Tänään uimarannalla totesin, ettei ole ihme vaikka

Piti vielä lisätä, että tuo poika oli kyllä uimataitoinen. Tosi hyvä uimaan. Oli vain ollut siellä jo useamman tunnin ja voimat loppuivat kesken. Ei tuon ikäinen vielä osaa arvioida omaa jaksamistaan, eikä pidä osata. Olisi varmaan pitänyt jättää auttamatta tai odottaa, että uimavalvoja pelastaa lapsen jos ehtii.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 19:14"]

lapsille "sattuu" onnettomuuksia. Rannalle tuli vaari tuli uimaan kahden alle kouluikäisen kanssa. Jaksoi vahtia niitä peräti 10min. sitten pappa pisti makaamaan pyyhkeen päälle mahalleen poispäin lapsista. Lapset siinä sitten ui kahdestaan, toinen hörppäsi vettä ja yski, mutta pappa se vaan tutkaili kännyänsä kuulematta ja näkemättä mitään.

Kaiken huippu oli kun pappa sai puhelun ja lähti puhumaan sitä parkkipaikalle, joka oli 200-300 metrin päässä vedestä, metsikön takana, täysin ilman näköyhteyttä lapsiin. Sinne jäi kaksi pientä lasta täysin ilman vahtia, kun vaarilla oli parempaa ja tärkeämpää tekemistä, puhua puhelimeen. Tulihan niitä lapsia sitten vahdittua siinä samalla kuin omiani, mutta täytyy sanoa etten ymmärrä tuota vaaria sitten pätkääkään. Tällaistako se on meiniki, sitten itketään että sattuuhan niitä "onnettomuuksia", ei niitä lapsia voi koko aikaa vahtia. 

[/quote]

Äläs nyt, kyllähän siinä onnettomassa tilanteessa olisi syyllinen löydetty: Olisi tietysti kunnan syytä, kun ei ole uimavalvojaa rannalla!

Ja mikäli kyseessä olisi vilkas uimaranta ja siellä uimavalvoja, josta huolimatta onnettomuus olisi tapahtunut, niin uimavalvoja olisi totta kai tuomittava vähintään kolmannen asteen murhasta.

Vittu kasvattakaa niitä lapsianne, kerta niitä on ollut pakko hankkia.

Papoista lastenvahteina lisää. Te, joiden isovanhemmat tarjoavat teille ihanaa hengähdystaukoa vauva-arkeen. Niillä isovanhemmilla ei ole oikein tajua vaarasta. Minä todistin papan ja lapsenlapsen laatuhetkeä viime keväänä. Pappa työnteli vaunuja, oli sellainen vähän jäykkä, kävelikin jäykästi ja piti vaunuista yhdellä kädellä kiinni. Ei siinä mitään, mutta oli tulossa jyrkkään alamäkeen, alamäki päättyi siltaan, jossa jalkakäytävä siirtyi aivan ajoradan viereen. Papalla siis ote vain yhdellä kädellä vaunuista ja todella jäykkää liikkuminen. Valitettavasti en päässyt papalle mitään sanomaan, koska ajoin sitä ajorataa ja näin papan siellä mäen laella siinä vaiheessa, kun se ajotie ja jalankulkuväylä olivat kaukana toisistaan. Vasta ohi ajettuani tajusin, mitä vaaroja siinä oli.

Kannattaisi oikeasti miettiä, onko se oma hengähdystauko sen arvoista, että riskeeraa lapsen hengen vanhan ja raihnaisen isovanhemman (tai isoisovanhemman) hoitoon.

Hyvin voisin kuvitella oman isäni tuon papan asemaan. Siksipä olenkin kieltänyt ehdottomasti uimareissut kunnes lapset ovat osanneet kunnolla uida. Äitini toki vahtii lapsia, mutta saattaisi jättää hetkeksi isäni hoitoon ja silloin voisi sattua :( Siinä ei paljon puhe auta, kun isäni on vain niin huoleton. Leikkii ja pelaa todella paljon lasten kanssa, mutta vastuuta lasten huolehtimisesta ei hänelle voi jättää. Pitää mua ihan ylihysteerisenä, kun vaadin, että autossa käytetään turvaistuimia, ettei tielle juosta ymsyms. Kuinkahan mä olen selvinnyt hengissä isäni hoidossa :O 

Minä jätin lapseni anopin hoitoon. Anopilla oli meneillään remontti ja hänellä oli kaksi työmiestä talossa. Kun palasin takaisin, löysin lapseni 7-vuotiaan juuri viikko aiemmin uimaan oppineen serkkunsa kanssa uima-altaasta, jossa jalat eivät yltäneet pohjaan. Lapsellani oli kyllä kellukkeet, serkulla ei, mutta hän ylsi altaan toisessa päässä pohjaan. Yhtään aikuista ei ollut näköpiirissä. Käskin lapset saunaan ja lähdin etsimään anoppia, ja siellä hän iloisesti yläkerrassa maalasi. Toisen työmiehen piti kuulemma vahtia lapsia.

En vieläkään käsitä, miten hän otti tällaisen riskin. En siis pystynyt sanomaan anopilleni oikein mitään. Olin ihan tyrmistynyt, sillä anoppi on oikeastaan jopa ylivarovainen juuri veden suhteen, kun oma uimataito ei ole niin kovin hyvä. Kyllähän anoppi vähän pelästyi, kun näki, että olin ihan sanaton ja hain vaisuna lapsen kotiin. Sen jälkeen mies antoi palautetta äidilleen mutta aika maltillisesti. En voi sille mitään, mutta tätä tapausta en vain kykene antamaan hänelle anteeksi, vaikka en ole ikinä siihen palannut hänen kanssaan.

Ei tosiaankaan lapsia pidä jättää valvomatta hetkeksikään. Itse päästäisin vasta ehkä sellaisen noin 12 -vuotiaan ilman aikuisia uimaan. Pieniä lapsia en jättäisi edes vessassa käynnin ajaksi kylpyammeeseenkaan.

Muistan itse lapsuudestani, että kerran oli hengenlähtö lähellä uidessa. Osasin kyllä jo uida, ikää oli ehkä joku 8-9v. ja sukelsin matalahkossa kirkkaassa vedessä. Samalla rannalla oli vanhempani sekä serkkuni vanhempineen. Yhtäkkiä sukeltaessa alakroppani "halvaantui", eli en pystynyt liikuttamaan jalkojani enkä nousemaan ylös. Vedin itseäni pohjaa myöten käsillä rantaan, ja happi riitti onneksi sen aikaa, että sain pään pinnalle. Sitten makailin vähän aikaa siinä rantavedessä, ja jonkin ajan kuluttua jalat alkoivat toimia. KUKAAN aikuinen ei ollut huomannut mitään poikkeavaa. Myöhemmin vasta aikuisena googlettelin tuota kummallista halvaantumista, ja siitä tunnutaan vain sanovan, että lapsille voi käydä hetkellisesti niin. Eipä sellaiseenkaan osaa varautua, mutta vähän skarpimmalla valvonnalla vanhemmat pysyisivät kartalla, että mitä on menossa...

Sori, menee hieman ohi aiheen, mutta on hupaisaa, että kommentille nr. 11 (ei minun) on annettu vain alapeukkua, mutta sitten kun ap kirjoittaa olevansa aika lailla samaa mieltä kuin nr. 11, niin hän saakin yläpeukkua :D

Yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta! Mikä järki siinä nyt jokaisen on yhtä aikaa silmä kovana vahtia, mutta vain sitä omaa kullannuppua? Kyllähän sitä pitää luottaa paitsi lapsien itsesuojeluvaistoon, niin viimekädessä muiden vanhempien (ja lasten) auttamisvalmiuteen.

Tietenkään kaikki eivät voi samanaikaisesti menetellä kuten pappa tuossa. Osa kuitenkin.

Tällä suunnalla on enemmän kuin tavallista että kouluikäiset (8v. ->) ovat yksin rannalla. Tosin ovat ilman vanhempien lupaa. Asutaan siis meren vieressä ja yksi rannoista on ihan leikkipuiston vieressä (matkaa sinne ehkä 50 metriä).

Kyllä tässä on puolin jos toisin käräytelty lapsia (pieni kylä, jossa niin sanotusti kaikki ovat tuttuja ja tämä pätee varsinkin lapsiperheisiin, joita täällä ei ole montaakaan). 

Ilmeisesti täällä asujilla on ollut todella hyvä tuuri, sillä näillä rannoilla ei ole kukaan hukkunut ainakaan 40 vuoteen. Ja vielä parivuosikymmentä sitten lapsia ei valvottu laisinkaan näin tarkkaan kuin nyt (esim. isäni, joka on asunut täällä koko ikänsä, kertoi kuinka noilla rannoilla ja kivillä hypittiin ilman vanhempia jo alle kouluikäisinä).

Mutta periaatteessa siis vanhempien pitäisi kulkea lähes teini-ikäisten perässä, jos eivät halua, että nämä menevät rannalle. Toki täällä asuvilla on siinä suhteessa (ehkä) erilainen tilanne, koska lapset kasvavat veden ääressä. Se ei kait ole niin kiinnostava ja toisaalta heidän päihinsä taotaan jo taaperoina varoituksia.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2013 klo 19:17"]

Hys hys, kohta hyökkää lauma mammoja huutamaan, että ei lasten onnettomuuksille voi mitään. Joten ei niitä kannata edes vahtia, kun ne riistäytyy laiturilla äidinn kädestä ja hyppää veteen ja tekee itsarin.

Ja jos vahdit omia lapsiasi, olet vittu joku marttyyrimamma, joka kyttää 24/7 eikä anna niille vapautta, kuten ennen annettiin

[/quote]Täällä ykksi mamma, joka ei jätä kyllä lapsia hetkeksikään silmistään veden äärellä.

Juuri ollut vahdittavina rannassa 2v,3v ja 4v lapset ja kertakaan eivät silmistäni päässeet.

Valitettavasti fakta on se että toisille ihmisille nyt vaan sattuu enemmän vanhinkoja, sama sitten niitten mukuloille. Tälläiset ihmiset ei ikinä ymmärrä miksi vahinkoja sattuu, ne vaan tapahtuu. Ehkä kyse on välinpitämättömyydestä tai sitten typeryydestä, tai noitten yhdistelmästä.

Jokainen voi pohtia omia tuttaviaan, yleensä siellä on porukkaa joille ei ikinä satu mitään vaikka jatkuvasti tehdään jotain, ja sitten on niitä joilla on jatkuvasti tikkejä tai kipsejä. Yleensä ton eron huomaa jo lapsista.

Yks hyvä tapa erottaa noi onnettomuusalttiit henkilöt on siitä et ne vähättelee tapahtumia eikä halua pohtia miten asian voisi tehdä turvallisemmin. "Aina roiskuu kun rapataan." Tuollaiset ihmiset eivät myöskään ikinä opi.

toki varmasti jokainen järkevä aikuinen uimarannalla ollessaan tarkkailee myös muita lähistöllä olevia lapsia ohimennen, itse en kuitenkaan pystyisi makoilemaan lehden kanssa viltillä, jos lapseni olisivat vedessä, luottaen muiden ihmisten vahtivan heitä. Tämä vain on yksi esimerkki nykyisin vallalla olevasta "vanhemmuudesta". Oma etu asetetaan uskomattoman usein lapsen etujen edelle :( , lapsia on kiva saada, kuitenkaan ei sitten tahdota jaksaa huolehtia lapsen tarpeista/turvallisuudesta saatika KASVATUKSESTA! Vähän meni ohi varsinaisen aloitusaiheen, muuten kyllä ajankohtainen ja kaikkia koskettava pohdittava tosi asia, jonka vaikutuksia nähdään jo nyt ja tullaan valitettavasti näkemään tulevaisuudessa Lasten ja nuorten lisääntyvänä pahoinvointina sekä ongelmina :(.