Ihmiset, joille on mahdoton pyytää anteeksi

joo, vanhemmassa sukupolvessa on näitä yksilöitä paljon... siis ihmisiä joille anteeksipyyntö on jotenkin hirveän iso pala ja jotka kieltäytyvät itse pyytämästä anteeksi.

aitisi vaikuttaa ikavalta henkilolta. yrita ottaa etaisyytta ja miettia minkalainen ihminen haluat olla. sinulla on tulevaisuus edessasi, aidillasi on menneisyys. 

Minun äitini ei osaa pyytää anteeksi, eikä myöntä omia typeryyksiään tai käyttäytymistään. Hän myös heittäytyy marttyyriksi. Lisäksi asioita on mahdotonta käsitellä, eli pienintäkään kinaa (joka yleensä päätyy äitini pitämään mykkäkouluun ja marttyyriksi heittäytymisen) ei voida puida edes jälkikäteen. Mitään kinoja tai edes erimielisyyksiä ei siis ole edes olemassa, vaan ne lakaistaan maton alle, eikä niistä enää puhuta. Jos joskus koitan ottaa puheeksi jonkin tällaisen tapahtuman, heittäytyy äitini heti marttyyrimaiselle puolustuskannalle ja mykkäkoulu palaa, kunnes asia saadaan taas vaiennetttua.

Enää en jaksa pelata äitini pelejä, emmekä pidä yhteyttä. Ilmeisesti äitini ei ole juurikaan pahoillaan tilanteesta, koska häneltä ei tule edes syntymäpäiväkortteja lapsenlapsille.

Kuulostaa tutulta. Lähiperheessäni on vastaavanlainen yksilö, jolle anteeksipyytäminen, toisten onnitteleminen tai ihan tavallinen kiittäminen on sula mahdottomuus. Eli tämän henkilön suusta ei kiitosta, onnitteluja tai anteeksipyyntöjä ole mahdollista kuulla. Joillekin kaukaisille sukulaisille, joiden kanssa ei juurikaan edes olla tekemisissä tai joiden seurassa hän haluaa esiintyä "normaalina", hän näitä sanoja pystyy teatterimaisessa show'ssaan lausumaan, mutta oikeasti lähimmilleen tai läheisilleen hän ei halua noita sanoja tuhlata. Tuntisiko hän "nöyrtyvänsä" tai alistuvansa?

Olen köökkipsykologina diagnosoinut hänet pahasti narsistiseksi enkä usko väärässäkään olevani.

Mun äiti oli kanssa tuollainen. Mitään ei voinut pyytää anteeksi, tai sanoa kiitos. Tai huomentakaan. En kyllä osaa nähdä häntä narsistisena, pikemminkin jotenkin huonommuudentunteesta kärsivänä.

Opettele sijamuotojen oikea käyttö, esim "Ihmiset, joille on mahdoton pyytää anteeksi vrt. Ihmiset, joiden on mahdoton pyytää anteeksi". "En kyllä muista äitini koskaan pyytäneen anteeksi minulle vrt En kyllä muista äitini koskaan pyytäneen minulta anteeksi." Mutta tietenkin olet wt-retardiksi tekeytyvä trolli joka vain pyrkii raatelemaan muutenkin riekaleina olevia hermojani.

Kuulostaa siltä ettei anteeksipyyntöä tarkoiteta, sanot itsekin että pyydät hetimiten anteeksi, joten mahdatko sittenkään tarkoittaa että olet pahoillasi?

Äitisi ei ole voinut antaa pahoja sanojasi anteeksi, kuvittele sitä että hän on silti tuntenut tästä jatkuvasti pahaa mieltä, se on jäänyt vainoamaan taaksenne harsoksi. Vaikka sanot että "olet jo pyytänyt anteeksi" niin se ei muista TUNNU siltä.

Ei anteeksipyytäminen saa olla automaattinappi. Minusta nykyään ihmiset unohtaa sanojen tarkoitukset: kiittäminen on vähän tyhjää ja anteeksipyytäminen on vähän tyhjää. Pelkkiä sanoja. Se on kurjaa, sillä vastapainona sinulla on se että äitisi on todella tuntenut olonsa pahaksi mitä on tapahtunut.

Minusta sinun tämä viestiketjusikin on vähän tätä samaa tyhjyyttä. Tunnut hekevan hyväksyntää sille että kun pyytelet anteeksi niin kaiken pitää olla sillä selvää.

Mutta äitisi ei ole voinut antaa sinulle myöskään anteeksi.

Minusta teidän kuuluu puhua, enkä tarkoita että SINÄ puhut vaan sinä kuuntelisit äitiäsi. Ole hiljaa ja anna muille kunniaa.

Lopeta anteeksipyytäminen vaan pyydät anteeksi kun menet ensin itseesi ja olet pahoillasi.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 12:59"]

Kuulostaa siltä ettei anteeksipyyntöä tarkoiteta, sanot itsekin että pyydät hetimiten anteeksi, joten mahdatko sittenkään tarkoittaa että olet pahoillasi?

Äitisi ei ole voinut antaa pahoja sanojasi anteeksi, kuvittele sitä että hän on silti tuntenut tästä jatkuvasti pahaa mieltä, se on jäänyt vainoamaan taaksenne harsoksi. Vaikka sanot että "olet jo pyytänyt anteeksi" niin se ei muista TUNNU siltä.

Ei anteeksipyytäminen saa olla automaattinappi. Minusta nykyään ihmiset unohtaa sanojen tarkoitukset: kiittäminen on vähän tyhjää ja anteeksipyytäminen on vähän tyhjää. Pelkkiä sanoja. Se on kurjaa, sillä vastapainona sinulla on se että äitisi on todella tuntenut olonsa pahaksi mitä on tapahtunut.

Minusta sinun tämä viestiketjusikin on vähän tätä samaa tyhjyyttä. Tunnut hekevan hyväksyntää sille että kun pyytelet anteeksi niin kaiken pitää olla sillä selvää.

Mutta äitisi ei ole voinut antaa sinulle myöskään anteeksi.

Minusta teidän kuuluu puhua, enkä tarkoita että SINÄ puhut vaan sinä kuuntelisit äitiäsi. Ole hiljaa ja anna muille kunniaa.

Lopeta anteeksipyytäminen vaan pyydät anteeksi kun menet ensin itseesi ja olet pahoillasi.

[/quote]

Mutta eihän tuo voi yksipuolista olla? Joillekin ihmisille saa olla aina pyytämässä anteeksi, ja silloin anteeksipyynnöstä helposti tulee automaattinen reaktio, joka tulee varmuuden vuoksi jottei synny isompaa sotaa pienestä asiasta.

Minulla ei ole esimerkkinä pahoja sanoja vaan n. viiden euron arvoisen esineen rikkominen (vahingossa). Kerroin totta kai tapahtuneesta rehellisesti, pyysin anteeksi ja tarjouduin tietysti korvaamaan esineen; sanoin, että yritän etsiä toisen samanlaisen tai vastaavan tilalle jos vain löydän. Mutta nyt yhtäkkiä tällä pari viikkoa aiemmin hankitulla esineellä oli ihan suunnaton tunnearvo, eikä mikään anteeksipyyntö lievittänyt lohdutonta surua, kun kauan etsitty täydellinen esine meni rikki. Ei tuollainen ole minusta normaalia. Siinä ei ole enää kyse vilpittömän pahoittelun vastaanottamisesta, vaan kostosta: yritetään maksimoida anteeksipyytäjän syyllisyydentunto ja mielipaha, lypsää siitä kaikki irti.

Jotkut ihmiset suhtautuvat kaikkiin kokemiinsa "vääryyksiin" samalla tavalla.

Mielestäni anteeksipyyntöjä pitäisi myös osata ottaa vastaan, vaikkei niillä kaikkea voi korvatakaan. Tai edes suhteuttaa omaa reaktiota tapahtuneeseen vahinkoon. On asioita, joita ei voi antaa anteeksi, mutta on myös arkielämän pieniä riitoja, joista saa halutessaan aikaan isoja myrskyjä.

Minä en osaa pyytää anteeksi, koska pelkään pillahtavani itkuun. Viimeksi, kun oli pakko pyytää anteeksi, näin kävikin. Hävettää vieläkin se itkemiseni ja kaveri ei ole sen jälkeen halunnut pitää minuun mitään yhteyttä. Todennäköisesti hän muistelee nauraen sitä, kun alennuin pyytämään anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:53"]

Opettele sijamuotojen oikea käyttö, esim "Ihmiset, joille on mahdoton pyytää anteeksi vrt. Ihmiset, joiden on mahdoton pyytää anteeksi". "En kyllä muista äitini koskaan pyytäneen anteeksi minulle vrt En kyllä muista äitini koskaan pyytäneen minulta anteeksi." Mutta tietenkin olet wt-retardiksi tekeytyvä trolli joka vain pyrkii raatelemaan muutenkin riekaleina olevia hermojani.

[/quote]

Samaa mieltä, on hankalaa hahmottaa kuka pyysi anteeksi ja keneltä. Jollekin ei voi pyytää anteeksi, vaan joku pyytää joltakulta tai joltakin. 

KORJATTU VERSIO:

Ihmiset, JOILTA on mahdoton pyytää anteeksi

Äitini on tällainen ihminen. Nyt puhun siis hyvin pienistä asioista - en mistään elämää suuremmista anteeksipyynnön aiheista.

Äitini tykkää kinastella pikkuasioista, ja kaikki on ok niin kauan kuin en myönnä olevani väärässä. Mutta koska olen aina ollut kiltti tyttö ja haluan pyytää anteeksi jos olen ollut väärässä, teen aina sen virheen että myönnän olleeni väärässä ja pyydän anteeksi, ja auta armias kun niin käy. Sen jälkeen tästä anteeksipyydön aiheesta tosiaan kasvaa elämää suurempi asia, josta muistutetaan vielä 10 vuoden päästäkin. Syyllisyydentuntoani kolkutellaan muistuttamalla, että kyllä se asia oli sitten sellainen, josta hän ei koskaan pääse yli eikä voi koskaan todella antaa anteeksi, kun häntä niin syvästi loukattiin.

Jos en olisi myöntänyt olleeni väärässä ja pyytänyt anteeksi (mitä on tosiaan tapahtunut äärimmäisen harvoin, koska typeryksenä aina vain jaksan pyydellä anteeksi), asia olisi unohtunut hetkessä. Viikon päästä äitini ei olisi edes muistanut koko asiaa. Mutta kun pyysin anteeksi, se ei unohdu koskaan.

Tunteeko kukaan muu tällaisia ihmisiä?!

(Joo, äiti taas kivasti muistutti, miten kamala ihminen olen, kun joskus vuonna viisi sanoin jotain pahasti.)

P.S. En kyllä muista äitini koskaan pyytäneen anteeksi MINULTA, vaikka olisi tehnyt tai sanonut mitä. Plääh.

(Ei tuossa minusta ollut paljon epäselvyyksiä. Kaksi sijamuotoa väärin, hmm.)

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 22:21"]

Kuulostaa tutulta. Lähiperheessäni on vastaavanlainen yksilö, jolle anteeksipyytäminen, toisten onnitteleminen tai ihan tavallinen kiittäminen on sula mahdottomuus. Eli tämän henkilön suusta ei kiitosta, onnitteluja tai anteeksipyyntöjä ole mahdollista kuulla. Joillekin kaukaisille sukulaisille, joiden kanssa ei juurikaan edes olla tekemisissä tai joiden seurassa hän haluaa esiintyä "normaalina", hän näitä sanoja pystyy teatterimaisessa show'ssaan lausumaan, mutta oikeasti lähimmilleen tai läheisilleen hän ei halua noita sanoja tuhlata. Tuntisiko hän "nöyrtyvänsä" tai alistuvansa?

Olen köökkipsykologina diagnosoinut hänet pahasti narsistiseksi enkä usko väärässäkään olevani.

[/quote]

Tunnen myös tällaisen ihmisen. En ole koskaan kuullut hänen sanovan "kiitos", paitsi ventovieraille, joille esitetään teatteria. Vieraita ihmisiä hän mielistelee, hymyilee ja lirkuttelee. Mielellään kuiskuttaa sitten näiden selän takana, että "X. on tosi tärkeä tyyppi!"

Jos hän vaikka tönäisisi vahingossa jota kuta (vaikka tälle ihmiselle on ihan normaalia käytöstä töniä tahallaankin), niin hän vain jatkaisi matkaansa erityisen omahyväinen ilme naamallaan. Jos toinen vaikka loukkaantuisi, tämä tapaus virnuilisi täysin avoimesti.

Omia ystäviään kohtaan tämä ihminen on töykeä. On jättänyt pitämättä yhteyttä omaan sukulaiseensakin, vain koska hänen toinen ystävänsä pyysi niin! Ei koskaan pyytänyt tältä sukulaiseltaan anteeksi, vaikka käytännössä hylkäsi tämän! Hän on erittäin aggressiivinen ihminen ja saa raivokohtauksia usein. Tiuskii, huutaa ja karjuu, oli tilanne mikä hyvänsä. Hänet on työpaikallaan siirretty syrjään.

Hän ei ole koskaan seurustellut vakavasti kenenkään kanssa. Eräs yhteinen tuttavamme oli erittäin surullinen vaikean avioeronsa vuoksi. Silloin tämä henkilö hankki salamana itselleen hiukan hoivattavan tapauksen, jonka kanssa kävi sitten kehuskelemassa parisuhdeonnea tälle avioerosta toipuvalle. Tuskinpa on oikeasti edes kiinnostunut siitä seurustelukumppanistaan, kunhan vain pitää esittää näytelmää.

Joskus hän selittää hyvin teatraalisesti ja dramaattisesti elämänsä rakkauksista. Jotka ulkopuolisen silmin ovat olleet melko pinnallisia ja lyhyitä suhteita.

Olen joskus miettinyt, että onko hän pahasti tasapainoton? Mitä tällainen ihminen ajattelee yksin ollessaan? Olen tuntenut hänet pikkulapsesta, olimme samassa päiväkodissa. Voin kertoa, että hän on muuttunut aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi, nämä kummalliset piirteet vain kärjistyvät iän myötä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:34"]

KORJATTU VERSIO:

Ihmiset, JOILTA on mahdoton pyytää anteeksi

[/quote]

Ap, tarkoitatko, että sinun on vaikea pyytää äidiltäsi anteeks. Silloin korjauksesi on ilmeisesti oikein.

Pieni epäilys kuitenkin vaivaa. Ehkä sittenkin tarkoitat sitä, että sinun äitisi on vaikea pyytää anteeksi muilta ihmisiltä? Silloin korjauksesi ei ole hyvä. 

Pitäisi olla:

Ihmiset, JOIDEN on mahdoton pyytää anteeksi

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 23:34"]

KORJATTU VERSIO:

Ihmiset, JOILTA on mahdoton pyytää anteeksi

[/quote]

Ap, tarkoitatko, että sinun on vaikea pyytää äidiltäsi anteeks. Silloin korjauksesi on ilmeisesti oikein.

Pieni epäilys kuitenkin vaivaa. Ehkä sittenkin tarkoitat sitä, että sinun äitisi on vaikea pyytää anteeksi muilta ihmisiltä? Silloin korjauksesi ei ole hyvä. 

Pitäisi olla:

Ihmiset, JOIDEN on mahdoton pyytää anteeksi

[/quote]

Oletan, ettet lukenut viestiä ollenkaan? Juurikin äidiltäni on vaikea pyytää anteeksi, koska hän käyttää saamaansa anteeksipyyntöä aseena.

Mutta unohdetaan tämä ketju nyt :D Kiitos kaikille hyvistä vastauksista!

Oma äitini on samankaltainen. Emme  ole tekemisissä koska hän ei kykene tunnustamaan tehneensä kosaan mitään väärin ja vaatii jatkuvaa mielistelyä.( Älä välitä tuosta provoilijasta kunhan yrittää saada jotain säpinää. Voisi vaikka korjata minun viestejäni joissa oikeasti on virheitä).

Tunnen tällaisen ihmisen, eikä hän luojan kiitos ole äitini, lähisukulaiseni tai enää edes kaverini nimenomaan tästä syystä. 

Tällä henkilöllä oli tapana loukkaantua aivan silmittömästi mitä ihmeellisimmistä asioista, ja hän todella ajatteli että lähes jokainen asia oli tarkoitettu hänelle veriseksi, henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Hänen kanssaan sai todella olla varpaillaan, ettei vahingossakaan loukannut häntä. 

Ja jos häntä onnistui loukkaamaan, hän katkaisi välit aivan tyystin. Uskoisin että työtilanteissa hänen kanssaan olisi mahdotonta olla tekemisissä: hän aloittaa käytännössä ikuisen mykkäkoulun, tekee kaikin puolin selväksi että tämä ihminen on häntä verisesti loukannut eikä hänen kanssaan pysty sopimaan asiaa millään tavalla.

Hassua sinänsä, että tämä ihminen ei itse ole juurikaan varovainen sanoissaan tai eleissään. Hän luokittelee herkästi ihmisiä ulkonäön tai jonkin pienen piirteen takia ö-mappiin, joille siis sama kohtelu kuin häntä verisesti loukanneille. Eikä tätä siis voinut olla huomaamatta, vaikka nämä henkilöt mahdollisesti eivät juuri hänen kanssaan tekemisissä olleet. Lisäksi hän kyllä itse saattoi äyskähdellä, pukahdella ja älähdellä todella kömpelöstikin asioita. 

Kerran jouduin tähän tilanteeseen että yritin käydä riitatilannetta läpi ja muistuttaa, että hänen olisi syytä itsekin miettiä käytöstään. Hänen näkökantansa oli että hän oli toiminut hienosti ja pyytänyt aina anteeksi - mitä siis ei todellisuudessa ollut tehnyt kertaakaan yhtään kenellekään. 

Lyhyesti sanottuna niin mutkikas persoona, että ainakin minun oli tyystin mahdoton tulla hänen kanssaan toimeen. Nykyään asetelma toimii siten, että oma läsnäoloni on hänelle selkeästi hirveää myrkkyä, eikä hän siedä läsnäoloani. Minä taas olen päättänyt, etten ryhdy yhden ihmisen takia varomaan, missä saan liikkua ja joudunko kysymään luvan kulkemiseen hänen lähistöllään. Toki pyrin toimimaan viileän asiallisesti, enkä ainakaan enää nosta mitään kissoja pöydälle. Tuli todettua, että aivan turhaa hänen tapauksessaan.

Mun äitini oli myös tälläinen. Hänellä oli myös tapana selitellä jälkikäteen omat mokailunsa niin, ettei niitä tapahtunutkaan - ja nyt on kyseessä isot virheet, ei mitkään pikkujutut tai pahasti sanomiset. Ilmeisesti äiti vielä itse uskoi näihin selityksiinsä. Minä en ollut tekemisissä hänen kanssaan käytännössä sen jälkeen kun täytin 12, muutamia yksittäisiä kertoja ainoastaan. Lapseni pidin kaukana hänestä. Onneksi on jo kuollut, eikä tarvitse enää väistellä. 

Toinen ärsyttävä ihmistyyppi on ihminen, joka sitten pyytelee anteeksi varmuuden vuoksi. Mieheni on tälläinen - ei tarvitse kuin aloittaa lause ihmettelevällä äänensävyllä tai kysymällä miksi, hän jo pyytää anteeksi. Kun kysyn, mitä hän pyytää anteeksi, ei hän yleensä edes tiedä, kunhan vain pyytää.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 11:15"]

Tunnen tällaisen ihmisen, eikä hän luojan kiitos ole äitini, lähisukulaiseni tai enää edes kaverini nimenomaan tästä syystä. 

Tällä henkilöllä oli tapana loukkaantua aivan silmittömästi mitä ihmeellisimmistä asioista, ja hän todella ajatteli että lähes jokainen asia oli tarkoitettu hänelle veriseksi, henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Hänen kanssaan sai todella olla varpaillaan, ettei vahingossakaan loukannut häntä. 

Ja jos häntä onnistui loukkaamaan, hän katkaisi välit aivan tyystin. Uskoisin että työtilanteissa hänen kanssaan olisi mahdotonta olla tekemisissä: hän aloittaa käytännössä ikuisen mykkäkoulun, tekee kaikin puolin selväksi että tämä ihminen on häntä verisesti loukannut eikä hänen kanssaan pysty sopimaan asiaa millään tavalla.

Hassua sinänsä, että tämä ihminen ei itse ole juurikaan varovainen sanoissaan tai eleissään. Hän luokittelee herkästi ihmisiä ulkonäön tai jonkin pienen piirteen takia ö-mappiin, joille siis sama kohtelu kuin häntä verisesti loukanneille. Eikä tätä siis voinut olla huomaamatta, vaikka nämä henkilöt mahdollisesti eivät juuri hänen kanssaan tekemisissä olleet. Lisäksi hän kyllä itse saattoi äyskähdellä, pukahdella ja älähdellä todella kömpelöstikin asioita. 

Kerran jouduin tähän tilanteeseen että yritin käydä riitatilannetta läpi ja muistuttaa, että hänen olisi syytä itsekin miettiä käytöstään. Hänen näkökantansa oli että hän oli toiminut hienosti ja pyytänyt aina anteeksi - mitä siis ei todellisuudessa ollut tehnyt kertaakaan yhtään kenellekään. 

Lyhyesti sanottuna niin mutkikas persoona, että ainakin minun oli tyystin mahdoton tulla hänen kanssaan toimeen. Nykyään asetelma toimii siten, että oma läsnäoloni on hänelle selkeästi hirveää myrkkyä, eikä hän siedä läsnäoloani. Minä taas olen päättänyt, etten ryhdy yhden ihmisen takia varomaan, missä saan liikkua ja joudunko kysymään luvan kulkemiseen hänen lähistöllään. Toki pyrin toimimaan viileän asiallisesti, enkä ainakaan enää nosta mitään kissoja pöydälle. Tuli todettua, että aivan turhaa hänen tapauksessaan.

[/quote]

Minäkin tunnen tällaisen. Kun kysyin häneltä, miksi hän käyttäytyi oudosti (piti mykkäkoulua ja tiuski), niin ei tunnistanut ollenkaan omaa käytöstään, vaan oli omasta mielestään ollut hyvin kärsivällinen muita ihmisiä kohtaan, suorastaan armollinen.

Toden totta, ei tällaisen kanssa kannata aikaansa tuhlata tai yrittää mitään todellista kohtaamista, se on vain pään hakkaamista seinään. Näille ihmisille kaikki ihmissuhteet ovat todella vaikeita.

Se vieraiden ihmisten pakonomainen mielistely ja liehittely on aika mielenkiintoinen piirre. Vieraat ihmiset on pakonomaisesti hurmattava ja sen jälkeen saakin olla raivopäinen oma itsensä.

Tämäkin henkilö osaa mielistellä tuntemattomia, en ole ikinä ennen nähnyt niin siirappista käytöstä, mutta heti kun häneen tutustuu paremmin, hän iskee puukkoa selkään ja aloittaa manipulointinsa (tiuskiminen, vähättely, silmien pyörittely, avoin halveksunta ja jos erehtyy puolustautumaan, mykkäkoulu). Epäilen, että hän on lähisuhteissaan väkivaltainen, sen verran raivokasta hänen käytöksensä on.