Mitä tekisit tässä tilanteessa?

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Olet vain kärsivällinen ja sanot, että teit niin kuin parhaaksi katsoit ja et ole asiaa katunut. Hän ymmärtää asian kyllä aikanaan, mutta nyt hän on tietenkin vihainen vielä. Hän on nyt se, joka saa kuulla kaikki ilman sinun suodatusta ja se sattuu varmasti, mutta olet vain hänelle nyt hyvä vanhempi. Voit tarvittaessa sanoa asian myös hieman kipakammin, jos se alkaa mennä ihan typeräksi inttämiseksi. Miniteini miettii asioita ja hän näkee kyllä, että sinä olet tosissasi kunhan vain et ala selittelemään mitään jutun ohi menevää liirumlaarumia.

Nyt on nyt ja mennyt on mennyttä, etkä ole palaamassa menneeseen. Se tulee lapsen tajuta. Tulevasta voi tehdä mukavan, mutta mennyttä ei saa enää muutettua. Aikuisten asiat eivät hänelle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Ei tarvitse kertoa. Lapsi on asunut siellä ja tietää kullä, ei hän typerys ole. Selittelemään ei tarvitse, vaan sanoa vain, että menette eteenpäin ja aikuisten asiat ovat aikuisten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Niinpä, eli et selittele, vaan katsotte tulevaa kohti vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Niinpä, eli et selittele, vaan katsotte tulevaa kohti vain.

Mutta tällä hetkellä hän on niin asian pauloissa, ettei halua tulla luokseni ollenkaan, koska "olen pilannut hänen elämänsä". Sydän särkyy ja voimat loppuu... ap

Lapselle voisi olla hyvä mennä juttelemaan jonkun ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Hän on nyt jumissa tilanteessa ja myös toisen vanhemman kanssa on ikävä elää. Koulun telkkari tai joku muu mukava ihminen voisi olla hyvä paikka. Ap voi hieman alustaa tilannetta ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Niinpä, eli et selittele, vaan katsotte tulevaa kohti vain.

Mutta tällä hetkellä hän on niin asian pauloissa, ettei halua tulla luokseni ollenkaan, koska "olen pilannut hänen elämänsä". Sydän särkyy ja voimat loppuu... ap

Varaat heti ajan vaikka sille koulun terkkarille. Hän voi napata lapsen koulupäivän aikana juttelemaan hetkeksi. Murkut ovat murkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Lapsi siis tietää kuinka se toinen osapuoli raivoaa ja haukkuu. No siinähän on hänelle vastaus omaan kysymykseensä.

Ja kun toinen vanhempi ei katso eteenpäin vaan säännöllisesti kuulen että "miksi 'toinen vanhempi' vihaa sinua?" Hän puhuu tällaisia jatkuvasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Lapsi siis tietää kuinka se toinen osapuoli raivoaa ja haukkuu. No siinähän on hänelle vastaus omaan kysymykseensä.

Kyllä, mutta hänelle on esitetty että se johtuu minusta. Minä "provosoin". Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Niinpä, eli et selittele, vaan katsotte tulevaa kohti vain.

Mutta tällä hetkellä hän on niin asian pauloissa, ettei halua tulla luokseni ollenkaan, koska "olen pilannut hänen elämänsä". Sydän särkyy ja voimat loppuu... ap

Varaat heti ajan vaikka sille koulun terkkarille. Hän voi napata lapsen koulupäivän aikana juttelemaan hetkeksi. Murkut ovat murkkuja.

Minäkin tein noin aikanaan, kun meillä oli vaikeaa. Tyttö oli viidennellä luokalla ja terkkari pyysi hänet minun toiveesta luokseen hetkeksi juttelemaan. Terkkari otti siinä samalla pituutta ja painoakin vähän oheistoiminnaksi ja jutteli samalla tytön kanssa. Heillä oli ollut oikein hyvä keskustelu ja tyttö rauhoittui paljon.

Jos lapset eivät tee justiin niin kuin toinen vanhempi sanoo, heille raivotaan että ovat juuri niin kuin minä ja joutuvat epäsuosioon. On jo näkyvissä sitä että "valitsevat" kummalle ovat ns. lojaaleja. Ap

Mites isovanhemmat, tädit, sedät ja ystävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istut sen esiteinin kanssa pöydän ääreen ja kerrot kuin ihminen ihmiselle oman puolesi tilanteesta. Totuuden kertominen ei ole pahan puhumista.

Mutta siinä tapauksessa hän menee vaatimaan toiselta osapuolelta selitystä, tämä raivostuu ja haukkuu minua kahta kauheammin ja yhteishuoltajuus on taas aivan mahdotonta. Lapsi on erikseen jo aiemmin pyytänyt, etten sano toiselle vanhemmalle mitään, vaikka tämä rikkoisi sopimuksia tms. koska silloin joutuvat kuuntelemaan raivoamista ja minun haukkumista koko illan. Tavallaan olen siis yhä saman käytöksen vallassa vaikka erosta on jo 3 vuotta. Ap

Lapsi siis tietää kuinka se toinen osapuoli raivoaa ja haukkuu. No siinähän on hänelle vastaus omaan kysymykseensä.

Kyllä, mutta hänelle on esitetty että se johtuu minusta. Minä "provosoin". Ap

Juuri siksi sinun on kerrottava hänelle oma puolesi. Ettei se jää vain yhden osapuolen esitykseksi. Puhu rauhallisesti ja järkevästi, lapset eivät ole tyhmiä. Kehota ajattelemaan tilannetta itse, millaista sen toisen käytös on ja onko se tosiaan joka kerta muiden syytä.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapset eivät tee justiin niin kuin toinen vanhempi sanoo, heille raivotaan että ovat juuri niin kuin minä ja joutuvat epäsuosioon. On jo näkyvissä sitä että "valitsevat" kummalle ovat ns. lojaaleja. Ap

Älä alistu siihen, että lapsiasi hallitaan pelolla. Olethan itse päässyt siitä irti.

Lapsille ei kuulu aikuisten jutut. Sanot, että hoida sinä sitten aikuisena asiasi paremmin kun on kerran varaa päätä aukoa. Ennen sitä: sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Maailma on karu.

Sano lapselle, että jokaisella on asioista omanlaisensa kokemus. Asioilla ei ole kahta puolta vaan monta puolta ja toinen vanhempi katsoo asioita omalla tavallaan (ei tarvitse määritellä sitä puolison tapaa mitenkään). Jos on sanottu, että sinä provosoit, niin kyse ei ole siitä vaan pelkästään toisen halusta tulla provosoiduksi ja siten saada jatkettua vihaansa.

Esiteinille voi sanoa, että oikeastiko tämmöinen tavallinen oleminen pilaa elämäsi, ei sen toisen huudot ja riidat. Ja varaat lapselle ajan koulupsykologille tai terveydenhoitajalle, jossa pääsee puhumaan asiasta.

Ilmoita että jos oikeasti olisi ollut kaikki kivasti niin eroa ei olisi tullut. Ja että voit nyt onnellisemmin. Neuvo myös teiniä tekemään niin kuin sydän sanoo

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei kuulu aikuisten jutut. Sanot, että hoida sinä sitten aikuisena asiasi paremmin kun on kerran varaa päätä aukoa. Ennen sitä: sen lauluja laulat jonka leipää syöt. Maailma on karu.

Juuri tämä!