lihavasta laihaksi-elämä muuttuu-älä odota liikoja?

Mulla on sama ongelma. Siis mies mulla jo on, mutta olisi kiva jos joku muukin kuin oma mies edes vilkaisisi suuntaani. Olen yrittänyt laihduttaa. Olen siinä tosi huono. Maksaisin vaikka satkun kilolta että saisin sen laihdutettua, mutta en vain osaa. Olen paska.

Ei muutu. Vielä se prinssi tulee.

t. prinssinsä BMI 39:llä löytänyt. Ja se prinssi arvostaa luonnettani, viisauttani, älyäni, ammattiani, kauniita vaatteitani. Muun muassa. Ja katsoo minuun useinkin ihailevasti.

HAHA, eli sinua yritetään jo nyt aktiivisesti iskeä!

Siis vaikka nainen on 40 kg ylipainoinen, hänelle on mies-seuraa tarjolla.

Kuvaa kyllä naisten epärealistisia odotuksia jos 40kg ylipainoiselle ei kelpaa baarissa iskemään tuleva mies, vaan odotetaan jotain prinssiä!!

Normaalin näköinen, treenattukin mies on ikionnellinen jos nainen kerran elämässä katsoo päinkään.

Ei ihme, että naisten on niin helppo tuomita naiseton mies lassukaksi!

Miks tarvis olla magneetti? Eikö yksi riitä? Ei elämä ole laihana sen kummempaa. Paitsi, jos lihavuus haittaa liikumista ja aiheuttaa terveysongelmia niin se voi muuttua. Muuten elämä on ihan samallaisata

ei ne kilot onnelliseksi tee tai jotenkin paremmaks ihmiseksi.....usko pois - kyllä se unelmiesi prinssi kohdalles osuu ja kiloista huolimatta! MUTTA - tietty painonpudotuksesta on paljon hyötyäkin esim terveydelliset syyt. Mutta jos olet sinut kilojesi kanssa niin se on tietty eri asia :)

Minä olin henkisesti paljon onnettomampi silloin kun laihdutin ja olin hoikka (nyt olen taas lihonut). Kun on jatkuvasti pienessä nälässä, eikä voi herkutella, tulee kiukkuiseksi ja elämä pyörii sen ympärillä, että joutuu kitumaan. Elämässä ei ole nautintoa.

Noista miesasioista minun ei onneksi tarvitse välittää, kun olen onnellisesti naimisissa.

Kyllä se laihduttaminen muuttaa elämää. On paljon kivempi ihan jo näyttäytyä julkisella paikalla kun ei tunne itseään miksikään kakkoskansalaiseksi kilojensa takia. Toki siitä seuraavat "psykologiset" haitat kuten tunne että on edelleen lihava tai syyllisyys herkkujen syömisestä on laihdutamisen jälkeen ihan perseestä mutta niiden kanssa oppii elämään. Ja en tiedä oliko sattumaa että laihduttamisen jälkeen löysin miehen, olisiko hän ottanut minut myös lihavana, tiedä häntä. Kävelylenkit tuntuvat kevyemmiltä ja vaatteiden osto on mukavaa.

Mutta hienointa siitä on se tunne että olet saavuttanut jotain. Joo itseppähän ne kilot on päälle hankittu jne mutta laihduttaminen on silti saavutus.

Olin joku viikko sitten baarissa selvinpäin,kuskina. Katselin sitä menoa,miten nätit,hoikat tytöt on poikien ympäröimänä,kikattivat ja flirttasivat, itse olin taas aika yksinäinen,muutama tosi tosi humalainen mies tuli kourimaan(jee jee),lähetin pois. Kuitenkin vatsanpohjassa oikeen kutkutti ajatus siitä,miten ihanalta tuntuisi olla huomionkeskipisteenä,saada katseita miehiltä ja jos joku selväjärkinen tulisi joskus jopa juttelemaan,tahtoisi viedä tanssimaan,ihalisi minua,juuri minua. Se tunne on niin kutkuttava ja ajatus houkutteleva. Tahdon kokea sen. en usko että elämä sinäänsä muuttuisi sisällöltään kauheasti laihempana,mutta uskon että elämä olisi helpompaa,fyysisen taakan vuoksi joo,tietty, mutta se että ihmiset OIKEASTI reagoi hoikkiin,terveisiin ihmisiin myönteisemmin kuin lihaviin. Lihavia katsotaan vinoon. tiedän tämän,koska olen ollut laiha 18-20v, nyt 27v olen lihava ja olen ollut jo 6v.AP

Plussana on tietenkin noi, ettei enää häpeä itseään (ainakaan niin paljon) esim. rannallakin voi olla bikineissä ja vaatteiden sovitus ja ostaminen on ihanaa. Ei ole vaikeuksia esim. sitoa kengännauhoja tai lakata varpaiden kynsiä, jaksaa paremmin liikkua ja tehdä kaikenlaista.

Mutta miehen löytäminen ei ole muuttunut sen helpommaksi. En ole sen onnellisempi, iloisempi, enkä varsinkaan parempi ihminen. Lisäksi välillä tuntee itsensä silti lihavaksi, vaikkei oikeasti olekaan. Mutta se on niin iskostunut, että välillä jopa näkee itsensä lihavana.

Valitsisin siltikin elämän hoikempana, tunnen itseni fyysisesti terveemmäksi. Mutta kyllä se elämä on välillä samaa paskaa kuin ennenkin.

Olen hoikka. Vituttaa joka päivä, vaikka mulla on mies, työ ja lapset, oma talo jne. Tosin lihavana vituttaisi ehkä vielä enemmän, mene ja tiedä. 

Ärsyttävää, kun taas keskitytään vain ulkonäköön ja siihen kelpaako miehille. Olen varma, että jokaisen, jolla on 40 kg ylipainoa, elämä muuttuu ERITTÄIN PALJON ja positiiviseen suuntaan kilojen lähtemisen myötä. Löytyi mies heti baarista tai ei. Ensinnäkin, ehkä siinä vaiheessa jaksaa jo vääntäytyä muuallekin kuin baariin, kun on hoikka ja hyväkuntoinen. Entäpä, jos mies löytyy vaellusreitiltä laavulta? Suosittelen huomattavasti enemmän.

Mutta oikeasti herätkää naiset, ei elämän tarkoitus saa olla löytää mies. Sen tarkoitus pitää olla jotain ihan muuta. Onnellisuus on paljon tärkeämpää kuin kelpaaminen miehelle. Sinulla ap on miljoona kertaa paremmat mahdollisuudet olla onnellinen, kun laihdut 40 kg. Elät pidemmän, terveemmän, monipuolisemman, hauskemman ja onnellisemman elämän. Elämä on oikeasti NIIIN erilaista kevyenä ja kapoisena, kuin ihmisenä, joka raahaa kymmenien kilojen taakkaa mukanaan. Kannustan sinua ap ja kaikkia muita ylipainoisia uskomaan mahtavaan elämänlaadun parantumiseen ja tarttumaan määrätietoisesti haasteeseen. KANNATTAA! Älkääkä antako kenenkään latistaa uskoanne jollain "no kyllä pitää paksunkin kelvata" -virsillään. Ei se kilojen tiputtaminen ole ketään muuta varten - se on sinua itseäsi varten, ja sinä olet se, joka kerää siitä voiton kotiin!

Heh,no mulla ero teihin kahteen onkin ehkä se että mua ei vituta,rakastan elämää,olen saavuttanut nuorena jo paljon,ja joo ihan yksin ilman miestä ;) Mulla on siis kutakuinkin kaikkea mistä haaveilen(ei en ole rikas,ihan perus ihminen,pienet tulot (alle 2t kuussa), ainut mistä haaveilen tällähetkellä on laihempi kroppa ja matkustelu :D AP

Mulla laihdutus ei tuonut onnea. Tosin paino-ongelmani ei ollut massiivinen, olin pahimmillaankin lievän ylipainon keskivaiheilla, BMI 27. Laihdutin siitä BMI:hin 19,5. Minulla oli myös noita haaveita että löytäisin elämänkumppanin kun olisin hoikka, että olisin sitten valtavan energinen ja koko elämä muuttuisi. Vaan ei.

Ensinnäkin, en ole hyvännäköinen nyt hoikkanakaan. Olen sellainen luiseva, kulmikas "krompso", jotenkin teinipojan näköinen kropaltani. Sellainen minä olin ennen lihomistanikin, joten eipä ihme ettei minusta tullut sen näköistä hottista kun aina niistä tulee Suurin pudottaja tms ohjelmissa... Lisäksi vanheneminen pisti päälle pikavaihteen painonpudotuksen myötä. Kun olin ennen kuuria vielä rypytön (olen 32), nyt minulla on ryppyjä otsalla, silmien alla, nenästä suuhun, kaulalla, dekoltee-alue on oikein ryppyjen jokiuomasto :( Näytän 10-15 vuotta ikääni vanhemmalta nyt. 

Joten tunnen itseni edelleen rumaksi, eikä elämänkumppania ole näkyvissä. Eikä ihme, en edes käy missään, ei vaan enää kiinnosta baarit... Ainoa hyöty tästä laihiksesta on ollut oletettavat terveyshyödyt, tosin lievä ylipaino joka minulla oli, ei edes tutkimusten mukaan ole järin suuri terveysriski joten sekin on kyseenalaista.