Mieheni reaktio ongelmiin.

Sama täällä! Mies stoppaa minun yritykseni keskustella ja sanoo, ettei halua kuulla syyllistämistä, vaikka minä yritän vain kertoa mitä tarvitsisin häneltä naisena enemmän kuten huomiota, hellyyttä jne. Yleensä alkaa huutaa ettei halua kuunnella syyllistämistä ja pakenee paikalta. Itse lopetti viime kesänä terapian, kun siellä käsiteltiin hönen sairaanloista mustasukkaisuuttaan ja alkoholin käyttöä.

Yhtäkkiä taas kuulemma pitäisi päästä terapeutille kun kommunikaatio ei pelitä. Tiedän hänen vain taas lopettavan terapian kesken kun aletaan puhua hänen alkoholin kulutuksestaan jne.. todella turhauttavaa!

Vierailija kirjoitti:

Miten te kestätte näitä kiukkumiehiä. Tai sellaiset miehet, jotka kestää kiukkunaisia.. Meillä vaan yks elämä, äly hoi.

Läheisriippuvuus ja silleen. Jos olisin täysin riippumaton miehestä, niin lähtisin varmasti! Mutta kun rahahuolet ja työttömyys pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te kestätte näitä kiukkumiehiä. Tai sellaiset miehet, jotka kestää kiukkunaisia.. Meillä vaan yks elämä, äly hoi.

Läheisriippuvuus ja silleen. Jos olisin täysin riippumaton miehestä, niin lähtisin varmasti! Mutta kun rahahuolet ja työttömyys pelottaa.

Ihmiset on erilaisia, mutta mielestäni vapauden hintaa ei korvaa mikään. Läheisriippuvuutta voisi prosessoida terapiassa.

Itse olen huomannut että sen tyyppinen henkilö -ei hahmota- asiaa, ellei ole selkeä piirretty tai otettu valokuva asiasta. Tai pari sanaa /lausetta selkeästi että mistä kuvassa on kyse. Esim. selittäminen saa vain uusia kysymyksiä, jankuttamista ja hermostumista, se ihminen ei vaan usko mitään mitä sanot - vaikka kyse olisi sohvan nojasta pelkästään tai säästä. Joko on eri kieli ja tulkki puuttuu, tai sitten toisella on joku narsismi tai häiriö. Parisuhteesta ei tule mitään noissa tapauksissa, jos toinen suuttuu joka kerran turhasta. Toinen ottaa taisteluna kommunikaation muutenkin, onko lapsuudenkodissa riidelty paljon. Mielipidettä on turha kysyä aina kaappiostokseen tms, koska toinen haluaa tehdä omat päätökset - hän vaan suuttuu ja sinä omat, kompromissia ei löydy. Ellei paras valinta voita. Ei kannata kuluttaa elämää tuon tyyppisissä suhteissa, kun parempaakin on, ellet jaksa käyttää aikaa moneen turhaan asiaan. Pariterapeuteista en tiedä auttaako, onko mies pysyvästi vihainen persoona vai normaalihko

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Mies stoppaa minun yritykseni keskustella ja sanoo, ettei halua kuulla syyllistämistä, vaikka minä yritän vain kertoa mitä tarvitsisin häneltä naisena enemmän kuten huomiota, hellyyttä jne. Yleensä alkaa huutaa ettei halua kuunnella syyllistämistä ja pakenee paikalta. Itse lopetti viime kesänä terapian, kun siellä käsiteltiin hönen sairaanloista mustasukkaisuuttaan ja alkoholin käyttöä.

Yhtäkkiä taas kuulemma pitäisi päästä terapeutille kun kommunikaatio ei pelitä. Tiedän hänen vain taas lopettavan terapian kesken kun aletaan puhua hänen alkoholin kulutuksestaan jne.. todella turhauttavaa!

Kuulostaa että on sen tyyppinen mies ettei harrasta huomiota tai halaamista. Olisiko ero parempi? Myös alkoholia käyttävä henkilö ei pystykään ehkä enää sellaiseen tunne-elämään, kuin voisi olla. Olet miehen terapautti nyt itse koska siedät liikaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Mies stoppaa minun yritykseni keskustella ja sanoo, ettei halua kuulla syyllistämistä, vaikka minä yritän vain kertoa mitä tarvitsisin häneltä naisena enemmän kuten huomiota, hellyyttä jne. Yleensä alkaa huutaa ettei halua kuunnella syyllistämistä ja pakenee paikalta. Itse lopetti viime kesänä terapian, kun siellä käsiteltiin hönen sairaanloista mustasukkaisuuttaan ja alkoholin käyttöä.

Yhtäkkiä taas kuulemma pitäisi päästä terapeutille kun kommunikaatio ei pelitä. Tiedän hänen vain taas lopettavan terapian kesken kun aletaan puhua hänen alkoholin kulutuksestaan jne.. todella turhauttavaa!

Mies tietää itsekin, että ei ole mikään ihannekumppani. Ottaa omista tunteista puhumisen syytöksinä, koska tietää itsekin, että parantamisen varaa olisi mutta ei vaan osaa tai halua toimia.

Helpompi kieltää toinen täysin, niin ei tarvitse tutustua niihin omiin epätäydellisyyksiin.

Siihen päälle vielä mykkäkoulu ja maton alle lakaiseminen, jolla kielletään toisen tunteet kokonaan.

Kaikilla suhteessa olevilla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi kokonaisena, ja velvollisuus kuunnella ja katsoa. Jos ei halua eikä pysty ottamaan toista huomioon, niin täytyisi pysytellä sinkkuna. Suhde kietoutuu nopeasti jos toinen yksinään sanelee kaikki ehdot, mitä nää mykkäkoulun pitäjät tekevät.

Ja kyllä, se on brutaalia henkistä väkivaltaa vaikka se ei kaikille tule edes mieleen, sellaista ei pitäisi kenenkään harrastaa.

Oma kokemus näistä "keskusteluista" on, että siinä pitää uppoutua tuntikausiksi käsittelemään toisen tunteita ja osoittamaan niitä kohtaan myötätuntoa. Myötätuntoisia äännähdyksiä pitää osata päästellä oikeissa kohdissa tai ei kuuntele ja hiljaa pitää osata olla oikeissa kohdissa tai ei kuuntele. "Auki" puhutut asiat nostetaan esiin uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Puhutaan puhumisen vuoksi koska asioista puhuminen on tärkeää. Ja alatekstissä kylliksi passiivisageressiota hermostuttamaan lopulta vaikka Jeesuksen Kristuksen.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus näistä "keskusteluista" on, että siinä pitää uppoutua tuntikausiksi käsittelemään toisen tunteita ja osoittamaan niitä kohtaan myötätuntoa. Myötätuntoisia äännähdyksiä pitää osata päästellä oikeissa kohdissa tai ei kuuntele ja hiljaa pitää osata olla oikeissa kohdissa tai ei kuuntele. "Auki" puhutut asiat nostetaan esiin uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Puhutaan puhumisen vuoksi koska asioista puhuminen on tärkeää. Ja alatekstissä kylliksi passiivisageressiota hermostuttamaan lopulta vaikka Jeesuksen Kristuksen.

No jaa. Monesti auttaisi hitosti jo se, että kuuntelisi toisen sanomaa ja pitäis hetken oman turpansa kiinni eikä huutaisi päälle kun toinen koittaa puhua tunteistaan. Ei tarvitse olla samaa mieltä mutta pitäisi edes yrittää ymmärtää mitä se toinen on sanomassa.

Pitää muistaa että miehet ovat ratkaisukeskeisiä. Jos nainen haluaa keskustella kuinka hän kokee että häntä ei huomioida tarpeeksi, se on miehelle suora syytös että hän on toiminut väärin.

Kannattaisi kenties alkaa keskustelemaan kuinka haluaisi tehdä yhdessä enemmän ja saada enemmän kahdenkeskistä aikaa, jolloin miehelle tarjoutuu tilaisuus ratkaista tilanne ilman että hän kokee aiemmin toimineensa huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus näistä "keskusteluista" on, että siinä pitää uppoutua tuntikausiksi käsittelemään toisen tunteita ja osoittamaan niitä kohtaan myötätuntoa. Myötätuntoisia äännähdyksiä pitää osata päästellä oikeissa kohdissa tai ei kuuntele ja hiljaa pitää osata olla oikeissa kohdissa tai ei kuuntele. "Auki" puhutut asiat nostetaan esiin uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Puhutaan puhumisen vuoksi koska asioista puhuminen on tärkeää. Ja alatekstissä kylliksi passiivisageressiota hermostuttamaan lopulta vaikka Jeesuksen Kristuksen.

Miten muka voisitkaan kuunnella jos puhut päälle? Jos et tee elettäkään osoittaaksesi seuraavasi keskustelua niin luonnollisesti toinen osapuoli saattaa tiedustella että kuunteletko ollenkaan, turhahan se on puhua kuuroille korville ja jos niin tekee jää valheelliseen uskoon että ongelmasta on nyt tiedotettu. Kerta et tuon enempää noista keskusteluista ole irti saanut vaikuttaa siltä ettet tosiaan olekaan kuunnellut.

Kiitos paljon kaikista kommenteista. Saivat kyllä ajattelemaan paljon. Mieheni on alusta asti ollut huono puhumaan ns. Tunreistaan. Kokee kuulemma jäävänsä alleni koska osaan sen paremmin. Hänen tyylinsä on myös hyvin tuomitseva muiden virheistä mutta omistaan ei saa puhua. Olen yrittänyt monta kertaa keskustella nimenomaan asiasta asiana jotta hän ei kokisi että syytän kettään. Ei auta. Asiasta ei päästä edes puhumaan kun alkaa hirveä kiroaminen ja kiukku ja mies inttää omaa näkökantaansa ja sitten alkaa mökötys kun viineimen kommebtti on ettei kanssani voi keskustella. En ole välttämättä ehtinyt muuta sanomaan kuin että raihottuisi ja pyytänyt lopettamaan huutamisen jotta voidaan puhua asiasta. En oikein jaksa tätä kauaa. Tuntuu että vuodet(12) ovat kerryttäneet jo aika paljon asioita väliimme. Anteeksi pyyntöä en ole häneltä kuulluut kertaakaan yhteisen elon aikana. Jopa silloin kun hänellä oli ihastus jonka salasi alkuun suuttui minulle kun asia selvisi. Jätti yksin nukkumaan koska on nyt sitten niin paska mies. Aamulla oli kuin ei mitään. Ilmoitti vain että rakastaa kyllä ja asia oli sillä kuitattu. En jaksa jankata jotta perheessä säilyy rauha. Nyt riidat ulottuvat jo lapsiin joten alkaa olemaan viimeset hetket miehen herätä tai jotain täytyy tapahtua. Ei ne asiat voi näinkään jatkua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitää muistaa että miehet ovat ratkaisukeskeisiä. Jos nainen haluaa keskustella kuinka hän kokee että häntä ei huomioida tarpeeksi, se on miehelle suora syytös että hän on toiminut väärin.

Kannattaisi kenties alkaa keskustelemaan kuinka haluaisi tehdä yhdessä enemmän ja saada enemmän kahdenkeskistä aikaa, jolloin miehelle tarjoutuu tilaisuus ratkaista tilanne ilman että hän kokee aiemmin toimineensa huonosti.

Ööö. Jos miehet ovat ratkaisukeskeisiä niin eikö pitäisi ymmärtää ongelma ja tehdä jotain sen eteen, että ongelma ratkeaisi? Olisiko parempi lopputulos?

Tässähän vaan nostetaan kädet ilmaan todeten että "mitään en ole tehnyt, enkä tee, sinulla ei ole oikeutta ilmaista itseäsi".

Luin: Mieheni erektio ongelmiin. :D

Minä taasen luin eka että "Mieheni reaktio erektio ongelmiin"

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus näistä "keskusteluista" on, että siinä pitää uppoutua tuntikausiksi käsittelemään toisen tunteita ja osoittamaan niitä kohtaan myötätuntoa. Myötätuntoisia äännähdyksiä pitää osata päästellä oikeissa kohdissa tai ei kuuntele ja hiljaa pitää osata olla oikeissa kohdissa tai ei kuuntele. "Auki" puhutut asiat nostetaan esiin uudelleen ja uudelleen vuodesta toiseen. Puhutaan puhumisen vuoksi koska asioista puhuminen on tärkeää. Ja alatekstissä kylliksi passiivisageressiota hermostuttamaan lopulta vaikka Jeesuksen Kristuksen.

Onko sinulla mitään käsitystä siitä, miksi nuo keskustelut kestävät tunteja ja miksi niihin palataan vuosienkin päästä?

Otetaan havainnollistava esimerkki. Kaverisi auttaa sinua rakentamaan taloa. Hän haluaa keskustella kanssasi siitä, millainen sirkkeli olisi paras tähän projektiin. Sinä vastailet yllä kuvaamallasi tavalla.

Selkisikö?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon kaikista kommenteista. Saivat kyllä ajattelemaan paljon. Mieheni on alusta asti ollut huono puhumaan ns. Tunreistaan. Kokee kuulemma jäävänsä alleni koska osaan sen paremmin. Hänen tyylinsä on myös hyvin tuomitseva muiden virheistä mutta omistaan ei saa puhua. Olen yrittänyt monta kertaa keskustella nimenomaan asiasta asiana jotta hän ei kokisi että syytän kettään. Ei auta. Asiasta ei päästä edes puhumaan kun alkaa hirveä kiroaminen ja kiukku ja mies inttää omaa näkökantaansa ja sitten alkaa mökötys kun viineimen kommebtti on ettei kanssani voi keskustella. En ole välttämättä ehtinyt muuta sanomaan kuin että raihottuisi ja pyytänyt lopettamaan huutamisen jotta voidaan puhua asiasta. En oikein jaksa tätä kauaa. Tuntuu että vuodet(12) ovat kerryttäneet jo aika paljon asioita väliimme. Anteeksi pyyntöä en ole häneltä kuulluut kertaakaan yhteisen elon aikana. Jopa silloin kun hänellä oli ihastus jonka salasi alkuun suuttui minulle kun asia selvisi. Jätti yksin nukkumaan koska on nyt sitten niin paska mies. Aamulla oli kuin ei mitään. Ilmoitti vain että rakastaa kyllä ja asia oli sillä kuitattu. En jaksa jankata jotta perheessä säilyy rauha. Nyt riidat ulottuvat jo lapsiin joten alkaa olemaan viimeset hetket miehen herätä tai jotain täytyy tapahtua. Ei ne asiat voi näinkään jatkua.

Ap

Miestäsi tuntematta on mahdoton sanoa syytä. Voi olla vain epäkypsä, voi olla yritys kontrolloida. Tai voi olla että hän pelkää jätetyksi tulemista niin, että kaikki kritiikki saa hänet paniikkiin.

Minulla on tällainen naispuolinen ystävä. Esim. ennen koronaa kun olimme sopineet käyvämme katsomassa yhden leffan, hän menikin toisen kanssa. Sanoin asiallisesti (oikeasti näin, koska tiedän hänen tapansa reagoida) että harmittaa kun meidän piti mennä yhdessä. Mutta että ei se mitään, kun ei ollut tämän isompi juttu. Ja sitten yritin siirtyä muihin asioihin.

Voi sitä raivoa, loukkaantumista ja mökötystä. En ymmärrä häntä ja vaadin kohtuuttomia. Päädyin lopulta pyytelemään anteeksi.

Alkaa kyllä olla entinen ystävä hän, liian monta vuotta oon jo katsellut tämmöistä menoa.

Miehelläsi siis on erktio ongelma.

Ei tuo muutu. Miehellä on huono itsetunto ja hän ottaa kaikki keskustelut itseensä. Hajotin itseäni vuosia tuollaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon kaikista kommenteista. Saivat kyllä ajattelemaan paljon. Mieheni on alusta asti ollut huono puhumaan ns. Tunreistaan. Kokee kuulemma jäävänsä alleni koska osaan sen paremmin. Hänen tyylinsä on myös hyvin tuomitseva muiden virheistä mutta omistaan ei saa puhua. Olen yrittänyt monta kertaa keskustella nimenomaan asiasta asiana jotta hän ei kokisi että syytän kettään. Ei auta. Asiasta ei päästä edes puhumaan kun alkaa hirveä kiroaminen ja kiukku ja mies inttää omaa näkökantaansa ja sitten alkaa mökötys kun viineimen kommebtti on ettei kanssani voi keskustella. En ole välttämättä ehtinyt muuta sanomaan kuin että raihottuisi ja pyytänyt lopettamaan huutamisen jotta voidaan puhua asiasta. En oikein jaksa tätä kauaa. Tuntuu että vuodet(12) ovat kerryttäneet jo aika paljon asioita väliimme. Anteeksi pyyntöä en ole häneltä kuulluut kertaakaan yhteisen elon aikana. Jopa silloin kun hänellä oli ihastus jonka salasi alkuun suuttui minulle kun asia selvisi. Jätti yksin nukkumaan koska on nyt sitten niin paska mies. Aamulla oli kuin ei mitään. Ilmoitti vain että rakastaa kyllä ja asia oli sillä kuitattu. En jaksa jankata jotta perheessä säilyy rauha. Nyt riidat ulottuvat jo lapsiin joten alkaa olemaan viimeset hetket miehen herätä tai jotain täytyy tapahtua. Ei ne asiat voi näinkään jatkua.

Ap

Tämä voisi olla minun kirjoittamani sanasta sanaan. Minun miehelleni on ominaista, että oli asia mikä tahansa, syyllinen täytyy löytää. Itse en jaksa etsiä syyllisiä, koska mielestäni se ei ratkaise itse ongelmaa. Tämä syyllisten etsiminen näkyy miehellä muutenkin kuin parisuhteen ongelmissa, mikä tahansa häntä sattuu ärsyttämään, hän jumittuu siihen että kenen vika ja kenet tästä saa haukkua. Ongelman ratkaiseminen ei häntä tunnu kiinnostavan. Tämän takia myös varmaan kokee kaiken syyttelynä, ei ymmärrä sitä, ettei muut ole kiinnostuneita syyttelystä, kun itselleen se syyllisen löytäminen on ainoa millä on väliä...