Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajatuksia äitiydestä
27.07.2013 |
Onko elämä kokonaista ilman äitiyttä? Äitiys tuntuu olevan yhdistävä tekijä jopa tuntemattomien naisten välillä - "hänkin on äiti". Onko se äitiys niin mullistavaa ja mahtavaa? Jääkö lapseton paitsi kaikesta onnellisuudesta?
Mistä tietää, milloin on sopiva hetki jättää ehkäisy pois ja antaa lapselle lupa tulla? Tuoko lapsi tullessaan tarkoituksen elämälle? Elämässäni on kaikki hyvin. Ihana mies, viihtyisä koti ja siisti sisätyö kahdeksasta neljään. Tässäkö se elämä nyt on? Mitä seuraavaksi? Nytkö se lapsi pitäisi hankkia?
Ajatus lapsesta ja sen hoitamisesta tuntuu vaivalloiselta. Mistähän saisi elämälle suunnan, mitä seuraavaksi?
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 23:07"]
Äitiys on ihanaa , antoisaa, kivuliasta, luopumista, omien tarpeiden ohittamista hetkeksi (joskus), hoivaamista, läheisyyttä jne. Joillekin haave lapsesta tuntuu sielussa ja kropassa, toiset ajautuvat. Me äidit emme ole samasta muotista! :) Olennaista on, kannatko vastuun.
[/quote]
Hyvin sanottu. Naulan kantaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, lapsia ei pidä tehdä. Ei nyt, eikä koskaan... jos ei siltä tunnu!
Itse olen vähän aika sitten valmistunut unelmieni ammattiin, teen 3-vuorotyötä ja asun puolisoni kanssa omakotitalossa. Kaikki unelmani ovat täyttyneet ja elämä sellaista, kuin nuorempana sen toivoinkin olevan. Olen nyt 25-vuotias.
Itse tunsin sen tunteen, että haluaisin kovasti pienokaisen ja tulla äidiksi <3 Suureksi surukseni sain vähän aika sitten keskenmenon, josta edelleen toivun :( Halusin vain tulla kirjoittamaan, että lapsia "ei pidä tehdä". Niitä toivotaan, odotetaan, rakastetaan ja kasvatetaan <3
Elämä on kokonainen sellaisena kuin se on. Jokaisen elämä on omanlaisensa ja siinä on omat surunsa ja omat ilonsa. Lapset tarjoavat errilaisia iloja ja suruja kuin lapsettoman elämä, mutta eivät nekään ole keskenään samanlaisia.
Oikeaa aikaa lapsen tulolle ei ole, eikä tulematta jäämisellekään. Joka hetki on sellainen kuin siitä teet, eikä sitä voi laskelmoida.
Biologiseti ajatellen kaiken elämän tarkoitus on jatkua, mutta henkisessti tai filosofisesti ajatellen on lasta kohtaan aika hirveää tehdä hänestä vanhempiensa elämän tarkoitus.
]
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on ihanaa , antoisaa, kivuliasta, luopumista, omien tarpeiden ohittamista hetkeksi (joskus), hoivaamista, läheisyyttä jne. Joillekin haave lapsesta tuntuu sielussa ja kropassa, toiset ajautuvat. Me äidit emme ole samasta muotista! :) Olennaista on, kannatko vastuun.