Autottomat koiranomistajat

200 km suuntaansa tuli matkattua opiskeluaikana koiran kanssa bussilla, viikonlopussa tuo edestakaisena noin kerta kuukauteen, kun kävin vanhalla kotipaikkakunnalla. Tosin vähitellen harveni kun tutustuin uudella paikkakunnalla ihmisiin. Koira tottui pennusta asti bussiin, hyvin sujui. Eläinlääkäriin menin koiran kanssa kävellen tai pyörällä, milloin mitenkin. Jos olisi ollut pahasti sairaana koira niin taksilla olisi pitänyt mennä.

up

Lainaan äiskän autoa, jos on tarvis :)

Muuten olen välillä kulkenut koiran kanssa bussilla, kun on ollut menoa jonnekkin enkä ole viitsinyt äiskältä pyytää autoa.

Junalla mentiin, ja bussilla. Kun koira tottuu siihen, niin ei siinä ole sen kummempaa.

Pääosin kävellen liikutaan, mutta myös ratikat, metrot ja junat on tuttuja liikkumismuotoja. Kaukojunien lippujen hankinnan kans saa olla tosi hyvissä ajoin liikkeellä, mut muuten sujuu ongelmitta, vaikkei autolla ovelta ovelle pääsekkään.

Matkustan koiran kanssa vähän, enimmäkseen kävellään. Eläinlääkäriin on menty yleensä kavereiden kyydillä, joskus paikallisella ja kerran, kun on ollut kiire, taksilla. Yleensä bensarahat maksamalla ja kahvit tarjoamalla saa aina jonkun autonomistajan kuskiksi.

Bussilla ja junalla mennään silloin tällöin, ehkä keskimäärin kerran kuussa. Koirani, staffin, mielestä paikalliset ovat suurta viihdettä. Jos ollaan lenkillä menossa bussipysäkin kohdalla kun dösä sattuu pysähtymään kohdalle, pyrkii koira joka kerta kyytiin ja pettyy kun ei pääsekään. Bussissa se ajaa sylissä, kiipeilee olkapäitä vasten ja pistää pystyyn esityksen, jotta kaikki hänet nyt huomaisivat. Se haukottelee kovaäänisesti, keikistelee päätään, kiehnää kuin kissa jalkoihin, nuolee naamaa ja venyttelee oikein perinpohjaisesti. Paikallaan ei voi missään nimessä vain istua, jos vaihtoehtona on kerätä kanssamatkustajilta hellyttyneitä "awwwww"-katseita ja hyvällä tuurillä silityksiäkin.

Ei ne karvat, mutta kun koirat raapivat auton pilalle! Olipa ikävä yllätys, kun ystäväni istui edessä ja koira oli takapenkillä turvavyössä. Millä sen sitten todistaa, että naarmut oviiin tuli koiran kynsistä?

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 00:32"]

Matkustan koiran kanssa vähän, enimmäkseen kävellään. Eläinlääkäriin on menty yleensä kavereiden kyydillä, joskus paikallisella ja kerran, kun on ollut kiire, taksilla. Yleensä bensarahat maksamalla ja kahvit tarjoamalla saa aina jonkun autonomistajan kuskiksi.

Bussilla ja junalla mennään silloin tällöin, ehkä keskimäärin kerran kuussa. Koirani, staffin, mielestä paikalliset ovat suurta viihdettä. Jos ollaan lenkillä menossa bussipysäkin kohdalla kun dösä sattuu pysähtymään kohdalle, pyrkii koira joka kerta kyytiin ja pettyy kun ei pääsekään. Bussissa se ajaa sylissä, kiipeilee olkapäitä vasten ja pistää pystyyn esityksen, jotta kaikki hänet nyt huomaisivat. Se haukottelee kovaäänisesti, keikistelee päätään, kiehnää kuin kissa jalkoihin, nuolee naamaa ja venyttelee oikein perinpohjaisesti. Paikallaan ei voi missään nimessä vain istua, jos vaihtoehtona on kerätä kanssamatkustajilta hellyttyneitä "awwwww"-katseita ja hyvällä tuurillä silityksiäkin.

[/quote]

Toi käyttäytyminen kuullostaa enemmänkin kyllä siltä, että koira on stressaantunut tilanteesta, eikä siltä että siitä erityisesti nauttisi.