Miksi joillakin on niin helppoa?
Oma nuori haki neljä kertaa haluamaansa opiskelupaikkaan ennen kuin nyt pääsi. Kävi välillä armeijan ja aloitti jo toiset opinnot, kunnes lykästi. Asuntoa haettu HOASilta ja yksityisiltä, lopulta löytyi solusta kaukaa opiskelupaikasta, matkoihin kuluu aikaa. Lapsi joutuu ottamaan lainaa, että pärjää.
Juttelin työkaverin kanssa. Lapsensa kirjoitti keväällä, sai samantien toivepaikan ja asuntona on vanhempien hankkima yksiö alle 500 m päässä opiskelupaikasta. Vanhemmat maksavat asumiskulut ja antavat taskurahaa, lainaa ei tarvita.
Miksi joillain kaikki on niin helppoa ja toiset joutuvat tekemään armottomasti töitä saadakseen haluamansa.
Kommentit (15)
Niin, tätä itsekin mietin. Tai oikeastaan laajemmin, miksi toisilla onnistaa kaikki ja toisilla ei. En voi sille mitään, että välillä tulee kateellinen olo, kun kuuntelee työkavereitten ym. tuttujen kertovan lastensa menestystarinoita. Omalla nuorellani vaikeuksia ja elämä ei kovinkaan helppoa ole ollut viime aikoina. Se satuttaa ja koskee todella, mutta uskon parempaan.Mutta hei, sinulla on sinnikäs ja ahkera lapsi, hän tulee varmasti pärjäämään paremmin kuin tuo kultalusikka.
Toiset on fiksumpia. Ei se omaisuus tyhmille kartu.
Ja toisilla on parantumattomia sairauksia jne, sellaisiin ongelmiin nähden teillä ei ole mitään ongelmia.
Uskon että ap:n lapsi on nopeammin itsenäinen ja aikanaan osaa nauttia saavutuksistaan enemmän kuin lapsi, jolle kaikki on suotu valmiina ilman omaa ponnistelua. Kai jokainen soisi lapselleen helpommat lähtökohdat jos mahdollista, mutta ei se vaan kaikille ole mahdollista.
Mun lapsella ollut koulu ja opiskelemaan pääsy helppoa. Pääsi kaikkiin mihin haki jne. Taloudellisesti myös hyvin. Ei lainaa oe arvinnut ottaa ja olemme voineet avustaa. Mutta...on masentunut, itkeskelee, yksinäisyys vaivaa...jokaisells on omat vaikeudet, mitä ei aina päällepäin näy
Kaikkea toki arvostaa jälkikäteen, jos ei ole heti tilattuna tullut. Nuoresi tietää nyt, että elämässä on pettymyksiä ja osaa tulevaisuudessa suhtautua niihin hyvin. Eli ei ala massamurhaaman tai perhettänsä hakkaamaan, koska ei tiedä miten miten suhtautua ns. elämän tuomaan paskaan. Tässä täysin epätieteellinen lohdutus.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 23:24"]
Uskon että ap:n lapsi on nopeammin itsenäinen ja aikanaan osaa nauttia saavutuksistaan enemmän kuin lapsi, jolle kaikki on suotu valmiina ilman omaa ponnistelua. Kai jokainen soisi lapselleen helpommat lähtökohdat jos mahdollista, mutta ei se vaan kaikille ole mahdollista.
[/quote]
Mistä me tiedämme, ponnisteliko se työkaverin lapsi, lukiko pääsykokeisiin yömyöhään tai peräti kolme vuotta lukiossa täysillä ja pääsi siksi samantien opiskelemaan. Ehkä hän asetti tavoitteensa heti korkealle, ap:n poika huomasi vasta yo-kirjoitusten jälkeen, että pahus, eihän näillä papereilla ole mitään arvoa.
Totuus on, että raha ja hyvät suhteet helpottaa elämää. Yksiön tai kaksion saaminen opiskeluasunnoksi on tosi vaikeaa vapailla vuokramarkkinoilla, mutta jos on rahaa ostaa kiva osake lapselle opiskeluasunnoksi, niin tottakai se on helppoa. Samoin, jos on perinyt vanhempien hyvän muistin ja älykkyyden, opiskelu on helppoa ja vaivatonta, eikä tarvitse tehdä paljon töitä opintojen eteen, kun taas sellaisilla joilla on esim. oppimisvaikeuksia tai ei niin älyllisesti lahjakas, on opiskelu vaikempaa ja usein myös huonommat tulokset.
Maailmassa pärjää HELPOSTI, jos on älyä, kauneutta, varallisuutta, ja lahjakkuutta. Näin se vain menee. Mutta onneksi em. seikat eivät ole mikään menestysautomaatti. Moni kermaperse hemmoteltu nuori saattaa sekoilla esim. kevyiden huumeiden kanssa, ajautua väärään seuraan tai vaikkapa lyhytjännitteisyyttään jätttää yliopisto opinnot kesken, kun haluaa vain bloggailla ja matkustella...
Jos toisilla ei olis helppoa ja toisilla vaikeaa niin kaikilla ois aivan samanlaista ja se olis jo tosi outoa!
No minä olen varmaan näitä kadehdittuja, joilta näyttää kaikki onnistuvan ns helposti. Tosiasiassa olen tehnyt valtvasti töitä menestykseni eteen. Suunnilleen kuusivuotiaasta, kun koulun aloitin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 23:36"]
No minä olen varmaan näitä kadehdittuja, joilta näyttää kaikki onnistuvan ns helposti. Tosiasiassa olen tehnyt valtvasti töitä menestykseni eteen. Suunnilleen kuusivuotiaasta, kun koulun aloitin.
[/quote]
Minä taas kyllästyin lukion jälkeen siihen, että elämässäni kaikki oli niin helppoa, ja valitsin tietoisesti alan, jossa tiesin olevani vain keskitasoa lahjoiltani. Olen joutunut tekemään kovasti töitä pärjäämiseni eteen tällä alalla, ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan (en vieläkään pärjää mitenkään huipusti, mutta joten kuten sentään). :D Ei kannata kadehtia toisten kuviteltua onnea. Asiat eivät välttämättä ole lainkaan sitä, miltä ne näyttävät.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 23:22"]
Toiset on fiksumpia. Ei se omaisuus tyhmille kartu.
[/quote]
Tyhmätkin perivät rahaa. Tunnen monia, joilla varallisuus kasvanut perinnöstä.
ai tää on sellanen ketju jossa kilpaillaan kellä menee huonommi. eihän apllä nyt mene huonosti kun jo toinen av-mamma väittää sairastavansa parantumatonta sairautta. Mutta mullapa menee viellä huonommin ja kukaan muu ei tiedä oikeesti huonosta elämästä mitään. niin.
no ne lapset jotka perii tulevat pärjäämäänvaan niillä isiensä/äitiensä ansioilla. Mutta mä oon itte raivannu oman tieni ja saavutusteni jälkeen olen erittäin ylpeä kaikesta. En jaksa kadehtia ketään. Olen oman onneni seppä
Ei kellään ole aina kaikessa niin helppoa. Ihan turha tuollaisia on miettiä. Jokaiselle tulee ihan taatusti omat vaikeutensa elämässä. Ja sitten toisaalta ne seinät saattavat suunnata elämää ei-alunperin-toivottuun, mutta parempaan suuntaan.