Olen luuseri.

Tänään iski tajuntaan oikein kunnolla. En tiedä miksi koska ei siihen erityistä syytä ole, kunhan vaan tajusin sen nyt oikein kunnolla.

Olen 40v nainen ja äiti. Poikani on 10v. Mies duunari, samoin kun minä. Itse olen ollut samassa työpaikassa (kaupungin) kohta 20 vuotta ja vielä samoissa tehtävissä. En edes viihdy. Vituttaa joka ikinen työpäivä.

Arki on aina sitä samaa... töihin, kotiin, tiskit, ruoka, pyykit, kouluaikoina läksyt. Illat menee telkkarin ääressä ja koneella. Ei ole harrastuksia kenelläkään meidän perheessä. Samalla kaavalla menee viikonloput, paitsi ettei tarvii mennä töihin. Viikonlopun kohokohta on lauantainen kauppareissu. Muuten vaan hengaillaan.

Ikinä ei mennä minnekään. Kukaan ei käy meillä. Itse haluaisin mennä jonnekin arki-iltoina, mutta en pääse kun ei ole autoa. Auto perheessämme on, mutta en osaa ajaa sitä pois meidän paikalta enkä osaa ajaa sitä sinne takaisin (ahdas parkkis). Mies ei suostu, että jätän auton kadulle. Ei ole varaa pitää kahta autoa.

Kerran vuodessa kesälomalla käydään viikko jossain turistikohteessa valmismatkalla. Loppuloma menee kuin arki yleensä.

Viikonloppuisin ei voida käydä kaupungilla vaan kävelemässä ja vaikka lounaalla. Ei kun kotona pitää syödä.

Mies makaa arki-illat sohvalla kännykään räpläten tai sit tapaa kavereitaan ja minä olen kotona. Itse en useinkaan tapaa kavereita koska asuvat kaukana ja yleisillä kulkuvälineillä sinne menee matkoihin noin 2 tuntia per suunta.

Ulkonäöllisesti olen myös luuseri. Olen ruma ja ylipainoinen sekä finninaamainen. En osaa pukeutua kivasti. Hiuksia en osaa laittaa, vaan ne on aina ponnarilla. Koruja en osaa käyttää koska ne näyttää päälläni oudoilta, siis epäsopivilta.

Kukaan ei välitä tai soita. Voisin hyvnkin kadota vaikka kuukaudeksi eikä kukaan edes ihmettelisi missä olen. No mies ja poika varmaan ihmettelisi viimeitään siinä vaihessa kun puhtaat astiat ja vaatteet loppuu kaapista.

Eipä mulla tässä muuta. Mä jatkan tätä tylsää perjantai-iltaa samalla tavalla kuin viimeiset vuodet. Pakko oli vaan purkautua jonnekin.