Oletteko koskaan halunneet jotain älyttömästi ja sitten kun olette saaneet sen asian tms. niin se ei tunnukaan enää miltään?

Epärealistiset odotukset? Mä halusin pieninä jouluksi jonkun legohässäkän, ja odottelin sitä kuukauitolkulla katalogia katsellen ja jo mielessä sillä leikkien. Sitten kun kasasin sen, niin se unohtui samantie hyllyn päälle ikuisiksi ajoiksi. Kenties olet ihminen joka tykkää elää enemmän päivä kerrallaan.

Mulla käy näin aina miesten kanssa. Sitten pitää vaan saada uusi. No, onneksi se on ollut mulle aina helppoa ;)

En ole varmaankaan koskaan halunnut mitään älyttömästi, mutta eipä mikään silti ole tuntunut ihmeelliseltä. Eli mikään ei tunnu miltään, halusi sitä paljon tai ei.

Maisterinpapereille kävi noin. Vielä graduvaiheessa iso juttu, hakiessa postista "ok, se oli siinä".

Muutama vuosi sitten piiritin eronnutta työkaveria useamman kuukauden, lopulta pääsin vällyjen väliin. Ei se kuitenkaan ollutkaan niin ihmeellistä ja jäi siihen.

Joo tuttu tunne, haaveilin kiihkeästä seksistä yhden tytön kanssa viikko tolkulla kun oli etukäteen sovittu että sitten työmatkalla hotellissa voidaan muhinoida. Kun sitten päivä koitti niin istuttiin ensin punaviinilasit kädessä hotlan parvekkeella useampi tunti ennenkuin "velvollisuuden tunteesta" hoidettiin touhu melko pikaisesti pois jaloista ja istuttiin taas pari tuntia punkkua juoden parvekkeella.

Harrastettiin tuota sitten koko reilun viikon kestävän työmatkan ajan aina iltaisin, mutta ei se ollut ollenkaan niin kiihkeää kuin olin kuvitellut jaodottanut sen olevan.

Tämä on hyvin tavallista tilanteissa jossa lataa "liikaa" odotuksia johonkin tapahtumaan, asiaan tai ihmiseen. Tyypillisin esimerkki on vaikka lomamatka, jotka on odotettu puoli vuotta, mutta sitten kun paikalle pääsee stressaantuneena, ei kaikki olekaan niinkuin parhaissa kuvitelmissa, ja koko juttu tuntuu mälsältä. Toisin päin tilanne menee usein niin että jos jotain tilannetta, henkilöä tai asiaa pelkää ja jännittää etukäteen ihan hirveästi, ei tilanne todellisuudessa yleensä ole lainkaan paha, ja voi jopa osottautua hauskaksi.

Mikäli rakentelee mielessään ihania kuvitelmia mistä vain, on todellisuuden vaikea lunastaa nämä toiveet. Siksi on hyvä etukäteen käydä läpi realistisesti miten luultavasti tulee käymään, jolloin pettymystä ei tule. Ei siis tarvitse turhaan lannistaa itseään ja miettiä niitä synkimpiä vaihtoehtoja, mutta jostain sieltä väliltä kun ottaa todennäköisimmän tuleman, ei sitä hetkahda hirveän paljon suuntaan tai toiseen jos lopputulos onkin ihan eri.

Naimisiin meno ja lapsi nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

Joskus toivoin, että minulla olisi vähän enemmän rahaa, kuin oli (tili nollilla aina ennen palkkapäivää). Nyt kun sitä on tullut vähän enemmänkin perintönä, niin ei tunnu miltään. Enkä tiedä mitä sillä tekisin. Ehkä yhden päivän tuli ihailtua saldoa ja sijoituksia, mutta nyt ne on vain numeroita. Ei tee mieli ostaa mitään eikä nyt voi edes matkustaa tuon koronan takia. Lidlin naamarasvatkin on yhtä hyviä kuin ennenkin.