Lue keskustelun säännöt.
Loma loppu, töihin paluu ahdistaa!!!
Maanantaina pitäis mennä töihin, eikä yhtään haluttaisi. Ahdistaa ja ketuttaa, että taas se sama rumba alkaa kaikkine vastuineen, kiireineen ja velvollisuuksineen. Argh..miksei tämä loma voisi vain jatkua ja jatkua ja jatkua.
Kohtalotovereita?
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Syyllisyys helposta elämästä kirjoitti:
Olen pääsääntöisesti kotirouva. Teen vaan
hieman hommia sukulaisteni yrityksissä.
Tämän mahdollistaa hyvä taloustilanteemme,
emme toki mitään miljardöörejä ole. Nautin jokaisesta päivästä. Vien lapsia harrastuksiin, autan kouluasioissa, harrastan ja matkustelemme paljon. Teemme myös paljon perheenä hyväntekeväisyyttä. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä, kun näen ympärilläni ihmisiä, joilla paljon rankempaa. Salainen siksi helpohkoa elämääni. Toki minullakin on vastoinkäymisiä ollut elämässä, ikäviäkin.Miten käy jos mies löytää paremman ja nuoremman?
Meillä on omaisuus yhteistä (ei avioehtoa), lisäksi olen saanut perintöä ja mulla on hyvä ammatti, josta on paljolti työkokemusta ennen lapsia. Parisuhde on myös hyvä. Joskus naurattaa, kun ihmiset kuvittelee, että kotirouva on aina se köyhä ja jää puille paljaille, jos ero. Harva fiksu nainen olisi kotirouvana, jos tuollainen uhkaisi. Kaikki perheet, joissa nainen on ollut pitkään kotona lasten vuoksi ja jotka tunnen, ovat turvanneet myös naisen tulevaisuuden ja naisella on myös hyvä ammatti. Ei nyt 50-luvulla eletä eikä naisetkaan elä. Jos on mahdollista toimeentulon puolesta tehdä vähemmän töitä, kun lapset pieniä tai pieniä koululaisia niin suosittelen. Parantaa huomattavasti elämän laatua. Mutta tämä luonnollisesti vain, jos siihen varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ahdistaa noin paljon, niin miten ois työpaikan tai alan vaihto?
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset kuin aplla. Enne lomaa tein älyttömästi ylitöitä ja ahdisti todella paljon. Nyt maanantaina töihin ja kaikki sama paska alkaa alusta :(
Ei ole pakko tehdä niitä ylitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jota ahistaa. Siis töihin paluu...koska siellä on ihan hullu meno, kiire on kauhea ja tunnelma siitä johtuen surkea. Itse työ sinänsä ei ahdista, työkaverit pääasiassa kivoja, mutta se sairas työn määrä. :(
Lomalla on ollut ihanaa, rauhassa saa juoda aamukahvit eikä ole kiire minnekään. Kiire ahistaa siis.
No miksi et nyt saa juoda rauhassa sitä aamuista kahviasi? Heräät ilmeisesti aivan liian myöhään (minuuttia ennen lähtöä), minä herään puolitoista tuntia ennen aamuvuoroon lähtöä ja hyvin ehdin rauhassa elää aamulla rauhassa, sillä olen kieltänyt kiireen itseltäni. Töissäkään ei ole kellään oikeasti kiire, kiire on ihmisen keksintöä ja johtuu yleensä huonosta suunnittelusta ja ahneudesta.
Jos saa taloudellisen vapauden niin ei tarvitse kärvistellä huonoissa työpaikoissa.
Ei ole tullut ikävä työelämää ja aika kuluu siivillä ja voin tehdä mitä tykkään ja siihen ei kuulu työnteko minimi palkalla jollekin riistäjälle.
Voin keskittyä positiivisiin asioihin ja suunnitella vaikkapa mökin kunnostusta ja asunnon remppaa sekä käyttää aikani erilaisiin harrastuksiin, näin kesällä vain huilaan ja mietin että mitä teen syksyllä.
Kukin taplaa tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos saa taloudellisen vapauden niin ei tarvitse kärvistellä huonoissa työpaikoissa.
Ei ole tullut ikävä työelämää ja aika kuluu siivillä ja voin tehdä mitä tykkään ja siihen ei kuulu työnteko minimi palkalla jollekin riistäjälle.
Voin keskittyä positiivisiin asioihin ja suunnitella vaikkapa mökin kunnostusta ja asunnon remppaa sekä käyttää aikani erilaisiin harrastuksiin, näin kesällä vain huilaan ja mietin että mitä teen syksyllä.
Kukin taplaa tavallaan.
No eiköhän kaikki toimisi noin jos olisi se taloudellinen vapaus. Kukin siis tapaa sen mukaan mihin on varaa.
Pitää olla tyytyväinen että on edes työ mihin palata. Ikävämpää olisi olla täystyötön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla tyytyväinen että on edes työ mihin palata. Ikävämpää olisi olla täystyötön
Olisin mielelläni työtön jos voittaisin lotossa vaikka puoli miljoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa noin paljon, niin miten ois työpaikan tai alan vaihto?
Uuden työn aloittaminen suoraan lomilta se vasta stressaakin. Vanhaan työhön voi palata pehmeän laskun kautta. Ekaa päivät voi lukea rauhassa meilejä ja lähteä liukumaan puitteissa aiemmin. Uudessa työssä olet koeajalla koko ajan arvioitavana. Ja uutta opeteltavaa on paljon. Kovat paineet siitä tulee, ainakin minulle.
Toinen asia on myös se, että aina ei ole mahdollisuutta unelmien duuniin. Edes koulutetulla, jos ala on kilpailtu ja ikää yli 40. Silloin saa olla tyytyväinen siihen ihan ok -duuniin, vaikka sitä kohtaan ei tuntisi paloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei niinkään ahdista oma töihin meno, vaan lasten koulun alku. Taas samat aamupatistelut, läksyjentekopatistelut ym. huolehtimiset alkaa...
Sanoa muuta. Meillä jo teinejä ja ne vaan makaa ja makaa aamuisin,
Surettaa jo nyt. Liian lyhyt kesä.
Vedä sitä pikkupomoa turpaan! Mulle ei vittuile kukaan joka ei halua fyysisiä seuraamuksia. Linnassa voi sitten ottaa rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa noin paljon, niin miten ois työpaikan tai alan vaihto?
Uuden työn aloittaminen suoraan lomilta se vasta stressaakin. Vanhaan työhön voi palata pehmeän laskun kautta. Ekaa päivät voi lukea rauhassa meilejä ja lähteä liukumaan puitteissa aiemmin. Uudessa työssä olet koeajalla koko ajan arvioitavana. Ja uutta opeteltavaa on paljon. Kovat paineet siitä tulee, ainakin minulle.
Toinen asia on myös se, että aina ei ole mahdollisuutta unelmien duuniin. Edes koulutetulla, jos ala on kilpailtu ja ikää yli 40. Silloin saa olla tyytyväinen siihen ihan ok -duuniin, vaikka sitä kohtaan ei tuntisi paloa.
Eipä sitä uutta työtä tarvitse lomilta aloittaakaan.
Pointti enemmän siinä, että jos näkee työnsä ja työpaikkansa ahdistavana, niin voisi kyllä hyvin miettiä uuden työn hakemista.
Edellisessä työssäni moni koki työpaikan ahdistavana, saikkuja tuli monella ja kahvihuoneessa valitettiin. Vaan silti ei tehty mitään sen eteen, että yrittäisi löytää työn, joka olisi edes vähän miellyttävämpi. Itse lähdin sieltä ajat sitten kokonaan uudelle alalle, enkä ole katunut hetkeäkään.
Työni ei ole mitään unelmatyötä mutta ei silti harmittanut tänä vuonna ollenkaan palata töihin! Hullua kyllä, juuri siksi, kun loma oli niin hyvä. Viime vuonna oli tosi paska loma, olin eronnut miesystävästä, teinillä meni huonosti, olin juuri muuttanut eikä koti tuntunyt vielä kodilta, koko loma meni kotona, ei vaan ollut voimia tehdä mitään ylimääräistä. Siitä kun palasin töihin, otti niin paljon päähän, tuntui kuin mitään lomaa ei olisi edes ollut. Tänä vuonna oli ihan toisin, loma teki tehtävänsä, palasin töihin levollisin mielin ja suorastaan ihana palata omiin rutiineihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ahdistaa noin paljon, niin miten ois työpaikan tai alan vaihto?
Uuden työn aloittaminen suoraan lomilta se vasta stressaakin. Vanhaan työhön voi palata pehmeän laskun kautta. Ekaa päivät voi lukea rauhassa meilejä ja lähteä liukumaan puitteissa aiemmin. Uudessa työssä olet koeajalla koko ajan arvioitavana. Ja uutta opeteltavaa on paljon. Kovat paineet siitä tulee, ainakin minulle.
Toinen asia on myös se, että aina ei ole mahdollisuutta unelmien duuniin. Edes koulutetulla, jos ala on kilpailtu ja ikää yli 40. Silloin saa olla tyytyväinen siihen ihan ok -duuniin, vaikka sitä kohtaan ei tuntisi paloa.
Eipä sitä uutta työtä tarvitse lomilta aloittaakaan.
Pointti enemmän siinä, että jos näkee työnsä ja työpaikkansa ahdistavana, niin voisi kyllä hyvin miettiä uuden työn hakemista.
Edellisessä työssäni moni koki työpaikan ahdistavana, saikkuja tuli monella ja kahvihuoneessa valitettiin. Vaan silti ei tehty mitään sen eteen, että yrittäisi löytää työn, joka olisi edes vähän miellyttävämpi. Itse lähdin sieltä ajat sitten kokonaan uudelle alalle, enkä ole katunut hetkeäkään.
Voi kuule, ei ollut vaihtoehtoa, koska olin työtön. Ja työssä ollessani työ oli niin raskasta (pitkät päivät, epäasiallinen esimies), että paukkuja uuden hakemiseen ei ollut. Koska kotona oli lapset, jotka tarvitsivat äitiään iltaisin. Hain kyllä paikkoja satunnaisesti, mutta aina jäin toiseksi parhaaksi. Kun jäin työttömäksi, hain muutamassa kuukaudessa useita kymmeniä paikkoja. Vasta se avasi uuden työn ovet.
Qlisin ikionnellinen, jos saisin mennä työhön. Olen osatyökykyinen, ollut vuoden verran, ja työnantajat eivät halua kuullakaan minusta. Työvoimatoimisto vain pesee kätensä ja painostaa minua edelleen etsimään turhaan työkokeilupaikkaa. Työvoimatoimisto ei auta tuon paikan löytämisessä mitenkään. Kaikki te, joilla on työpaikka ja jotka olette terveitä, kiittäkää onneanne. Olette etuoikeutettuja.
Tää on ihan jerseestä, toista päivää töissä. Vimosella viikolla rupes vihdoin tuntumaan että lomalla niin heti sitten piti palata. Pitänee ruveta kyllä kyselemään pekkasia tai jotain loppuviikoksi että pääsee pois🤔
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Laitoin loton eurojackpotin vetämään josko.. Pääsis mökille asumaan
Minä menen maanantaina töihin ihan itse. Ei ole enää saattajaa. Ihan itse.
"Tyyöötä tyyöötä tyyöötä tehdään jotta jotta leipää syödään, tyyöö ihmisen, tuo mielen niin iloisen"