Lue keskustelun säännöt.
Miten sinut tai tuttavasi on suljettu ulos kaveripiiristä/yhteisöstä?
06.08.2020 |
Aia välillä yksinäisyydetä ja koulukiusaamisesta lukiessa vanhat haavat avautuvat.
2000 luvun alussa opiskelin vuoden kestävässä taideopistossa, jossa jo kaikki oppilaat olivat yli 18 vuotiaita, eli aikuisia ihmisiä, mutta henkinen taso olikin ihan muuta, vaikka joukossa oli lähes 30 vuotiaitakin. Olin luokan nuorin, juuri 18 täyttänyt, tätä ennen käynyt 2-vuotisen ammattikoulun ja lähes kaikki muut olivat ylioppilaita, osa lukiosta tulleita ja osa lukion jälkeen muuta tehneenä.
Olin sulkeutunut, taustalla koulukiusaamista ja vanhemmilla kotona ongelmia, joka on vaikuttanut pahasti itsetuntooni ja jäin kyllä heti alkuunsa porukan ulkopuolelle. Ei minua pyydetty mukaan mihinkään, väkisin sai ängetä ja siitäkin sai kyllä kuulla. Somea ei tuohon aikaan ollut, harvalla edes tietokonetta kotona, mutta kännykät sentään jo oli kaikilla.
Olin tosi yksinäinen koko vuoden ja ulkopuolisuus rassasi, puhuin asiasta opettajille, mutta eivät he kuulemma mitään voi sille, miten kukin koulun ulkopuolella vietti vapaa-aikaansa.
Sitten koitti luokan päätösristeily, jota selvästi yritettiin pimittää minulta, mutta ei suoraan sanottu, ettei minua haluta mukaan. Maksoin toki risteilyn varaajalle sovitun summan, sitten lähtöpäivä imoitettiin, mutta minulle kerrottiin, että lähdemme satamaan linja-autoasemalta siihen ja siihen kellon aikaan, mutta oikeasti muut menivätkin satamaan junalla ja ihan muuhun aikaan.
Olin helposti höynäytettävissä, enkä osannut tarkastaa laivan lähtöaikaa mistään. ihmeytelin, kun asemalla ei näkynyt muita, yritin soitella luokkalaisille, kukaan ei vastanut. samaan aikaan muut olivat jo matkalla junassa kohti satamaa.
Sain puhelun tuntemattomasta numerosta, johon vastasin, mutta puhelu suljettiin. Minua lähestyi kaksi ihan outoa miestä, jotka kysyi nimeäni ja antoivat kirjekuoren. nämä olivat jonkun luokkalaisen tuttuja, joille kuvani oli näytetty ja annettu numero johon soittaa ja näkevät kuka vastaa, että varmistuvat siitä, kenelle kirje annetaan.
Kirjeessä oli rahat, jotka olin risteilystä maksanut ja saatekirje. jossa ilmoitettiin, että he haluavat viettää risteilynsä rauhassa ilman minua ja rasittavaa seuraani/ulosantiani. Koska en omatoimisesti osannut jäädä matkalta pois ja kukaan ei halunnut sitä sanoa suoraan, päädyttiin näin ikävään ratkaisuun. Lopuksi toivotettiin hyvää kesää ja hyvää jatkoa. Koko sisältö ei tuossa ollut, mutta suurinpiirtein noin se meni.
En ole sen jälkeen ollut heihin missään yhteydessä. Sattumalta törmännyt joihinkin, jutta emme juurkaan ole kuulumisia vaihtaneet.
Tapauksesta on jo kauan aikaa, mutta edellen se toiinaan laittaa mietityttämään, miksi aukuiset ihmiset käyttäytyvät noin.
Onko simua tai tuttavaasi suljettu kaveripiiristä tai yhteisöstä ulkopuolelle?
Kommentit (37)
Työttömyys riitti aiheeksi. Ja anonyymi kommentti FBssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut houkuteltiin pilvi kuvioihin ja minulle tehtiin saman kaltaisesti kuin sinulle, mutta pilvi kuvioissa, enkä saanut edes välttämättä hyvinkään usein rahojani takaisin tai vastinetta rahoillani.
Suurin syntini ilmeisesti on se, että olen ns.ulkopaikkakuntalainen eli ei mitään asiaa mihinkään, kun en ole ns. sisäpiiriä. Ei hätää, tämän paikan meininkiä katsoneena en tosin koe jääneeni mistään paitsi, enää. 😀
Olen myös eronnut ja se näyttää olevankin sellainen asia, että luulen ihmisten elävän oikeasti jossain pimeässä keskiajassa. No, heidän menetyksensä sekin, ei minun.☺
Lakkiaispäivän illallisille minulle ilmoitettiin, ettei illalliskortteja enää ole. Kyseessä oli yksi tyyppi. Maksoin rahalla. Lukioluokan yhteisiin kotibileisiin en saanut koskaan kutsua, muut sipisivät asiasta, mutta tullessani paikalle, vaihdettiin puheenaihetta.
Voi ap. Joko koulukaverisi ovat ihan kauheita tai sinä itse olet ihan sietämätön. Mistä tämän voi tietää? Ei mistään. Ei vain voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zervuska haidis! Om limakud ziero. Dökdek. Dlää. Krr ksskss, nati. Vlöpriä ze ze. Vuora oljii.
Tämä tapahtui aikaan ennen kännyköitä, tai meillä kenelläkään ei niitä silloin vielä maalaiskylässä ollut 80-luvulla.
Meillä oli akiivinen kyläyhdistys, jossa järjestimme tapahtumia ja teimme retkiä tms....Nyt olimme jo vuosien aikaan keränneet tervaksia, joista olisimme polttaneet 2-3 tervahautaa talkooporukalla ja saaneet kylälle tapahtumia, näkyvyyttä ja kyläyhdistykselle rahaa. Tervakset oli viety eräälle alueelle, pienen sivutien päähän, jossa oli pellolla hyvät parkkitilat ja tervahaudan paikka.
Sitten oli myös yksi nuorimies, jota karsatettiin. Hänellä oli mielenterveysongelmia. Koulukiusattu, eikä oikein kukaan osannut olla hänenlaiselleen ystävä. Nuori poika, tosin täysi-ikäinen. Vanhemmat kuolleet ja jäi parikymppisenä asumaan pientä, huonokuntoista kotimökkiänsä. Tiety vanhempien kuolema nuorella iällä järkytti lisää.
Teimme viikonloppumatkan ja tästä oli kyläkaupalla lista, johon matkalle lähtijät ilmoittautuivat. Kun tämä poika laittoi nimensä listaan, alkoikin monet jo vetäytyä ja osallistujamäär olisi jäänyt aika vähäiseksi ja uhannut matkan toteutumista, joten päätimme yksissätuumin jättää hänet matkalta pois ja törkeällä tavalla. teimme samalla tavala kuin aloittaja, eli matkaan lähdimme kuten alunperin ilmoitettiin, mutta tälle pojalle käytiin erikseen sanomassa lähtöä edeltävänä iltana, että linja-auton, jolla matka tehdään, huoltotöiden takia lähtö viivästyy tunnilla, vaikka tosiasiassa se lähtikin normaalisti, joten tämä poika tuli paikalle vasta sitten, kun olimme jo olleet hyvän aikaa matkalla. Paikalla oli sitten eräs kyläläinen, joka ei ollut lähtenyt matkaan kahden ison (ja vihaisen) koiransa kansa ilmoittamnassa, että porukka on lähtenyt ja sinä et päässyt valitettavasti mukaan.
Poika ei ollut koirien vuoksi alkanut rähjäämään, mutta seuraavana aamuna sitten tulikin hotellille ikävä puhelu, että talkoilla kerätyt tervakset oli poltettu tahallisesti ja paikalle oli kaadettu pokasahalla puita kulkuväylälle, ettei paloautot päässeet sammutustöihin. tervakset paloivat ja terva valui maahan, joita kukaan ei korvannut kun vakuutusta niissä ei ollut. Eipä sillä pojalla rahaa ollut korvata ja lahosta mökistä ei takuuksi ollut. Toki mielisairaalaan hän joksikin aikaa päätyi. Kyläyhdistyksen into lopahti pitkälti tähän ja nyt tänä päivänä sitä ei enää ole toiminnassakaan. Ei ole tätä poikaakaan olemassa, mutta kyllä, olemme katkerasti katuneet miten väärin teimme tätä poikaa kohtaan, koska siinä valui maahan lukematon määrä työtunteja ja innostusta, mistä saimme kaikki vain pahan mielen.
-Ulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Zervuska haidis! Om limakud ziero. Dökdek. Dlää. Krr ksskss, nati. Vlöpriä ze ze. Vuora oljii.
Tunnistan. Mutta miten liittyy tähän ketjuun?
Puolison kanssa erottiin ja hänen oli pakko avautua kaikille kuka vain kuunteli miten kus-pää olen. Suurin osa tutuista meni puolison puolelle tässä ja rupesi välttelemään. No näki ainakin ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.
Puoliso löysi uuden kumppanin pian, itse alkoholisoidun, mieli on maassa ja ei paljon kiinnosta mikään yksinäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella törkeää, ei sanat riitä. Mutta ehkä sinulle paras ettei risteilystä tullut mitään. Tuskin olisi ollut kivaa siellä tollasen porukan kanssa. Minä yleensä itse jättäydyn pois sellaisista kuvioista joissa tunnen olevani ei-toivottu. Turha haaskata aikaa ihmisiin jotka eivät halua sinulle mitään hyvää- pätee myös ystävyys ja parisuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Puolison kanssa erottiin ja hänen oli pakko avautua kaikille kuka vain kuunteli miten kus-pää olen. Suurin osa tutuista meni puolison puolelle tässä ja rupesi välttelemään. No näki ainakin ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.
Puoliso löysi uuden kumppanin pian, itse alkoholisoidun, mieli on maassa ja ei paljon kiinnosta mikään yksinäisenä.
Miten hänen mielestään olit ns. kusipää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aikaan ennen kännyköitä, tai meillä kenelläkään ei niitä silloin vielä maalaiskylässä ollut 80-luvulla.
Meillä oli akiivinen kyläyhdistys, jossa järjestimme tapahtumia ja teimme retkiä tms....Nyt olimme jo vuosien aikaan keränneet tervaksia, joista olisimme polttaneet 2-3 tervahautaa talkooporukalla ja saaneet kylälle tapahtumia, näkyvyyttä ja kyläyhdistykselle rahaa. Tervakset oli viety eräälle alueelle, pienen sivutien päähän, jossa oli pellolla hyvät parkkitilat ja tervahaudan paikka.
Sitten oli myös yksi nuorimies, jota karsatettiin. Hänellä oli mielenterveysongelmia. Koulukiusattu, eikä oikein kukaan osannut olla hänenlaiselleen ystävä. Nuori poika, tosin täysi-ikäinen. Vanhemmat kuolleet ja jäi parikymppisenä asumaan pientä, huonokuntoista kotimökkiänsä. Tiety vanhempien kuolema nuorella iällä järkytti lisää.
Teimme viikonloppumatkan ja tästä oli kyläkaupalla lista, johon matkalle lähtijät ilmoittautuivat. Kun tämä poika laittoi nimensä listaan, alkoikin monet jo vetäytyä ja osallistujamäär olisi jäänyt aika vähäiseksi ja uhannut matkan toteutumista, joten päätimme yksissätuumin jättää hänet matkalta pois ja törkeällä tavalla. teimme samalla tavala kuin aloittaja, eli matkaan lähdimme kuten alunperin ilmoitettiin, mutta tälle pojalle käytiin erikseen sanomassa lähtöä edeltävänä iltana, että linja-auton, jolla matka tehdään, huoltotöiden takia lähtö viivästyy tunnilla, vaikka tosiasiassa se lähtikin normaalisti, joten tämä poika tuli paikalle vasta sitten, kun olimme jo olleet hyvän aikaa matkalla. Paikalla oli sitten eräs kyläläinen, joka ei ollut lähtenyt matkaan kahden ison (ja vihaisen) koiransa kansa ilmoittamnassa, että porukka on lähtenyt ja sinä et päässyt valitettavasti mukaan.
Poika ei ollut koirien vuoksi alkanut rähjäämään, mutta seuraavana aamuna sitten tulikin hotellille ikävä puhelu, että talkoilla kerätyt tervakset oli poltettu tahallisesti ja paikalle oli kaadettu pokasahalla puita kulkuväylälle, ettei paloautot päässeet sammutustöihin. tervakset paloivat ja terva valui maahan, joita kukaan ei korvannut kun vakuutusta niissä ei ollut. Eipä sillä pojalla rahaa ollut korvata ja lahosta mökistä ei takuuksi ollut. Toki mielisairaalaan hän joksikin aikaa päätyi. Kyläyhdistyksen into lopahti pitkälti tähän ja nyt tänä päivänä sitä ei enää ole toiminnassakaan. Ei ole tätä poikaakaan olemassa, mutta kyllä, olemme katkerasti katuneet miten väärin teimme tätä poikaa kohtaan, koska siinä valui maahan lukematon määrä työtunteja ja innostusta, mistä saimme kaikki vain pahan mielen.
-Ulla
Olet aivan kamala yhdistyksen mukana! Saittepa ainakin ansion mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehkä äänestää perussuomalaisia, jos haluaa oplla mukana
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aikaan ennen kännyköitä, tai meillä kenelläkään ei niitä silloin vielä maalaiskylässä ollut 80-luvulla.
Meillä oli akiivinen kyläyhdistys, jossa järjestimme tapahtumia ja teimme retkiä tms....Nyt olimme jo vuosien aikaan keränneet tervaksia, joista olisimme polttaneet 2-3 tervahautaa talkooporukalla ja saaneet kylälle tapahtumia, näkyvyyttä ja kyläyhdistykselle rahaa. Tervakset oli viety eräälle alueelle, pienen sivutien päähän, jossa oli pellolla hyvät parkkitilat ja tervahaudan paikka.
Sitten oli myös yksi nuorimies, jota karsatettiin. Hänellä oli mielenterveysongelmia. Koulukiusattu, eikä oikein kukaan osannut olla hänenlaiselleen ystävä. Nuori poika, tosin täysi-ikäinen. Vanhemmat kuolleet ja jäi parikymppisenä asumaan pientä, huonokuntoista kotimökkiänsä. Tiety vanhempien kuolema nuorella iällä järkytti lisää.
Teimme viikonloppumatkan ja tästä oli kyläkaupalla lista, johon matkalle lähtijät ilmoittautuivat. Kun tämä poika laittoi nimensä listaan, alkoikin monet jo vetäytyä ja osallistujamäär olisi jäänyt aika vähäiseksi ja uhannut matkan toteutumista, joten päätimme yksissätuumin jättää hänet matkalta pois ja törkeällä tavalla. teimme samalla tavala kuin aloittaja, eli matkaan lähdimme kuten alunperin ilmoitettiin, mutta tälle pojalle käytiin erikseen sanomassa lähtöä edeltävänä iltana, että linja-auton, jolla matka tehdään, huoltotöiden takia lähtö viivästyy tunnilla, vaikka tosiasiassa se lähtikin normaalisti, joten tämä poika tuli paikalle vasta sitten, kun olimme jo olleet hyvän aikaa matkalla. Paikalla oli sitten eräs kyläläinen, joka ei ollut lähtenyt matkaan kahden ison (ja vihaisen) koiransa kansa ilmoittamnassa, että porukka on lähtenyt ja sinä et päässyt valitettavasti mukaan.
Poika ei ollut koirien vuoksi alkanut rähjäämään, mutta seuraavana aamuna sitten tulikin hotellille ikävä puhelu, että talkoilla kerätyt tervakset oli poltettu tahallisesti ja paikalle oli kaadettu pokasahalla puita kulkuväylälle, ettei paloautot päässeet sammutustöihin. tervakset paloivat ja terva valui maahan, joita kukaan ei korvannut kun vakuutusta niissä ei ollut. Eipä sillä pojalla rahaa ollut korvata ja lahosta mökistä ei takuuksi ollut. Toki mielisairaalaan hän joksikin aikaa päätyi. Kyläyhdistyksen into lopahti pitkälti tähän ja nyt tänä päivänä sitä ei enää ole toiminnassakaan. Ei ole tätä poikaakaan olemassa, mutta kyllä, olemme katkerasti katuneet miten väärin teimme tätä poikaa kohtaan, koska siinä valui maahan lukematon määrä työtunteja ja innostusta, mistä saimme kaikki vain pahan mielen.
-Ulla
Eteekä edes osaa hävetä tapaanne kohdella toista ihmistä, vaan kadutte tekoanne vain itsenne ettekä pojan takia. Hyi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Puolison kanssa erottiin ja hänen oli pakko avautua kaikille kuka vain kuunteli miten kus-pää olen. Suurin osa tutuista meni puolison puolelle tässä ja rupesi välttelemään. No näki ainakin ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.
Puoliso löysi uuden kumppanin pian, itse alkoholisoidun, mieli on maassa ja ei paljon kiinnosta mikään yksinäisenä.
Narskun mustamaalauskampanja. Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys riitti aiheeksi. Ja anonyymi kommentti FBssä.
Anonyymi kommentti FB.ssä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui aikaan ennen kännyköitä, tai meillä kenelläkään ei niitä silloin vielä maalaiskylässä ollut 80-luvulla.
Meillä oli akiivinen kyläyhdistys, jossa järjestimme tapahtumia ja teimme retkiä tms....Nyt olimme jo vuosien aikaan keränneet tervaksia, joista olisimme polttaneet 2-3 tervahautaa talkooporukalla ja saaneet kylälle tapahtumia, näkyvyyttä ja kyläyhdistykselle rahaa. Tervakset oli viety eräälle alueelle, pienen sivutien päähän, jossa oli pellolla hyvät parkkitilat ja tervahaudan paikka.
Sitten oli myös yksi nuorimies, jota karsatettiin. Hänellä oli mielenterveysongelmia. Koulukiusattu, eikä oikein kukaan osannut olla hänenlaiselleen ystävä. Nuori poika, tosin täysi-ikäinen. Vanhemmat kuolleet ja jäi parikymppisenä asumaan pientä, huonokuntoista kotimökkiänsä. Tiety vanhempien kuolema nuorella iällä järkytti lisää.
Teimme viikonloppumatkan ja tästä oli kyläkaupalla lista, johon matkalle lähtijät ilmoittautuivat. Kun tämä poika laittoi nimensä listaan, alkoikin monet jo vetäytyä ja osallistujamäär olisi jäänyt aika vähäiseksi ja uhannut matkan toteutumista, joten päätimme yksissätuumin jättää hänet matkalta pois ja törkeällä tavalla. teimme samalla tavala kuin aloittaja, eli matkaan lähdimme kuten alunperin ilmoitettiin, mutta tälle pojalle käytiin erikseen sanomassa lähtöä edeltävänä iltana, että linja-auton, jolla matka tehdään, huoltotöiden takia lähtö viivästyy tunnilla, vaikka tosiasiassa se lähtikin normaalisti, joten tämä poika tuli paikalle vasta sitten, kun olimme jo olleet hyvän aikaa matkalla. Paikalla oli sitten eräs kyläläinen, joka ei ollut lähtenyt matkaan kahden ison (ja vihaisen) koiransa kansa ilmoittamnassa, että porukka on lähtenyt ja sinä et päässyt valitettavasti mukaan.
Poika ei ollut koirien vuoksi alkanut rähjäämään, mutta seuraavana aamuna sitten tulikin hotellille ikävä puhelu, että talkoilla kerätyt tervakset oli poltettu tahallisesti ja paikalle oli kaadettu pokasahalla puita kulkuväylälle, ettei paloautot päässeet sammutustöihin. tervakset paloivat ja terva valui maahan, joita kukaan ei korvannut kun vakuutusta niissä ei ollut. Eipä sillä pojalla rahaa ollut korvata ja lahosta mökistä ei takuuksi ollut. Toki mielisairaalaan hän joksikin aikaa päätyi. Kyläyhdistyksen into lopahti pitkälti tähän ja nyt tänä päivänä sitä ei enää ole toiminnassakaan. Ei ole tätä poikaakaan olemassa, mutta kyllä, olemme katkerasti katuneet miten väärin teimme tätä poikaa kohtaan, koska siinä valui maahan lukematon määrä työtunteja ja innostusta, mistä saimme kaikki vain pahan mielen.
-Ulla
Porukassa tyhmyys tiivistyy.
Ihmiset on ihan käsittämättömän jul ia käärmeitä suurin osa ja suurimman osan ajastaan:( On kokemusta mullakin just opiskelu/koulu, työ- ja harrastusporukoissakin etten vaan sovi mukaan. Tuntuu, että kaikilla olisik ivempaa, jos mua ei olisi niissä ja en vaan kuulu minnekään. Varmasti tämä rooli jäänyt päälle ja omaan käytökseenikin jo koulukiusaamisesta.
Mutta vaikka aikuisenakin aikani yritin mennä porukoihin ja olla ystävällinen itse ja ohittaa sitkeästi "pienet ilkeilyt", olen nyt uskonut vihdoin, että musta ei vaan tykätä. On jotain todella ärsyttävää, joka provoaa kaikki pahimmat kiussaajat ja narskut kimppuuni joka kerta ja saavat porukan siinä ympärilläkin lynkkaamaan mukanaan:( Olen myös työtön, käyhä, yksinäinen jotne helppo uhri siinäkin mielessä. Olen ajatellut lähteä tästä maailmasta pian. Hautonut tosin sitäkin jo vuosikausia, että saas nähä joko vihdoin uskaltaisi.
Lakkasin uskomasta jumalaan ja tein sen julkiseksi. Sukulaiset, entiset tutut ja parhaat ystävät nykyään kääntää katseensa jos sattumalta kadulla törmäävät minuun.