Englannin opiskelu alle kouluikäisenä
Aika hyvä juttu voisi olla, jos englannin opetus aloitettaisiin jo ennen kouluikää. Tosin kestää muutaaman sukupolven, jotta alkaa kantaa hedelmää.
Kommentit (9)
Mun lapseni on molemmat käyneet kaksivuotisen enkunkielisen eskarin.
Päiväkodin kerhona ainakin voisi olla. Omalle lapselleni oli tarkoitus opettaa englantia leikkien, mutta kävikin ilmi, että hänelle suomen kielikin on tavallista vaikeampi.
Muutaman sukupolven? Kuinka niin? Minun englanninkielen opetteluni alkoi kolmosluokalla. Olen lukion toisella, ja CEFR:n (Common European Framework of Reference) puitteissa kielitaitoni on korkein, c1-c2.
Ei sitä tarvinnut taaperona aloittaa. Puhun (ainakin kavereiden, opettajien ja tapaamieni ulkomaalaisten mukaan) melkein täysin ilman aksenttia. Kun kieleen pääsee sisään, se on helppo oppia ilman että suoraan kirjasta päntättäisiin sanoja. Eikä siihen todellakaan tarvitse muutamaa sukupolvea, että hedelmää kantaisi. Kun kieli menee osaavilta vanhemmilta lapsille, ongelmaa ei ole. :)
Ur Local Teamaker kirjoitti:
Muutaman sukupolven? Kuinka niin? Minun englanninkielen opetteluni alkoi kolmosluokalla. Olen lukion toisella, ja CEFR:n (Common European Framework of Reference) puitteissa kielitaitoni on korkein, c1-c2.
Ei sitä tarvinnut taaperona aloittaa. Puhun (ainakin kavereiden, opettajien ja tapaamieni ulkomaalaisten mukaan) melkein täysin ilman aksenttia. Kun kieleen pääsee sisään, se on helppo oppia ilman että suoraan kirjasta päntättäisiin sanoja. Eikä siihen todellakaan tarvitse muutamaa sukupolvea, että hedelmää kantaisi. Kun kieli menee osaavilta vanhemmilta lapsille, ongelmaa ei ole. :)
Minä minä minä...
Ur Local Teamaker kirjoitti:
Muutaman sukupolven? Kuinka niin? Minun englanninkielen opetteluni alkoi kolmosluokalla. Olen lukion toisella, ja CEFR:n (Common European Framework of Reference) puitteissa kielitaitoni on korkein, c1-c2.
Ei sitä tarvinnut taaperona aloittaa. Puhun (ainakin kavereiden, opettajien ja tapaamieni ulkomaalaisten mukaan) melkein täysin ilman aksenttia. Kun kieleen pääsee sisään, se on helppo oppia ilman että suoraan kirjasta päntättäisiin sanoja. Eikä siihen todellakaan tarvitse muutamaa sukupolvea, että hedelmää kantaisi. Kun kieli menee osaavilta vanhemmilta lapsille, ongelmaa ei ole. :)
Kun kielen opettelee pienenä, ei jää sitä ”melkein ilman aksenttia” -osuutta siihen puheeseen...
Suomessa asuen puhutaan suomea. Ruotsia tarvitaan, enkkua ei.
Totta! mutta pienehköstä aksentistakaan ei tietenkään ole haittaa - niin pitkään kun tulet ymmärretyksi, kaikki on hyvin. Näin narsistisen kuuloisesti (erään aiemman kommentin perusteella) laitan tähän, että itselläni ns. pieni aksentti menee sanoille, jotka ovat minulle entisestään tuntemattomia ja ovat luokkaa "colloquialism" (sanonta, puhekielen ilmaus (t: Google).
Minä minä minä... [/quote]
Enpä nyt kolmannessa persoonassakaan viitsinyt alkaa sepustamaan... :D
Minun lapseni kävi ihan tavallista päiväkotia. Siellä opeteltiin huvikseen jokunen laulu englanniksi, muun muassa Happy birthday, sekä numerot 1-10 ja tavallisimmat tervehdykset. Sama tehtiin myös ruotsiksi.