Millaisia "liian korkeita standardeja" tutuillanne on kumppanin suhteen?
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 21:23"]
Kunpa kaverilla olisi ees jotkin kriteerit... nyt kelpaa epäluotettava päihderiippuvainen puoliso.
Jos itse hakisin miestä (olen naimisissa), kriteerit voisivat olla nämä: tervejärkinen, ei riippuvuuksia, yhteinen kieli jotta voimme kommunikoida, sen verran itsenäinen että maailmaa on nähty ja äidin helmoista päästy, tarpeeksi fiksu jotta hänen kanssaan voi jutella, samantapainen maailmankatsomus. Onko liian kovat kriteerit?
[/quote]
No eivät oo.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:12"]
No tässä eräs, jolla kai sitten kritterit ovat ylimitoitetut: tuttuni, 42v, vuosia sitten eronnut, oikein kivannäköinen ja erittäin treenattu, mukava, pikkukyläläinen luonne, hyvin perhekeskeinen, lapseton palomies, elää vahvasti siinä uskossa, että hänen kuuluu saada itselleen vaimoksi joku n. 26 - 34v SIEVÄ, kiva, ehdottomasti sporttinen eli hoikka, mielellään lapseton - tai ainakin lapsentekoon vielä suostuvainen - nainen. Tykkää blondeista rakennekynsinaisista, mutta luonnollisempi look olis loppupeleissä varmasti vain plussaa. Vähän tässä alkaa usko hiipumaan jo meiltä tuttaviltakin...mutta hei - anyone????
[/quote]
Ohis, mutta mielestäni sievä ja blondi rakennekynsinainen ei oikein sovi samaan ihmiseen. Eikö sievä ole nimenomaan luonnollisella tavalla nätti?
Olen kohdannut näitä henkilöitä sekä miehissä että naisissa. Miespuolinen tuttavani, kohta 50-kymppinen, hakee ehdottamasti malli/missi tyyppistä naista. Hän osaisi jopa neuvoa oikean huulikiillon lemmitylleen. Ongelmana on miehen olevan itse lyhyt, tukevahko, huonohampainen, huonossa työssä ja vielä kaiken huipuksi puhevikainen.
Naispuolinen tuttuni hakee vastaavasti hyvä tuloista adonista. Valitettavasti tuttuni on jämähtänyt 80-luvulle mitä tulee esim hiuksiin. Hänellä on myös n. sentin paksuiset silmälasit ja aikamoinen luomi otsassa. Ei siis mikään kukkanen.
Sinänsä surullista, että kumpikin heistä olisi varmaan löytänyt jonkun, mikäli heillä olisi ollut realistisempi kuva omista mahdollisuuksistaan. Enkä ymmärrä miksi he pitävät ulkonäköä niinkin tärkeänä, antaisivat mukaville mahdollisuuden.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:12"]
No tässä eräs, jolla kai sitten kritterit ovat ylimitoitetut: tuttuni, 42v, vuosia sitten eronnut, oikein kivannäköinen ja erittäin treenattu, mukava, pikkukyläläinen luonne, hyvin perhekeskeinen, lapseton palomies, elää vahvasti siinä uskossa, että hänen kuuluu saada itselleen vaimoksi joku n. 26 - 34v SIEVÄ, kiva, ehdottomasti sporttinen eli hoikka, mielellään lapseton - tai ainakin lapsentekoon vielä suostuvainen - nainen. Tykkää blondeista rakennekynsinaisista, mutta luonnollisempi look olis loppupeleissä varmasti vain plussaa. Vähän tässä alkaa usko hiipumaan jo meiltä tuttaviltakin...mutta hei - anyone????
[/quote]
Mistä tällasen miehen löytää?
Muuten sopii muhun, oon pari vuotta liian nuori, en ole blondi eikä rakennekynsiä ole.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 01:09"]
Olen kohdannut näitä henkilöitä sekä miehissä että naisissa. Miespuolinen tuttavani, kohta 50-kymppinen, hakee ehdottamasti malli/missi tyyppistä naista. Hän osaisi jopa neuvoa oikean huulikiillon lemmitylleen. Ongelmana on miehen olevan itse lyhyt, tukevahko, huonohampainen, huonossa työssä ja vielä kaiken huipuksi puhevikainen.
Naispuolinen tuttuni hakee vastaavasti hyvä tuloista adonista. Valitettavasti tuttuni on jämähtänyt 80-luvulle mitä tulee esim hiuksiin. Hänellä on myös n. sentin paksuiset silmälasit ja aikamoinen luomi otsassa. Ei siis mikään kukkanen.
Sinänsä surullista, että kumpikin heistä olisi varmaan löytänyt jonkun, mikäli heillä olisi ollut realistisempi kuva omista mahdollisuuksistaan. Enkä ymmärrä miksi he pitävät ulkonäköä niinkin tärkeänä, antaisivat mukaville mahdollisuuden.
[/quote]
Nuo kaksi kuuluvat selvästi yhteen.
Tosiaan osa laittaa riman liian alas ja huolii juopot ja retkut ja vaikka ei mitään kemiaa olisikaan. Sitten on näitä jotka eivät näe omaa ikäänsä ja painoaan vaan hakevat täysin epäsopivaa paria itselleen.
Mutta osa ihmisistä haluaa olla mieluummin yksin kuin sellaisessa suhteessa josta ei saa mitään itse. Joidenkin on vaikea käsittää, että on oikeasti ihmisiä jotka viihtyvät paremmin yksin kuin parisuhteessa. Tällöin voi heittää "vaatimuksia" tietoisena silti siitä, että ei todennäköisesti saa haluamaansa, mutta se ei ole sellaista epärealistista haluamista.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:38"]
Miehellä pitää olla silmälasit, pitää olla mieluiten yli 190 cm pitkä ja on oltava laiha.
En minäkään epämieluisaa ottaisi, mutta tämä vaatija on epätoivoinen lähes nelikymppinen nainen joka syö masennuslääkkeitä kun ei prinssiä ole löytynyt.
[/quote]
Ehkä tuttavasi kannattaisi kertoa tämä miehille, niin voisivat ainakin alkaa käyttää silmälaseja (ilman vahvuuksia)?
[/quote]
Saadakseen SSRI:n sekoittaman ämmän riesaksensa? Yhden kokeilleena välttäisin seuraavalla kerralla.
http://yle.fi/uutiset/evoluutiobiologi_masennuslaakkeet_vievat_ihmiselta_kyvyn_ihastua/6739982
Täyttäisin kai roimasti vitosin kriteerit kun ne sukuvarallisuudet unohdettaisiin. Tosiasiassa kriteereinä on helposti myös pituus jota moni 150-160 cm pitkäkin lyyli vaatii ehdottomasti yli 180 cm. Keskimäärin avioituneet miehet ovat 13 cm vaimojansa pidempiä, suunnilleen sen verran olisi kai kohtuullinen toive eikä mitään vallan mahdottomia.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:35"]
Tunnen sellaisia jotka etsivät vain tietyssä tiedekunnassa opiskelevia tai sieltä valmistuneita.
[/quote]
Mä halusin ja sain diplomi-insinöörin. En ole katunut, suosittelen.
Minä halusin ja sain yli 190 cm pitkän miehen. Olen katunut, en suosittele.
Mun kaverilla ei ole liian korkeat standardit sinänsä, mutta on mieltynyt naimisissa oleviin miehiin. Piirittää niitä sitkeästi ja haluaa ehdottomasti miehen jättävän perheen. Näissä tapauksissa mies ei ole alotteellinen vaan kaveri alkaa sopivaa tyyppiä pommittaa viesteillä ja ehdotuksilla. Kyllä ne miehet yleensä sitten sortuukin paitsi yksi torjui kerran nätisti. Ja sitten on epätoivoinen, miksei kukaan mies jätä vaimoaan hänen takiaan. Olen yrittänyt sanoa, että harva mies jättää ja vain niissä tapauksissa, että mies itse on aktiivinen ja todella rakastunut. Ei tyrkkyilemällä mitään vakavaa tule, kun vastapuolella on lapset ja suku.
Aivan kummallinen tilanne tosiaankin. Kaveri on ihan jees nainen, työskentelee hyvässä ammatissa ja ei mitenkään ole itse mikään "lähiön yh-siiderivalas" vaan taloudellisesti hyvässä asemassa, akateemisesti koulutettu, 13-vuotiaan lapsen äiti (yhteishuoltajuus, lapsi 50-50 isällään) ja oma isäsuhdekin on tosi hyvä. En pysty ymmärtämään tuota tilannetta.
Kunpa kaverilla olisi ees jotkin kriteerit... nyt kelpaa epäluotettava päihderiippuvainen puoliso.
Jos itse hakisin miestä (olen naimisissa), kriteerit voisivat olla nämä: tervejärkinen, ei riippuvuuksia, yhteinen kieli jotta voimme kommunikoida, sen verran itsenäinen että maailmaa on nähty ja äidin helmoista päästy, tarpeeksi fiksu jotta hänen kanssaan voi jutella, samantapainen maailmankatsomus. Onko liian kovat kriteerit?