Kinaa vainajan hautapaikasta
Tapahtui tässä viime vuonna. Pariskunnan mies kuoli (olivat vajaa nelikymppisiä ja lapsettomia). Miehen hautapaikasta tulikin sitten aikamoinen riita. Vaimo päätti haudata miehen omalle synnyinseudulleen, koska ei halunnut hautausta kuolinpaikkakunnalle, jos vaikka joskus muuttaisi sieltä pois, kun nyt yksinkin jäi.
Miehen perhe ja lähipiiri taas olisivat halunneet miehen haudattavan miehen omalle synnyinseudulle, jossa hänellä on paljon sukulaisia ja ystäviä. Nyt taas kukaan heistä ei oikein pääse miehen nykyiselle hautapaikalle huomattavan välimatkan takia.
Kuka teki oikein ja kuka väärin? Toisaalta vaimo saa päättää, mutta onko se moraalisesti oikein, että yhden mielipide ratkaisee, kun liuta muita omaisia ei pääse käytännössä koskaan haudalle pitkän välimatkan takia? Tämä leski-vaimo on käytännössä omaisista ainoa, joka pääsee säännöllisesti haudalla käymään.
Kommentit (5)
Eläviä ihmisiä muistetaan - edesmenneet on haudattu.
Miestä voi muistaa vaikka viemällä kukkia tai kynttilän jollekin toiselle hautausmaalle.
Mikä tuossa nyt riitana? Synnyinseudulleen pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt riitana? Synnyinseudulleen pääsi.
vai pääsikö jos haudattiin vaimon synnyinseudulle?
Kyllä näin on, että vihitty puoliso päättää. Ellei vainajalla ollut hautaustestamenttia, jossa muuta on ilmoittanut haluavansa.
Oletettavasti myös hautapaikasta huolehtiminen jäi leskelle, eli leski teki "oikein". Mikäli joku muu olisi tarjoutunut tähän sitoutumaan ties miten pitkäksi aikaa, olisi tilannetta arvioitava uudelleen, mutta yleensähän näissä käy niin, että ensimmäisen vuoden tai parin jälkeen sitä leskeä lukuun ottamatta kukaan ei jaksa siellä haudalla enää ravata kuin ehkä jouluna, vaikka asuisi kävelymatkan päässä.