Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen aina vaan uudelleen tämän palstan epäempaattisuutta
06.08.2020 |
olette varmaan kokeneet jotain todella pahaa ja traumaattista, kun teistä on tullut noin ilkeitä ja katkeria. Toivottavasti saisitte veilä joskus apua jostain pahaan oloonne.
Ihmetyttää esimerkiksi ihmiset, jotka jankuttavat siitä, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla säästöjä pahan päivän varalle. Nyt varsinkin koronan myötä lomautetuille ja muille työttömille tätä hoettu.
Vin kertoa, että minulla ei ole ollut vielä kertaakaan elämäni aikana sellaista tilannetta, että olisin voinut säästää. Olen pienipalkkaisessa työssä ja kaikki kyllä menee mikä tulee. Joskus kkyllä saattaa muutama kymppi mennä säästötilille, mutta ennen pitkää ne joutuu käyttämään, kun huomaa, että lapsilla ei olekaan talvitakkia tai pesukone hajoaa tai muuta vastaavaa.
Ehkä te, jotka jankutatte säästöistä, olette syntyneet rikkaaseen perheeseen ja teidät on kustannettu opiskelemaan ja hyväpalkkaiseen ammattiin. Ehkäpä sen sijaan äitillänne tai isällänne ei ole jäänyt aikaa olla teille läsnä. Ehkäpä teitä ei ole vain rakastettu. Sitäkö täällä oireilette?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat järjettömän epäempaattisia naisia kohtaan.
En näkisi tätä sukupuolikysymyksenä naisvaltaisella palstalla. Kerran oli kysymysketju luonteenpiirteistä ja vit***nen, ilkeä ym. kuvaus itsestä keräsi eniten peukutuksia.
Täällä on todella ilkeitä naisia, turha sitä on kieltää.
-nainen itsekin-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Yhdeksän aloitusta kymmenestä on provoja.
- Nimetön palsta, provoihin huudellaan mitä sattuu.
- Jos ei mene oikein, häivytään.Ei täältä saa sympatiaa tai apua.
Nämä provoilijat ja huutelijat pilaavat jokaisen keskustelupalstan, mutta ei kai sille oikeen mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Siksi se säästäminen aloitetaankin JO huonoista tuloista, eikä vasta "kunnon tuloista". Ja kyllä kaikilla työssäkäyvillä, ja isolla osalla työttömistäkin on mahdollisuus säästää halutessaan. Minulla on ollut mahdollisuus säästä jopa armeijan päivärahasta ja opintotuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Se ei ole empaattista. Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä ap. Tällä palstalla liikkuu ilmeisesti täysin tunnekylmiä, empatiakyvyttömiä ihmisiä keskimääräistä enemmän. Minuakin on palstalla kiusattu ja nimitelty hulluksi, kun suutuin siitä, että vastaanotosta puuttui empatia. Sitähän moni kuitenkin aloituksillaan hakee. Jos ei osaa olla empaattinen, miksi vastata ja aiheuttaa aloittajalle paha mieli!?
Harva täältä neuvoja on vailla, eihän joku random edes osaa sanoa mitään aloittajan tilanteeseen, kun ei tunne sitä.
t.kristallikissa
Samaa olen itsekkin ihmetellyt. Toki suurin osa osaa kirjoittaa ja vastata jotain järkevää ja asiallista. Eli fiksuja ja empatiakysyisiä on varmasti enemmistö. Mutta sitten on niitä jotka kirjoittelevat mitä sylki suuhun tuo sillä hetkellä. Ilkeitä viestejä ja kommentteja. Miettikääpä aina kaks kertaa ennen kuin viestin lähetätte. Miks varta vastan ilkeillä toisille??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin toivonut, että minulle olisi annettu aikoinaan ohje säästää. Olen ostanut paljon turhaa, ylimääräistä, tarpeetonta. Käynyt ulkona syömässä säännöllisesti, ostanut lehtiä ym. Olisin säästänyt pitkän pennin aikoinaan kun olisin vaan tajunnut.
Mä en ainakaan ole sellaisia neuvoja ollut vailla, enkä ole sitä tarvinnut palstalta. Omat raha-asiani ja syyni, että rahat eivät ole riittäneet hyvin ovat johtuneet täysin muista asioista, kuin siitä, että ostelisin mitään tyhmää.
t.kristallikissa
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Tosi fiksu neuvo siinä vaiheessa kun ihminen on lomautettu... Ei vaan auta.
Sitäpaitsi: kun ei ole oikeasti mistä säästää! Olen lähihoitaja ja kahden lapsen yh. Mistä revin ne rahat säästöön?
No kyllä ap mainitsi, että "pahan päivän varalle" eikä niin, että olisi kehotettu säästämään, kun on jo lomautettu. Säästämisen idea on juurikin se, että säästetään etupainotteisesti pitkällä aikavälillä juurilin sillä idealla, että JOS tapahtuu yllättäviä menoeriä, tulee työttömyyspätkä tai muuta. Vaikka se olisi 5e kuussa, niin jotain siirretään syrjään vaikka väkisin, juuri sen takia että pystyy kantamaan vastuuta itsestä ja omista lapsista, jos jotain tapahtuu. Itse olen päättänyt, että lapsia en edes tee, ellen pysty säästämään ja pitämään huolta myös taloudellisesti heistä. Mutta tämä lisäys on oma näkemykseni. Säästää tulisi silti jokaisen.
Ketjun aihe on empatiakyky, ei säästäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Tosi fiksu neuvo siinä vaiheessa kun ihminen on lomautettu... Ei vaan auta.
Sitäpaitsi: kun ei ole oikeasti mistä säästää! Olen lähihoitaja ja kahden lapsen yh. Mistä revin ne rahat säästöön?
No kyllä ap mainitsi, että "pahan päivän varalle" eikä niin, että olisi kehotettu säästämään, kun on jo lomautettu. Säästämisen idea on juurikin se, että säästetään etupainotteisesti pitkällä aikavälillä juurilin sillä idealla, että JOS tapahtuu yllättäviä menoeriä, tulee työttömyyspätkä tai muuta. Vaikka se olisi 5e kuussa, niin jotain siirretään syrjään vaikka väkisin, juuri sen takia että pystyy kantamaan vastuuta itsestä ja omista lapsista, jos jotain tapahtuu. Itse olen päättänyt, että lapsia en edes tee, ellen pysty säästämään ja pitämään huolta myös taloudellisesti heistä. Mutta tämä lisäys on oma näkemykseni. Säästää tulisi silti jokaisen.
Ketjun aihe on empatiakyky, ei säästäminen.
AP:n mielestestä kehoitus säästää on osoitus empatiakyvyn puutteesta...
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Täh? Mikä logiikka kysymyksilläsi on? Tyhjän päällä vaikeina aikoina juuri olinkin. Olin aika nuori enkä oikeissa ansiotöissä kiinni vielä. Mutt siitä huolimatta olen säästänyt 15-vuotiaasta marjanmyyntipätkistäkin asti, koska niin on opetettu kotona tehdä. Vaikeina aikoina elin tuilla. Olin alle 24v. Lapsia en ikinä olisi sellaiseen tilanteeseen vastuullisena tehnyt. Kouluttauduin ja paiskin töitä saadakseni töitä. Kun pääsin mihinkään tuloihin kiinni, alkoi armoton säästäminen vähäisistäkin tuloista, että JOS tulee vaikeampaa taas. Ei sitä pysty vain kuluttamaan, kun se muisto on niin vahvasti lsänä. Haluaa vain säästää.
Kun pääsin keskituloa jopa paremmille tuloille vuosien opiskelujen ja useiden työsihteiden jälkeen, edelleen säästän joka v***n päivä, koska kuule kyllä muistan, miltä tuntui pienestä palkasta saati tuista tai marjanmyynnitä säästää, mutta niin vaan silloinkin säästin ja sillä sain pitkällä aikavälillä sinniteltyä. Kammottavintahan on joutua säästämään tilanteessa, kun ei vielä ikinä ole palkkaan päässyt kiinni, kuten minä.
Mutta yleisesti säästämiskehotuksella nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että jos on edes vähäisiä tuloja, pitäisi säästää aina etupainotteisesti ja sen kyllä allekirjoitan. Ei sitä ilkeytenä kannata ottaa. Tarkotius on olla kaukaa viisas ennen kuin jotain käy, nuorena se tosin on vielä hankalampaa, kuten kuvailinkin.
Tänäpäivänä voisin joka viikko käydä vaikka kasvohoidossa ja syödä joka päivä ulkona, mutta tyhmä olisin. Siirrän sen kaiken syrjään edelleen ikään kuin kunnioittaen sitä vaikeaa aikaa ja luon sillä itselleni edelleen turvallisuutta, ehkä joskus myös jälkikasvulle, jos sen vastuun joskus päätän olevani valmis ottamaan.
Opin rahan arvon ja monesti hiljaa sisälläni ihmettelen ja katson vierestä, miten puolet palkastani tienaava vaan pistää menemään eikä ajattele, vertaile, laske, punnitse vaihtoehtoja, tarkastele asiaa eri näkökulmista yhtään...
Kaikki tämä siksi että minut elämä todellakin opetti säästämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Se ei ole empaattista. Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä ap. Tällä palstalla liikkuu ilmeisesti täysin tunnekylmiä, empatiakyvyttömiä ihmisiä keskimääräistä enemmän. Minuakin on palstalla kiusattu ja nimitelty hulluksi, kun suutuin siitä, että vastaanotosta puuttui empatia. Sitähän moni kuitenkin aloituksillaan hakee. Jos ei osaa olla empaattinen, miksi vastata ja aiheuttaa aloittajalle paha mieli!?
Harva täältä neuvoja on vailla, eihän joku random edes osaa sanoa mitään aloittajan tilanteeseen, kun ei tunne sitä.
t.kristallikissa
Juuri sinun tapauksessasi oletan, että epäempaattisuuden taustalla on yritys savustaa sinut kokonaan pois palstalta. Olet nimittäin ehkä maailmankaikkeuden rasittavin jankkaaja.
Ja ap:lle kommenttina, että minäkään en pidä ilkeänä, jos neuvoo pienituloista säästämään. Minulta lomautettu lähärituttava jopa suoraan kysyi säästövinkkejä, näytti parin kuukauden tiliotteet että sain käsityksen minne hänen rahansa menevät. Omasta mielestäni tein suurehkon palveluksen kun pohdin hänen rahankäyttöään ja neuvoin säästämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Tosi fiksu neuvo siinä vaiheessa kun ihminen on lomautettu... Ei vaan auta.
Sitäpaitsi: kun ei ole oikeasti mistä säästää! Olen lähihoitaja ja kahden lapsen yh. Mistä revin ne rahat säästöön?
No kyllä ap mainitsi, että "pahan päivän varalle" eikä niin, että olisi kehotettu säästämään, kun on jo lomautettu. Säästämisen idea on juurikin se, että säästetään etupainotteisesti pitkällä aikavälillä juurilin sillä idealla, että JOS tapahtuu yllättäviä menoeriä, tulee työttömyyspätkä tai muuta. Vaikka se olisi 5e kuussa, niin jotain siirretään syrjään vaikka väkisin, juuri sen takia että pystyy kantamaan vastuuta itsestä ja omista lapsista, jos jotain tapahtuu. Itse olen päättänyt, että lapsia en edes tee, ellen pysty säästämään ja pitämään huolta myös taloudellisesti heistä. Mutta tämä lisäys on oma näkemykseni. Säästää tulisi silti jokaisen.
Ketjun aihe on empatiakyky, ei säästäminen.
AP:n mielestestä kehoitus säästää on osoitus empatiakyvyn puutteesta...
Se ONKIN!!!!! Enpatiakykyä on nimenomaan tukeminen ja kuuntelu, ei mikään kehoittelu!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Täh, mikä osa kertomastasi oli ilkeää? Siis mikä on mielestäsi ilkeää? Tarkoitatko, että yleisen perustasoisen talousvinkin antaminen, kuten "kaikkien tulisi säästää", on ilkeää vai mikä? Sehän on ihan fiksu neuvo ja olematta mielestäni ilkeä totean myös, että jokaisen ihmisen tulisi yrittää säästää. On se 2e 20e tai 200e kerralla, niin kyllä se kannattaa ja jokainen kykynsä mukaan.
Se ei ole empaattista. Olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä ap. Tällä palstalla liikkuu ilmeisesti täysin tunnekylmiä, empatiakyvyttömiä ihmisiä keskimääräistä enemmän. Minuakin on palstalla kiusattu ja nimitelty hulluksi, kun suutuin siitä, että vastaanotosta puuttui empatia. Sitähän moni kuitenkin aloituksillaan hakee. Jos ei osaa olla empaattinen, miksi vastata ja aiheuttaa aloittajalle paha mieli!?
Harva täältä neuvoja on vailla, eihän joku random edes osaa sanoa mitään aloittajan tilanteeseen, kun ei tunne sitä.
t.kristallikissaJuuri sinun tapauksessasi oletan, että epäempaattisuuden taustalla on yritys savustaa sinut kokonaan pois palstalta. Olet nimittäin ehkä maailmankaikkeuden rasittavin jankkaaja.
Ja ap:lle kommenttina, että minäkään en pidä ilkeänä, jos neuvoo pienituloista säästämään. Minulta lomautettu lähärituttava jopa suoraan kysyi säästövinkkejä, näytti parin kuukauden tiliotteet että sain käsityksen minne hänen rahansa menevät. Omasta mielestäni tein suurehkon palveluksen kun pohdin hänen rahankäyttöään ja neuvoin säästämisessä.
Eikä ole, minä suutuin ja aloin rasittavaksi siksi, että minulle puhuttiin palstalla epäempaattisesti ja epämyötätuntoisesti. Sellainen aiheuttaa kos ton kohteilleen.
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Täh? Mikä logiikka kysymyksilläsi on? Tyhjän päällä vaikeina aikoina juuri olinkin. Olin aika nuori enkä oikeissa ansiotöissä kiinni vielä. Mutt siitä huolimatta olen säästänyt 15-vuotiaasta marjanmyyntipätkistäkin asti, koska niin on opetettu kotona tehdä. Vaikeina aikoina elin tuilla. Olin alle 24v. Lapsia en ikinä olisi sellaiseen tilanteeseen vastuullisena tehnyt. Kouluttauduin ja paiskin töitä saadakseni töitä. Kun pääsin mihinkään tuloihin kiinni, alkoi armoton säästäminen vähäisistäkin tuloista, että JOS tulee vaikeampaa taas. Ei sitä pysty vain kuluttamaan, kun se muisto on niin vahvasti lsänä. Haluaa vain säästää.
Kun pääsin keskituloa jopa paremmille tuloille vuosien opiskelujen ja useiden työsihteiden jälkeen, edelleen säästän joka v***n päivä, koska kuule kyllä muistan, miltä tuntui pienestä palkasta saati tuista tai marjanmyynnitä säästää, mutta niin vaan silloinkin säästin ja sillä sain pitkällä aikavälillä sinniteltyä. Kammottavintahan on joutua säästämään tilanteessa, kun ei vielä ikinä ole palkkaan päässyt kiinni, kuten minä.Mutta yleisesti säästämiskehotuksella nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että jos on edes vähäisiä tuloja, pitäisi säästää aina etupainotteisesti ja sen kyllä allekirjoitan. Ei sitä ilkeytenä kannata ottaa. Tarkotius on olla kaukaa viisas ennen kuin jotain käy, nuorena se tosin on vielä hankalampaa, kuten kuvailinkin.
Tänäpäivänä voisin joka viikko käydä vaikka kasvohoidossa ja syödä joka päivä ulkona, mutta tyhmä olisin. Siirrän sen kaiken syrjään edelleen ikään kuin kunnioittaen sitä vaikeaa aikaa ja luon sillä itselleni edelleen turvallisuutta, ehkä joskus myös jälkikasvulle, jos sen vastuun joskus päätän olevani valmis ottamaan.Opin rahan arvon ja monesti hiljaa sisälläni ihmettelen ja katson vierestä, miten puolet palkastani tienaava vaan pistää menemään eikä ajattele, vertaile, laske, punnitse vaihtoehtoja, tarkastele asiaa eri näkökulmista yhtään...
Kaikki tämä siksi että minut elämä todellakin opetti säästämään...
Kaikilla ei ole ollut samanlainen elämä kuin sinulla, mutta sulta puuttuu empatiakyky, selitä mitä selität.
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Täh? Mikä logiikka kysymyksilläsi on? Tyhjän päällä vaikeina aikoina juuri olinkin. Olin aika nuori enkä oikeissa ansiotöissä kiinni vielä. Mutt siitä huolimatta olen säästänyt 15-vuotiaasta marjanmyyntipätkistäkin asti, koska niin on opetettu kotona tehdä. Vaikeina aikoina elin tuilla. Olin alle 24v. Lapsia en ikinä olisi sellaiseen tilanteeseen vastuullisena tehnyt. Kouluttauduin ja paiskin töitä saadakseni töitä. Kun pääsin mihinkään tuloihin kiinni, alkoi armoton säästäminen vähäisistäkin tuloista, että JOS tulee vaikeampaa taas. Ei sitä pysty vain kuluttamaan, kun se muisto on niin vahvasti lsänä. Haluaa vain säästää.
Kun pääsin keskituloa jopa paremmille tuloille vuosien opiskelujen ja useiden työsihteiden jälkeen, edelleen säästän joka v***n päivä, koska kuule kyllä muistan, miltä tuntui pienestä palkasta saati tuista tai marjanmyynnitä säästää, mutta niin vaan silloinkin säästin ja sillä sain pitkällä aikavälillä sinniteltyä. Kammottavintahan on joutua säästämään tilanteessa, kun ei vielä ikinä ole palkkaan päässyt kiinni, kuten minä.Mutta yleisesti säästämiskehotuksella nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että jos on edes vähäisiä tuloja, pitäisi säästää aina etupainotteisesti ja sen kyllä allekirjoitan. Ei sitä ilkeytenä kannata ottaa. Tarkotius on olla kaukaa viisas ennen kuin jotain käy, nuorena se tosin on vielä hankalampaa, kuten kuvailinkin.
Tänäpäivänä voisin joka viikko käydä vaikka kasvohoidossa ja syödä joka päivä ulkona, mutta tyhmä olisin. Siirrän sen kaiken syrjään edelleen ikään kuin kunnioittaen sitä vaikeaa aikaa ja luon sillä itselleni edelleen turvallisuutta, ehkä joskus myös jälkikasvulle, jos sen vastuun joskus päätän olevani valmis ottamaan.Opin rahan arvon ja monesti hiljaa sisälläni ihmettelen ja katson vierestä, miten puolet palkastani tienaava vaan pistää menemään eikä ajattele, vertaile, laske, punnitse vaihtoehtoja, tarkastele asiaa eri näkökulmista yhtään...
Kaikki tämä siksi että minut elämä todellakin opetti säästämään...
Tällaiset ihmiset pyörivät vain oman napansa ympärillä, minä minä minä ja minun köyhyyteni ja säästövinkkini.jos toinen on vaikka empatiaa, niin et osaa pysähtyä ja tajuta sitä, koska olet niin täynnä sitä, miten ISOJA sun ongelmasi olivatkaan. Meillä muilla voi olla paljon pienempiä ne ongelmat ja ainoa, mitä puuttuu, on myötätuntoinen ele muilta.
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Täh? Mikä logiikka kysymyksilläsi on? Tyhjän päällä vaikeina aikoina juuri olinkin. Olin aika nuori enkä oikeissa ansiotöissä kiinni vielä. Mutt siitä huolimatta olen säästänyt 15-vuotiaasta marjanmyyntipätkistäkin asti, koska niin on opetettu kotona tehdä. Vaikeina aikoina elin tuilla. Olin alle 24v. Lapsia en ikinä olisi sellaiseen tilanteeseen vastuullisena tehnyt. Kouluttauduin ja paiskin töitä saadakseni töitä. Kun pääsin mihinkään tuloihin kiinni, alkoi armoton säästäminen vähäisistäkin tuloista, että JOS tulee vaikeampaa taas. Ei sitä pysty vain kuluttamaan, kun se muisto on niin vahvasti lsänä. Haluaa vain säästää.
Kun pääsin keskituloa jopa paremmille tuloille vuosien opiskelujen ja useiden työsihteiden jälkeen, edelleen säästän joka v***n päivä, koska kuule kyllä muistan, miltä tuntui pienestä palkasta saati tuista tai marjanmyynnitä säästää, mutta niin vaan silloinkin säästin ja sillä sain pitkällä aikavälillä sinniteltyä. Kammottavintahan on joutua säästämään tilanteessa, kun ei vielä ikinä ole palkkaan päässyt kiinni, kuten minä.Mutta yleisesti säästämiskehotuksella nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että jos on edes vähäisiä tuloja, pitäisi säästää aina etupainotteisesti ja sen kyllä allekirjoitan. Ei sitä ilkeytenä kannata ottaa. Tarkotius on olla kaukaa viisas ennen kuin jotain käy, nuorena se tosin on vielä hankalampaa, kuten kuvailinkin.
Tänäpäivänä voisin joka viikko käydä vaikka kasvohoidossa ja syödä joka päivä ulkona, mutta tyhmä olisin. Siirrän sen kaiken syrjään edelleen ikään kuin kunnioittaen sitä vaikeaa aikaa ja luon sillä itselleni edelleen turvallisuutta, ehkä joskus myös jälkikasvulle, jos sen vastuun joskus päätän olevani valmis ottamaan.Opin rahan arvon ja monesti hiljaa sisälläni ihmettelen ja katson vierestä, miten puolet palkastani tienaava vaan pistää menemään eikä ajattele, vertaile, laske, punnitse vaihtoehtoja, tarkastele asiaa eri näkökulmista yhtään...
Kaikki tämä siksi että minut elämä todellakin opetti säästämään...
Tällaiset ihmiset pyörivät vain oman napansa ympärillä, minä minä minä ja minun köyhyyteni ja säästövinkkini.jos toinen on vaikka*) empatiaa, niin et osaa pysähtyä ja tajuta sitä, koska olet niin täynnä sitä, miten ISOJA sun ongelmasi olivatkaan. Meillä muilla voi olla paljon pienempiä ne ongelmat ja ainoa, mitä puuttuu, on myötätuntoinen ele muilta.
*) vailla
Palstan epäempaattisuus johtuu persuista. Tämä on persujen palsta, on ollut jo pitkään. Persut ovat pilanneet tämän palstan.
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämällä on sellainen taipumus, että se yrittää opettaa meitä kaikkia. Jotkut oppivat, jotkut katkeroituvat. Näillä jälkimmäisillä on taipumusta purkaa pahaa oloaan toisiin ihmisiin. Sitten on niitä, jotka eivät ole vielä oppineet, eivätkä katkeroituneet. Ovat eläneet helppoa elämää. Luulen, että juuri nämä ovat näitä muista säästää -vinkkien antajia. He eivät näet voi tajua, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. Mutta kyllä elämä tulee näitäkin opettamaan, ennemmin tai myöhemmin.
Kuulepas, kyllä me "säästövinkkien antajat" ollaan nimen omaan niitä ei kultalusikka suussa syntyneitä, tuilla opiskelleita ja työllä elämään oppineita. Elämä on todellakin opettanut säästämisen tärkeyden. Joka päivä mietin missä voin säästää ja joka kuukausi laitan niin paljon kuin ikinä pystyn söästöön, koska kuule on kyllä tuoreessa mielesaä opiskeluaikojen köyhyys ja sitä seuranneet työttömyysjaksot ym. Tein myös ilmaiseksi töitä, jotta leipään pääsisin kiinni. Se oli kamalaa aikaa ja opetti todellakin säästämisen tarkoituksen. Taidatte itse olla kultalusikka syvällä kurkussa te, jotka että itse haluaisi ottaa mitään vastuuta ja väitätte säästämistä jokskikin kultalusikkamentaliteetiksi. Itsehän juuri sanotte, että teidän ei tarvitsisi joutua säästämään, eli ainoastaan käyttämään rahaa, tuhlaamaan ja nielemään sillä kultalusikalla. Miten se säästäminen voi tässä olla noin punainen vaate? Jokainen itsestään ja lapsistaan huolehtiva säästää!
Entä, jos olisit jäänyt tyhjän päälle silloin vaikeina aikoina, tai heti kunnon tuloille päästyäsi? Miksi et silloin ollut säästänyt, niinkerta?
Täh? Mikä logiikka kysymyksilläsi on? Tyhjän päällä vaikeina aikoina juuri olinkin. Olin aika nuori enkä oikeissa ansiotöissä kiinni vielä. Mutt siitä huolimatta olen säästänyt 15-vuotiaasta marjanmyyntipätkistäkin asti, koska niin on opetettu kotona tehdä. Vaikeina aikoina elin tuilla. Olin alle 24v. Lapsia en ikinä olisi sellaiseen tilanteeseen vastuullisena tehnyt. Kouluttauduin ja paiskin töitä saadakseni töitä. Kun pääsin mihinkään tuloihin kiinni, alkoi armoton säästäminen vähäisistäkin tuloista, että JOS tulee vaikeampaa taas. Ei sitä pysty vain kuluttamaan, kun se muisto on niin vahvasti lsänä. Haluaa vain säästää.
Kun pääsin keskituloa jopa paremmille tuloille vuosien opiskelujen ja useiden työsihteiden jälkeen, edelleen säästän joka v***n päivä, koska kuule kyllä muistan, miltä tuntui pienestä palkasta saati tuista tai marjanmyynnitä säästää, mutta niin vaan silloinkin säästin ja sillä sain pitkällä aikavälillä sinniteltyä. Kammottavintahan on joutua säästämään tilanteessa, kun ei vielä ikinä ole palkkaan päässyt kiinni, kuten minä.Mutta yleisesti säästämiskehotuksella nyt varmaan ajetaan takaa sitä, että jos on edes vähäisiä tuloja, pitäisi säästää aina etupainotteisesti ja sen kyllä allekirjoitan. Ei sitä ilkeytenä kannata ottaa. Tarkotius on olla kaukaa viisas ennen kuin jotain käy, nuorena se tosin on vielä hankalampaa, kuten kuvailinkin.
Tänäpäivänä voisin joka viikko käydä vaikka kasvohoidossa ja syödä joka päivä ulkona, mutta tyhmä olisin. Siirrän sen kaiken syrjään edelleen ikään kuin kunnioittaen sitä vaikeaa aikaa ja luon sillä itselleni edelleen turvallisuutta, ehkä joskus myös jälkikasvulle, jos sen vastuun joskus päätän olevani valmis ottamaan.Opin rahan arvon ja monesti hiljaa sisälläni ihmettelen ja katson vierestä, miten puolet palkastani tienaava vaan pistää menemään eikä ajattele, vertaile, laske, punnitse vaihtoehtoja, tarkastele asiaa eri näkökulmista yhtään...
Kaikki tämä siksi että minut elämä todellakin opetti säästämään...
Tällaiset ihmiset pyörivät vain oman napansa ympärillä, minä minä minä ja minun köyhyyteni ja säästövinkkini.jos toinen on vaikka empatiaa, niin et osaa pysähtyä ja tajuta sitä, koska olet niin täynnä sitä, miten ISOJA sun ongelmasi olivatkaan. Meillä muilla voi olla paljon pienempiä ne ongelmat ja ainoa, mitä puuttuu, on myötätuntoinen ele muilta.
Siis AP kerjää myötätuntoa, koska joku on kehottanut häntä joskus säästämään! Tässähän on vaan yritetty järjellä selittää, miten tärkeää säästäminen on. Ei säästämisvinkkejä kannata loukkauksena ottaa. Ei vain kannata, koska ne eivät ole loukkauksia vaan järkeviä kommentteja juurikin tilanteen parantamiseksi sen sijaan että vaan siliteltäisiin säälivästi päätä. Kaikki tietävät, miten kurjalta tuntuu olla työtön tai köyhä, sitten mietitään ulopääsyä.
Tehkää ihan miten prhaaksi näette!
Täällä on ihan ihme loukkaantujia, jotka kaivavat kuoppia ja hyppivät niihin itse, vaikka toiset yrittävät kannustaa ja tuoda tärkeitä asioita esiin. Tekisi mieli sanoa, että kyllä se siitä, mutta ei se kyllä siitä, jos asenne on tuo.
Se olisi pitänyt tajuta tehdä jo silloin kun ei ollut lomautettu. Mutta, "elämä on tässä ja nyt, ei käärinliinoissa ole taskuja..." latteuksia silloin hyvinä aikoina teiltä tulee. Sitten kun pska osuu tuulettimeen niin ollaan Empatiaa - rahoja - empatiaa -rahoja vailla (jope imitaatio).