Tunnetteko ihmisiä jotka halveksivat / pilkkaavat muiden sairauksia?

Kyllä.

”Ei ole tuttavapiirissä ollut _yhtään_ mielenterveysongelmaista.”

”Ottaisi apua vastaan.”

”😐”

Ja ihan suoraa kiusaamista ja tahallaan sairastuttamista myös. Demoneja _on_.

Johtuu psykopatiasta ja sadismista.

Vain jos sairaudet ovat kuviteltuja ja huomiohakuisuutta, tyyliin masennus.

Joo onhan noita. Ihan kaikkea ei kannata muille kuuluttaa. Yleensä siitä on lopulta enemmän harmia kuin hyötyä. Saa itselleen vaan pahan mielen.

Tunnen kyllä. Esimerkiksi omaa syöpäkasvaintani vähäteltiin, kun se ei ollut hengenvaarallinen. Kuitenkin siitä koitui minulle paljon harmia. Olin hysteerinen, ja eräs kehtasi sanoa tyyliin, ”en voi ymmärtää, kun moni kuolee aivosyöpään”. Heikkona hetkenä , kun pelkäsin, minut leimattiin ihmiseksi, jota en tunne. Tämä tietysti oli ollut vain hyväntahtoista, vaikka halveksunta ja ylemmyydentunne paistoi kilometrin päähän. Tuollaista käytöstä on vaikea unohtaa. Lapseni olivat pieniä, joten pelko oli kyllä oikeutettu ja normaali tunne. Mutta sama henkilö on monin tavoin kiusannut.

Tiedän psykiatrisia hoitajia jotka kiusaavat potilaitaan.

Suomessa kiusataan armottomasti sekä erilaisuudesta että ihan fyysisistä sairauksista. Halveksuntaa, alistamista, nöyryyttämistä. Kuvottavaa, narsistista p@skasakkia, holokaustilaisten jäämistöä.

Jos pystyy hankkiutumaan 4 kertaa raskaaksi ja huolehtimaan lapsikatraasta, ei voi olla kovin mielisairas, joka ei pysty töihin.

En halveksi ketään oikeasti sairasta. Itselläkin ollut mt sairaus ja ollut töissä, mutten olisi kyennyt 4 lasta hoitamaan.

Joo. Mulla on just syöpäepäily, ja eräs lähisukulaisen on juuri tuollainen. Ei mitään aikomusta kertoa asiasta, ja altistaa itseäni kuukausia kestävälle kampanjalle, miksi sairaus on omaa syytäni (en polta enkä juo..)

Sitten mikäli tällä ko. ihmisellä on joku oma ongelma, vaikkapa olkapää kipeänä siitä jauhetaan viikkotolkulla, pääpaino omassa ahkeruudessa ja työteliäisyydessä, jonka vuoksi vaiva on tullut ja pahenee, koska on niin paljon tekemistä.

Minä itse olen. Nauran ja halveksin tuoksuyliherkkiä, sähköallergikkoja ja näitä wannabe-keliaakikkoja jotka itse ovat diagnosoineet ns sairautensa.

Muut oikeasti sairaat ihmiset saavat sympatiani ja mahdollisen huolenpidon osaltani jos vain siihen suinkin pystyn.

Allergioitani aina vähätellään: "Mutta ei minun koirani aiheuta mitään!".. Just joo"

Pitkäaikaista masennustakin vähätellään: "Hymyile vaan, bro. Ajattele vaan positiivisesti, bro. Mee vaa juttelee ihmisille, bro. Käy vaa lenkillä, lol..."

Vierailija kirjoitti:

Minä itse olen. Nauran ja halveksin tuoksuyliherkkiä, sähköallergikkoja ja näitä wannabe-keliaakikkoja jotka itse ovat diagnosoineet ns sairautensa.

Muut oikeasti sairaat ihmiset saavat sympatiani ja mahdollisen huolenpidon osaltani jos vain siihen suinkin pystyn.

Minulla juuri tuoksut aiheuttavat astmakohtauksen, samoin pojallani. Älä puhu asioista, mistä et tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse olen. Nauran ja halveksin tuoksuyliherkkiä, sähköallergikkoja ja näitä wannabe-keliaakikkoja jotka itse ovat diagnosoineet ns sairautensa.

Muut oikeasti sairaat ihmiset saavat sympatiani ja mahdollisen huolenpidon osaltani jos vain siihen suinkin pystyn.

Minulla juuri tuoksut aiheuttavat astmakohtauksen, samoin pojallani. Älä puhu asioista, mistä et tiedä.

No niin, siinä ensimmäinen kotitohtori ilmoittautui. Tietäisitpä mitä on oikea sairaus!!

Halveksin työperäistä lorvikatarria

Mun entinen esimies ei ymmärtänyt miksi työkaveri ei voinut tulla töihin silmätulehduksen ekana päivänä, ennen lääkärikäyntiä ja lääkkeiden aloittamista (molemmat silmät käytännössä umpeenmuurautuneita, kutisevia ja vuotavia, vaikea nähdä ja olo kurja). "Ei sulla mitään silmätulehdusta ole, ei sellasta oo olemassakaan, en oo koskaan kuullut."

Paniikkikohtaukset on kyllä ihan kukkua, nykyajan hysteriaa.

Vaasa.

Joo tuo työelämä onkin muuten om juttunsa..

Esim pomoni ylvästeli että hänellä on influenssa, mutta on töissä.

Mulla oli keskiraskaus menossa..

Tunnen montakin ja ovat kaikki kusipäitä. Anna olla armias, kun henkilö itse sairastuu. Ihme diivoja.

Minun kohdallani se on opittu lapsuudenkodissa. Vakavat sairaudet tosin erikseen, mutta olen saattanut nauraa, että "hahh, aina jotain kremppaa, se hajoaa!" tai muuta sellaista. Ja tosiaan vanhempani saattoivat halveksia vaikkapa paniikkihäiriöisiä ja samaan aikaan käydä itse terapiassa.