Miksi jotkut vastaavat puhelimeen, vaikka ei ole hyvä hetki?

Tämä puhelimeen vastaamattomuus on kyllä hauska ilmiö. Mikä siinä vastaamisessa on niin pelottavaa? Olmeisesti pitäisi kehittää älypuhelin, jolla ei voi puhua.

Vastaan, koska voi liittyä työhön (numero, jota en tunne). Läheisten kohdalla siksi, että voi olla kyse hätätapauksesta.

Ei vastaamisessa ole mitään pelottavaa. Vastaan aina, jos huvittaa. Jos ei huvita, en vastaa. Mun puhelin, mun elämä.

Tässä nyt vaan on kahta erilaista koulukuntaa. Toiset vastaa, koska se on kohteliasta.

Tunnen muutaman kaverin, jotka myöntää, että eivät vastaa puhelimeen, jos ei huvita tai katsovat kuka soittaa ja sen perusteella päättävät vastaavatko vai ei.

Ai Pirkko soittaa, no en halua nyt jutella hänen kanssaan. Aika törkeää tuokin.

Kun on niin paljon puheluja joihin on pakko vastata ja tarvittaessa jätetään vaikka kaikki siihen.. mökin maalaaninen kesken, tyttis ravintolaan. vaunullinen ostoksia jätetään kauppaan, työpaikalta lähdetään käyttäen ylityötunteja jättäen kaiken kesken ja lähdetään heti vaikka taksilla. Oli hinta mikä vaan. Maksetaan myöhemmin vaikka myymällä osakkeita.

Mutta kun ne harvemmin on.

Ja sitten olikin joku diipadaapa.

Itse lakkasin kantamasta puhelinta mukana sen jälkeen kun moinen 8v pitkä episodi oli ohi.

Yleensä vastaan ja sanon voinko soittaa takaisin, kun nyt on huono hetki puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti kerran poliisi soittaa, nimettömästä numerosta tietenkin :-) En vastannut, ja joutui sitten lainaamaan kiinniottamansa tuttuni puhelinta tämän luvalla, jotta tavoitti minut. Kiukutteli sitten ja yritti ojentaa minua, että kun poliisi soittaa, niin kansalaisen pitää vastata. Sanoin että haista huilu ja laitoin luurin kiinni :-) Ai että teki hyvää.

Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että viranomaisen soittaessa lukee vain yksityinen numero tjsp. Miksei voisi lukea, että "poliisi" tai "terveyskeskus" jne. että vaikka ei voisikaan juuri sillä hetkellä vastata, ja kun yksityiseen numeroon ei voi takaisin soittaa, niin ainakin voisi virka-aikana soittaa yleiseen puhelinnumeroon ja tiedustella, mitä asia mahtoi koskea.

Ongelma taitaa olla just se, että noihin ei voi soittaa takas, ohjautuu jonnekin, jossa vastannut ei tiedä, miksi sulle on soitettu. Tai päätät soittaa takas kello 18 illalla, jolloin tuo henkilö ei ole enää töissä.

"Mikä siinä vastaamisessa on niin pelottavaa?"

Huijauspuheluita on esiintynyt. Jo kyllä-sanan sanominen voi aiheuttaa ylimääräistä työtä itselle.

Vastaan aina koska se voi olla tärkeää. Ihmettelen kyllä ihmisiä jotka eivät vastaa jos vaikka jostain työkkäristä, kelasta tai muualta soitetaan, mulla ei ole koskaan minkään viraston tai viranomaisen kanssa mitään ongelmia koska minä osaan itse ottaa heihin yhteyttä ja vastaan puhelimeen kun heillä on minulle asiaa. Ei tarvi netissä sitten marista että asiat on päin persettä.

Ja vieraasta numerosta voidaan soittaa kun jollekin läheiselle on sattunut jotain, vaikka liikenneonnettomuus, joten totta helvetissä vastaan puheluihin vaikka on vieras numero. Lapsi asuu vielä ulkomailla niin pitää sekin katsoa että mistä maasta soitetaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mikä siinä vastaamisessa on niin pelottavaa?"

Huijauspuheluita on esiintynyt. Jo kyllä-sanan sanominen voi aiheuttaa ylimääräistä työtä itselle.

No älä sano kyllä millekään ulkomaalaiselle huijarille. Tai muutenkaan jos yhtään epäilyttää. Aika nopeasti se selviää puhun alussa että soittaako joku nyt sen takia että mummosi on joutunut onnettomuuteen ja makaa sairaalassa henkitoreissaan vai yritetäänkö sulle myydä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt vaan on kahta erilaista koulukuntaa. Toiset vastaa, koska se on kohteliasta.

Tunnen muutaman kaverin, jotka myöntää, että eivät vastaa puhelimeen, jos ei huvita tai katsovat kuka soittaa ja sen perusteella päättävät vastaavatko vai ei.

Ai Pirkko soittaa, no en halua nyt jutella hänen kanssaan. Aika törkeää tuokin.

Yleensä kyse on vaikeasta hetkestä, kiireestä. On tekemässä muuta. Vaikka vaihtamassa vauvalle vaippaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti kerran poliisi soittaa, nimettömästä numerosta tietenkin :-) En vastannut, ja joutui sitten lainaamaan kiinniottamansa tuttuni puhelinta tämän luvalla, jotta tavoitti minut. Kiukutteli sitten ja yritti ojentaa minua, että kun poliisi soittaa, niin kansalaisen pitää vastata. Sanoin että haista huilu ja laitoin luurin kiinni :-) Ai että teki hyvää.

Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että viranomaisen soittaessa lukee vain yksityinen numero tjsp. Miksei voisi lukea, että "poliisi" tai "terveyskeskus" jne. että vaikka ei voisikaan juuri sillä hetkellä vastata, ja kun yksityiseen numeroon ei voi takaisin soittaa, niin ainakin voisi virka-aikana soittaa yleiseen puhelinnumeroon ja tiedustella, mitä asia mahtoi koskea.

Ongelma taitaa olla just se, että noihin ei voi soittaa takas, ohjautuu jonnekin, jossa vastannut ei tiedä, miksi sulle on soitettu. Tai päätät soittaa takas kello 18 illalla, jolloin tuo henkilö ei ole enää töissä.

Tuon voisi ratkaista siten, että jos henkilö ei vastaa, niin soittaja jättäisi johonkin sisäiseen palveluun tms. viestin, että yritetty soittaa numeroon 0401234567 liittyen asiaan X.

Juuri viimeviikolla nimittäin olin saanut soiton yksityisestä numerosta, ja uskon sen liittyneen siihen, että olin aiemmin joutunut asioimaan lääkärissä. Ei soitettu enää uudestaan takaisin, joten asia ei ilmeisesti ollut kovin tärkeä, mutta olisin mielelläni halunnut tietää, mihin asia liittyi. Eli lääkäri(?) olisi voinut sinne tietoihini kirjoittaa syyn soitolle, ja olisin sitten saanut sen tietää soitteassani terveysneuvontaan.

- 12

Jos on äiti ja pyörittää lapsiperhettä pitää kuitenkin vastata. Ei voi koskaan tietää miten tärkeä puhelu on tulossa..Samoin jos nimetty päväkotiin varahuoltajaksi, kai sitä nyt vastaa jos täytyy vaikka lähteä lasta hakemaan. Minä vastaan, paitsi autossa, silloin katson kuka soittaa.

En vastaa jos en halua sillä hetkellä puhua. Harvoin haluan. Laittakaa viestiä. Osaatteko kirjoittaa.

Mitenkä nämä aina-vastaajat olisivat pystyneet ollenkaan elämään ennen kännykkäaikaa? Silloin puhelin pirisi yksikseen kotona, kun asukas oli jossain menossa. Eikä ollut vastaajia ja viestejä ennen kuin ihan analogisen ajan lopulla vasta, silloinkin harvinaisia.

Asioista tulee vaikeita ja velvoittavia, kun niistä itse tekee sellaisia. Mutta aika hoitaa kaikki ongelmat, ei aina tarvitse ihmisiä saada kiinni ja sekin on aika suhteellista, mikä on loppujen lopuksi "tärkeä" asia.

Minulla on puhelin lentotilassa 23 tuntia päivässä. Yhden tunnin ajaksi avaan sen, katson viestit ja soitan takaisin jos jollain on ollut jotain olennaista. Eipä ole mitään olennaista vielä mennyt ohi tähän päivään mennessä. Nopeiten minut saa kiinni sähköpostitse, sen katson koneella puolen tunnin välein.

Mä haen työpaikkoja, siksi vastaan tuntemattomiin numeroihin. Jos on puhelinmyyjä, sanon että ei kiitos ja luuri kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Mitenkä nämä aina-vastaajat olisivat pystyneet ollenkaan elämään ennen kännykkäaikaa? Silloin puhelin pirisi yksikseen kotona, kun asukas oli jossain menossa. Eikä ollut vastaajia ja viestejä ennen kuin ihan analogisen ajan lopulla vasta, silloinkin harvinaisia.

Asioista tulee vaikeita ja velvoittavia, kun niistä itse tekee sellaisia. Mutta aika hoitaa kaikki ongelmat, ei aina tarvitse ihmisiä saada kiinni ja sekin on aika suhteellista, mikä on loppujen lopuksi "tärkeä" asia.

Vastaavasti voidaan kysyä, että miten valikoivat vastaajat pärjäsivät ennen, kun perheessä oli vain lankapuhelin eikä ollut numeronäyttöä eli kun puhelin soi, ei ollut tietoa kuka soittaa tai ketä siellä kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti kerran poliisi soittaa, nimettömästä numerosta tietenkin :-) En vastannut, ja joutui sitten lainaamaan kiinniottamansa tuttuni puhelinta tämän luvalla, jotta tavoitti minut. Kiukutteli sitten ja yritti ojentaa minua, että kun poliisi soittaa, niin kansalaisen pitää vastata. Sanoin että haista huilu ja laitoin luurin kiinni :-) Ai että teki hyvää.

Mulle on hätäkeskus kerran soittanut, ja silloin luurin ruudulla luki "Hätäkeskus". Näin pitäisi olla aina... Itse en vastaa ollenkaan tuntemattomiin numeroihin, kun ei ole mitään sellaista minkä takia joku outo tyyppi mulle soittaisi oikeaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yritti kerran poliisi soittaa, nimettömästä numerosta tietenkin :-) En vastannut, ja joutui sitten lainaamaan kiinniottamansa tuttuni puhelinta tämän luvalla, jotta tavoitti minut. Kiukutteli sitten ja yritti ojentaa minua, että kun poliisi soittaa, niin kansalaisen pitää vastata. Sanoin että haista huilu ja laitoin luurin kiinni :-) Ai että teki hyvää.

Mulle on hätäkeskus kerran soittanut, ja silloin luurin ruudulla luki "Hätäkeskus". Näin pitäisi olla aina... Itse en vastaa ollenkaan tuntemattomiin numeroihin, kun ei ole mitään sellaista minkä takia joku outo tyyppi mulle soittaisi oikeaa asiaa.

Ootko ensihoitolääkäri tai olitko itse ensin soittanut Hätäkeskukseen? Muuten en voi ymmärtää, miksi sieltä kenellekään soiteltaisiin. Mulla tavallisena talliaisena ei ole ainakaan mitään annettavaa Hätäkeskukselle.