessa jo muutenkin" ei niin hyvin" uskaltaa tehdä isojakin päätöksiä ajattelematta niiden kauaskantoisia seurauksia. Nuoret, joilla asiat ovat hyvin ja vakaalla pohjalla harkitsevat tekojansa pidempään, koska eivät halua tehdä mitään hätiköityä ja sellaista joka voisi olla este opiskelulle/elämässä etenemiselle. Ajattelisin myös, että nämä hieman huonommista lähtökohdista olevat nuorukaiset haluavat että heillä on edes jotakin sellaista jota toisilla ei vielä ole:VAUVA! Saavat leveillä vauvalla niille, jotka eivät vielä pikkuista "uskalla" tehdä.

Nämä mun omia funtsauksia vaan, mut voipi olla perää.

Kunhan mietin :) Olen myös ollut huolissani siitä, osaavatko kasvattaa lapsia kunnolla, kun tällaisilla tuntemillani ihmisillä on myös jotenkin kamalan hankalat luonteet, he ovat olleet aina jotenkin röyhkeitä, välinpitämättömiä eikä käytöstapojakaan ollut nimeksikään. (muistan jo kun joskus ala-asteelta lähtien ihmettelin, miten voivat puhua tuollaisia tai sanoa tuommoista jne..)

 En nyt siis ala yleistämään, että kaikki nuoret äidit ovat tämmöisiä ja tietenkään en saisi sanoa mitään kun en itse ole äiti. Mutta olen aina yrittänyt ajatella, että ehkä heidän äidinvaistonsa ovat heränneet kun ovat lapsen saaneet ja sitä kautta osaavat kasvattaa lapsensa kunnolla.

-Ap

Ei ne vaistot valitettavasti herää tai ainakaan ohjaa toimimaan paremmin, jos ei itse ole saanut mitään eväitä omilta vanhemmiltaan. Ihminen toistaa sitä mitä itse on saanut, tyhjästä ei voi mitään ammentaa. Tietysti jos on asioita käsitellyt esim. terapiassa tms. ja tietoisesti päättää toimia toisin, niin muutos on mahdollinen.

Malli saadaan kotoa eli siellä kannustetaan lisääntymään nuorena, niin teki äitikin noin 8 avomiestä sitten. Sossu maksaa kaiken, ei tarvitse itse ponnistella saadakseen yhtään mitään. On kaikenlaista tukihenkilöä jne.varmistamassa, että nuori pari pärjää ja jos se ei riitä, tarjotaan perheelle kotiapua.

Lapsi on usein "joku, joka varmasti rakastaa" eli nukkeleikintapaistahan se pitkään on, kunnes se 2 kk ikäinen vauva aloittaa mummolakierroksensa, pitäähän vanhemmilla olla omaa aikaa.

Mä itse synnyin hyvin toimeentulevaan rakastavaan perheeseen. Lapsuusaika oli oikein ihanaa ja turvallista. Olin hyvin kiltti lapsi ja nuori. Sitten tapasin 19 veenä ensimmäisen poikaystävän ja pam paksuna oltiin.

Olin nuori ja naiivi. Jäin yh:ksi. Jätin opiskelut kesken.

No, lapsi on elämäni keskipiste ja koulun aloitan uudelleen syksyllä.

Kaikesta oppii.

7 kirjottaa kyllä niin asiaa! Tuli heti parikin prikulleen tuollasta tapausta mieleen... toisella niistä 24 v naisella on 3 lasta ja kaikilla eri isä, viimeisimmänkään kannsa ei enään oo. kammoksun... huh

No sanonpa vaan että ei ole ihmisiäkään karvoihin katsominen kuka hoitaa lapsensa paremmin.Yleensä ne uraohjukset ovat töissä ja jos lapsi o kipee se tuodaan hoitoon kun ollaan niin korvaamattomia.Näillä lapsilla on pitkät hoitopäivät  8-18 ja lomia ei juuri ollenkaan.Alle 3 vuotiaat kun ei sinne hoitoon kuulu. Nuorena saa helpommin lapsia.

Kerronpa oman tarinani. Miksi tein lapset nuorena.

Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että olin teininä menettänyt oman lapsuuperheeni traumaattisesti, yllättäen. Olin rakastunut, tai kuvittelin että rakkaus on sitä mitä sen kaverin kanssa oleminen oli, en tiennyt paremmasta.

Halusin perheen. Pysyvyyden. Halusin vauvan.

En ajatellut asiaa sen pidemmälle, sen kauaskantoisemmin.

Tarkoitus oli olla sen kaverin kanssa loppuelämä. Naivi, lapsellinen olin, olin myös rikki ja hajalla järkyttävän menetyksen takia. Tätä en tietenkään tajunnut silloin, kun lasta halusin ja tulin raskaaksi, vaan silloin olin omasta mielestäni hyvinkin kypsä ja aikuinen.

Hankala luonne? Kun lapsuus on sitä mitä on, sieltä ei kuulkaa mitään silosieluja tule maailmaan! Kun oleminen on taistelua, kotona pelkkää riitaa ja mitätöintiä, niin oppii vain puolustautumaan ja sitä puolustaa ja puolustautuu jo ennen kuin kukaan mitään ennättää. On koko ajan kynnet esillä valmiina hyökkäämään - koska koko siihen astinen elämä on olliut sitä.

Ei sitä ajattele, että itselle olisi tarjolla jotain muutakin tai että siinä kuviossa on vikaa, koska ei ole koskaan mistään muusta tiennytkään, ei ole muuta kokenutkaan !!!

Minä olen kuitenkin kodista, jossa vanhemmat kävivät töissä eikä oltu sossun elättejä. Ei meillä oppi ollut "tee lapset nuorena" EI, vaan oppi oli, että opiskelu on turhaa, työssä on miehen ja naisen kunnia. Meitä ei kannustettu opiskelemaan eikä oppimaan mitään.

Lapseni ovat nyt aikuisia, opiskelevat yliopistotasoista tutkintoa.

Olisin minä apua ja tukea tarvinnut nuorena äitinä, en nuoruuteni takia, vaan siksi, että olin yh ja opiskelin eikä ollut tukiverkostoa. Myös talous oli todella tiukilla. Samassa tilanteessa apua kysyvät iäkkäämmätkin vanhemmat, ikää se ei katso. Mutta ei, en saanut apua, en ystävällistä käden ojennusta. Sain vähättelyä, mitätöintiä, moitteita, arvostelua, halveksuntaa. Lastenhoitoapua kysyin MLL:n kautta ja se luvattiin mutta samana päivänä kun piti tulla, soitti ja perus. Syy selvisi: kyseinen tyttö opiskeli samassa oppilaitoksessa kuin minä, hänen tuttujaan asui samassa talossa ja minulla oli lasten kanssa aikamoista taistoa ja huutoa se elämä.

Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi tai mielenterv. hoitajaksi opiskeleva minun ikäiseni tyttö ei voinut tähän hulluun perheeseen tulla näitä lapsia hoitamaan. Lapsiani kuulema säälivät syvästi, mutta edes maksua vastaan ei voinut tulla lapsia katsomaan, vaikka ko. järjestössä niin paskantärkeänä istui ja oli, oli oikein vastuuhenkilönä, niitä tilauksia ja aikoja vastaanottamassa ja antamassa kesäloman tuuraajaana.

Hyvä on täällä taas arvostella kun ette oikeasti ihmisen elämästä mitään tiedä.

Ja ei, omat lapseni eivät ole lapsia tehneet. Ikää on että voisivat jo alkaa, mutta kun opinnot ovat kesken ja ovat aika kronkeleita sen suhteen, kenen kanssa perhettä aikovat perustaa eli tähän astiset seurustelukumppanit eivät ole äidiksi tai isäksi ns. kelvanneet.

Hyvä, että omat lapset viettävät nuoruuttaan nuorena, ja elävät sen pitkään. Ovat itse nähneet mitä on olla opiskelevan nuoren yh-äidin lapsia. Ei vain minun lapsena, taloudellisessa niukkuudessa, vaan myös se halveksunta mitä muilta ihmisitä tuli. Se, että ollaan b-luokan kansalaisia vain siksi, ettei äiti halunnut pilata lastensa elämää vaan erosi.

Juu, en tarkoittanut loukata ketään tällä aloituksella, kunhan mietin vain. Ihmisiä on erilaisia niinkuin taustojakin. Mutta nämä tuntemani henkilöt, heidän tarinansa ovat aika erilaisia. En vaan viitsi sen enempää valottaa asioita ettei joku sattumalta täällä oleva tunnista ihmisiä kenestä puhun. Mutta kerrottakoon sen verran, että on ainakin joillakin ollut taustalla se että heti kun löysi jonkun joka oli kiinnostunut, niin halusi vauvan ja kertoili jo kaikesta tulevaisuudesta joka oli edessä yms. omakotitalot ja koirat ja kaikki. Suhde mieheen on/off laatua. Pahoittelen edelleen jos jotakin loukkasin

Ainiin viesti 12 oli AP:n.

Monella käy vahinko. Kaikilla ei aivokapasiteetti riitä edes sen e-pillereiden ohjeen lukemiseen. Tämän saa todeta tälläkin palstalla lähes päivittäin.

Duunarit ja retardit lisääntyy nuorina.

Minusta on hyvä, että meitä on moneen junaan. On melko ahdasta ylipäätään ajatella sitä, onko joku liian nuori tai vanha äidiksi.

Leonardo da Vinci oli 15-vuotiaan palvelustytön avioton lapsi. Jos AV:lta olisi aikoinaan kysytty, Leo olisi abortoitu samantien.

IS: Suomalaistutkimus: "Älykkäät naiset eivät tee lapsia"

Suomalaiset ovat tyhmentyneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Oulun yliopiston dosentti Edward Dutton sanoo, että tyhmentyminen johtuu osittain siitä, että tyhmät ihmiset lisääntyvät enemmän kuin älykkäät, kertoo Ilta-Sanomat.

http://www.voice.fi/ilmiot/is-suomalaistutkimus-alykkaat-naiset-eivat-tee-lapsia/8/51630

Totta!

Meidän kaveripiirissä minä ja mieheni saatiin ensimmäisenä lapsia ja meillä on ns. paremmat taustat kuin monilla läheisistä ystävistämme. Eli ei mitään sossuhommia tai rikkinäistä lapsuutta. 

Minäkin halusin nuorena lapsia ihan rehellisesti siitä syystä että halusin vaan jotain omaa ja sen oman "kunnon" perheen jota ei lapsuudessa koskaan ollu. Mutta elämän oppii vasta kun siihen kouluun sisään astuu :)!! On tarvittu eroja, muuttoja, kriisejä, terapiaa, vuosien harjoittelua yksin ja monen ihmisen avulla että edes olen päässyt siihen ajattelutapaan kiinni että vanhemmuus on kasvua ja vastuuta, mitään valmista kunnon mallia ei kotoa tullut mulle. Lapset on joutunu maksamaan myös kovaa hintaa mun kyvyttömyydestä mutta nykyisin olen jopa iloinen siitä että nämä vuodet on saanu käydä asioita läpi ja eteenpäin mennään. Lapsille haluan opettaa myös saman että täydellisyyteen pyrkiminen ei ole hyve. Vahvuus on sitä että uskaltaa reilusti myöntää sen ettei osaa tai pysty, uskaltaa pyytää apua ja neuvoa, uskaltaa alkaa oppia uutta ja sitkeästi uskoo siihen että asioista saa aina parempia jos oikeasti niin haluaa. Vähempikin riittää ja jo se mitä kukin on nyt on riittävää, elämä ei ole vain parempaan pyrkimistä vaan hyväksymistä ja pienistäkin hetkistä nauttimista :)

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 06:23"]

Minäkin halusin nuorena lapsia ihan rehellisesti siitä syystä että halusin vaan jotain omaa ja sen oman "kunnon" perheen jota ei lapsuudessa koskaan ollu. Mutta elämän oppii vasta kun siihen kouluun sisään astuu :)!! On tarvittu eroja, muuttoja, kriisejä, terapiaa, vuosien harjoittelua yksin ja monen ihmisen avulla että edes olen päässyt siihen ajattelutapaan kiinni että vanhemmuus on kasvua ja vastuuta, mitään valmista kunnon mallia ei kotoa tullut mulle. Lapset on joutunu maksamaan myös kovaa hintaa mun kyvyttömyydestä mutta nykyisin olen jopa iloinen siitä että nämä vuodet on saanu käydä asioita läpi ja eteenpäin mennään. Lapsille haluan opettaa myös saman että täydellisyyteen pyrkiminen ei ole hyve. Vahvuus on sitä että uskaltaa reilusti myöntää sen ettei osaa tai pysty, uskaltaa pyytää apua ja neuvoa, uskaltaa alkaa oppia uutta ja sitkeästi uskoo siihen että asioista saa aina parempia jos oikeasti niin haluaa. Vähempikin riittää ja jo se mitä kukin on nyt on riittävää, elämä ei ole vain parempaan pyrkimistä vaan hyväksymistä ja pienistäkin hetkistä nauttimista :)

[/quote]

Eli kauniisti sanoen, sunkin kohdalla olisi paras vaihtoehto ollut jättää lapset tekemättä, ihan jo lasten näkökulmasta ajatellen.