Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En kestä yksinoloa!
06.08.2020 |
Siis olin sinkku tai parisuhteessa. En kestä olla kotona yksin joten yleensä täytän ajan jollain tekemisellä eli esim. ylitöillä. Nyt työttömänä ja rahattomana en voi edes juoda kestääkseni! Mies jossain ulkona kavereiden kanssa...itselläni on ystäviä muttei se mitään auta. Eivät he voi 24/7 olla läsnä.
Hyvä sanoa, että pitää oppia nauttimaan yksin olemisesta, mutta mitä sitten kun sitä ei kestä yhtään?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kannattaa vaan kärsiä läpi se ahdistus niin tottuu. Mulla oli eron jälkeen myös ihan sietämätön ahdistus yksin olosta, ja yritin paeta sitä hääräämiseen ja menemisiin. Mutta ongelma ratkesi vasta, kun suostuin vaan kärsimään sitä ahdistusta, katsomaan sitä silmästä silmään juoksematta pakoon. Muutamassa kuukaudessa tottui niin ettei enää ahdistanut, ja nykyisin suorastaan rakastan yksinoloa.
Ok, hyvä tietää. Kun mietin elämääni niin joitain jaksoja olen ollutkin yksin, mutta viime vuosina on tapahtunut jotain. En osaa sanoa mitä, mutta minun on kai opeteltava kaikki taas uudelleen. Viimeksi kun yritin niin itkuksi se meni selväpäisenä viikonloppuna. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ap
Ei itkemisessä ole mitään väärää. Joskus on ihan hyvä vähän itkeä. Itselläni on ollut elämässäni 10 vuoden jakso, jolloin en itkenyt ollenkaan. Kun sain lopulta kerrottua sen itkun esteen toiselle ihmiselle, itkin välillä ihan vain siksi, koska voin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako, jos suunnittelet itsellesi tekemistä niihin hetkiin, jolloin olet yksin? Esim lempisarjaa, lenkkiä. Auttaako, jos soitat kaverille? Jos et ollenkaan kestä yksin olemista, niin silloin ehkä asiasta kannattaa käydä juttelemassa jollekulle niin voi vähän selvittää, että onko taustalla jotain pelkoja esimerkiksi. Jos on kyse jostain tällaisesta, se voi aiheuttaa jotain haittaa ihmissuhteisiisi ja tietty sulle itsellesi myös, kun eihän aina voi olla jonkun seurassa.
Ehkä hetkellisesti auttaa. Yleensä paikkaan oloa alkoholilla, mutta se on huono ratkaisu. Työttömänä on aivan kamalaa kun on entistä enemmän aikaa. Muutenkin olo on sisältä hyvin tyhjä. En elä enää ollenkaan. Lyhyet innostumisen hetket jäävät hyvin lyhyiksi ja sen jälkeen on taas sama mustuus.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi muuten.
Ap
Ota yhteyttä terveyskeskuksen mielenterveyshoitajaan. Sieltä voit saada vähintäänkin ohjeita siihen, mistä voisit saada apua. Sinä olet selvästikin hukassa sinulta itseltäsi.
Kiitos. Pelottaa vain, että sieltä tulee sitä a-klinikalle kehottamista kun nähdään, että oire eli juominen on itse sairaus tai ongelma eikä alla oleva tyhjyyden tunne joka on vuosi vuodelta pahempi...pelottaa ettei tästä pääse enää ylös ja menneisyydessä olevat tietyt asiat syövät enemmän ja enemmän. En kohta jaksa enää.
Ap
En minäkään varmaan kestäisi, ainakaan kovin pitkään, mutta siksi mulla onkin koiria ja kissoja, koirien ja kissojen kanssa keskenämme taas pystyn olemaan vaikka monta viikkoakin ahdistumatta, nyt lomalla olen nähnyt enemmän ihmisiä, mutta tarvitsen aina muutaman päivän yksinolon sen jälkeen toipumiseen, sitten taas jaksaa jotakin nähdä ja taas täytyy pitää taukoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kannattaa vaan kärsiä läpi se ahdistus niin tottuu. Mulla oli eron jälkeen myös ihan sietämätön ahdistus yksin olosta, ja yritin paeta sitä hääräämiseen ja menemisiin. Mutta ongelma ratkesi vasta, kun suostuin vaan kärsimään sitä ahdistusta, katsomaan sitä silmästä silmään juoksematta pakoon. Muutamassa kuukaudessa tottui niin ettei enää ahdistanut, ja nykyisin suorastaan rakastan yksinoloa.
Ok, hyvä tietää. Kun mietin elämääni niin joitain jaksoja olen ollutkin yksin, mutta viime vuosina on tapahtunut jotain. En osaa sanoa mitä, mutta minun on kai opeteltava kaikki taas uudelleen. Viimeksi kun yritin niin itkuksi se meni selväpäisenä viikonloppuna. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ap
Itse en saanut koskaan selville mitään tiettyä asiaa enkä oivaltanut mitään, kun opin yksinoloon. Eli en vieläkään tiedä miksi tai mikä ahdisti. Mutta silti se meni ohi kun vaan suostui olemaan sen kanssa aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tarvitsee ajoittaista yksin oloa.
Minulle on unelma saada viettää valtaosa ajastani yksin. Valitettavasti pakko käydä töissä ja kotona mies pyörii jaloissa.
Pakko kyllä kysyä miksi olet mennyt parisuhteeseen ja muuttanut miehen kanssa yhteen jos olisi unelma viettää valtaosa ajasta yksin ja mieskin vain "pyörii jaloissa".
AP:lle en voi antaa muuta vinkkiä kuin että pitää opetella viettämään aikaa yksin, edes silloin tällöin. Tietenkin kun kyseessä on tuollaiset hylätyksi tulemisen kokemukset niin apua saattaisi saada jostain terapiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja teininä olin käytännössä kotona yksin viikonloput kun vanhemmat joivat. Oli koko ajan ihmisiä ympärillä kun tilaa ei ollut omaan huoneeseen, mutta tavallaan yksin kun vanhemmat pakenivat juomiseen. Nyt he ovat sittemmin täysin hylänneet tietyistä syistä ja en jaksa yhtään...itkettää ja v*tuttaa...en tiedä kenelle puhua. Ex käytännössä myös lähinnä hylkäsi pe-su kun oli "radalla". Taitaa tämä olla osani...ap
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.aal.fi…
Siis mä olen aivan samanlainen. Panikoin kun olen yksin.
Muistan kerran kun yks kaveri kutsui käymään, mieliala parani heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ja teininä olin käytännössä kotona yksin viikonloput kun vanhemmat joivat. Oli koko ajan ihmisiä ympärillä kun tilaa ei ollut omaan huoneeseen, mutta tavallaan yksin kun vanhemmat pakenivat juomiseen. Nyt he ovat sittemmin täysin hylänneet tietyistä syistä ja en jaksa yhtään...itkettää ja v*tuttaa...en tiedä kenelle puhua. Ex käytännössä myös lähinnä hylkäsi pe-su kun oli "radalla". Taitaa tämä olla osani...ap
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.aal.fi…
Tuolla oli asiaa johon voin samaistua ihan kaikkeen, mutta miksi tämäkin on taas hengellistä? En vain voi tai osaa uskoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mä olen aivan samanlainen. Panikoin kun olen yksin.
Muistan kerran kun yks kaveri kutsui käymään, mieliala parani heti.
Hmh, mullakin on kavereita, mutta se ei jotenkin auta hirveästi. Melkein toivon, että olisi taas se työ jossa tehdä paljon ylitöitä. Tai vielä enemmän, että olisi vapaa ihan kaikesta, mutta se vaikuttaa lähes mahdottomalta. Niin pieneksi piti joskus itsensä kutistaa, lapsena henkisesti ja aikuisena laihduttamalla. Nytkin tulee noita ajatuksia laihdutuksesta ja rankasta treenistä. Olen treenannutkin viime aikoina enemmän.
Teille jotka puhutte lemmikin hankkimisesta: en uskalla. Joskus nuorempana kun minulla oli lemmikki purin kiukkua siihen kiusaamalla, hämäämällä ja jopa lyömällä. En tiedä miksi tein niin ja nämä vain lisäävät itsevihaani kun kaduttaa niin paljon enkä voi enää mitään noille asioille. Voisinpa vain kadota maan päältä.
Ap
Minä rakastan yksinoloa ja se on minulle elinehto. Tosin ei täydellinen yksinolo elåmässä.
Tilanteeni on ihanteellinen, viikot elän kaupunkierakon elämää, asun ja hallitsen itse kämppääni ja käyn yötöissä. Lataan itseeni yksinoloa, mitä ilman tunnen oloni huonoksi. Ns naisystävyyksiä minulla ei (enää luojankiitos) ole. On ihana juoda kahvit lehden kera kahviloissa, pyöräillä yms
Viikonloppuisin matkustan miehen luokse, mökkeilemme, syömme ja halailemme ja harrastamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule hyvinkin olla että ongelma on kuin onkin alkoholi. Tosi usein alkoholilla ensin ollaan peittävinään ongelmaa, jolloin alkoholista tuleekin itsestään se ongelma.
Joudut lopettamaan sen alkon käytön kuitenkin, se ei voi olla enää mahdollistamassa tuota oloasi.
Munkin veli syytti kaikkea muuta, ja että vain alkoholi auttoi. Se kuolikin sitten viinaan.
Tosiasiassa se isoin ongelma oli se alkoholi...
Vierailija kirjoitti:
Minä rakastan yksinoloa ja se on minulle elinehto. Tosin ei täydellinen yksinolo elåmässä.
Tilanteeni on ihanteellinen, viikot elän kaupunkierakon elämää, asun ja hallitsen itse kämppääni ja käyn yötöissä. Lataan itseeni yksinoloa, mitä ilman tunnen oloni huonoksi. Ns naisystävyyksiä minulla ei (enää luojankiitos) ole. On ihana juoda kahvit lehden kera kahviloissa, pyöräillä yms
Viikonloppuisin matkustan miehen luokse, mökkeilemme, syömme ja halailemme ja harrastamme
Haluaisin samaa. Tosin en kestä ihmisten seuraakaan niin paljoa...on kuin eläisi helvetissä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule hyvinkin olla että ongelma on kuin onkin alkoholi. Tosi usein alkoholilla ensin ollaan peittävinään ongelmaa, jolloin alkoholista tuleekin itsestään se ongelma.
Joudut lopettamaan sen alkon käytön kuitenkin, se ei voi olla enää mahdollistamassa tuota oloasi.
Munkin veli syytti kaikkea muuta, ja että vain alkoholi auttoi. Se kuolikin sitten viinaan.
Tosiasiassa se isoin ongelma oli se alkoholi...
Taustalla ennen alkoholia ties mitä traumaa lapsesta asti, hankittuna useampi tutkinto ja työhistoriaa, urheiluharrastusta yli 20 vuotta ja se on just se alkoholi. Just joo, kaikki ovat kuin veljesi. En edes pysty juomaan montaa päivää putkeen eikä kiinnosta. Mieluummin urheilen. Ei se tuska siitä silti mihinkään katoa. Lapsuus oli viimeksi sitä aikaa kun elämisestä aidosti nautin ja se loppui kauan ennen kuin edes koskin alkoholiin.
Ap
No juo sitten, sitähän sinä haluat tehdä. Ei apua saa jos ei ongelmaa edes itelleen voi myöntää.
Alue: Aihe vapaa
Ota yhteyttä terveyskeskuksen mielenterveyshoitajaan. Sieltä voit saada vähintäänkin ohjeita siihen, mistä voisit saada apua. Sinä olet selvästikin hukassa sinulta itseltäsi.