Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu, että olen koko elämäni torjunut ihmiset läheltäni?
18.07.2013 |
En nyt ihan kaikkia, mutta läheistä ystävyyttä en ole pystynyt/osannut rakentaa kenenkään kanssa. Varsinkin nuorena pistin kaveruuksia poikki tuosta vain, kun koin olevani itse niin.. hmmm.. huono jotenkin, tai koin kanssakäymisen toisten kanssa niin kiusalliseksi, että oli helpompaa olla vain yksin. Ihan oikeasti jätin kavereita, ja ajattelin sen olevan helpotus heillekin :/ Koko elämäni olen elänyt sinänsä yksin, muutamia tuttavia/kavereita on mutta hyvin harvoin tavataan, lähinnä kaveruus on facebook/tekstiviestitasolla.
Viime aikoina olen alkanut miettimään että haluaisin muuttua, haluaisin tavata ihmisiä ja olla kanssakäymisissä toisten kanssa, kun vauvakin syntyy olisi mukavaa kun olisi tasavertaisia äitikavereita. Mutta pelkään, etten osaa enää ystävystyä ollenkaan. Jättäydyn jo niin luontevasti kaikesta ulkopuolelle, ihan joka asiassa.
Mutta MIKSI minä käyttäydyn näin? Ketään psykologia kenties paikalla?
Niin ja taustaa vielä sen verran, että on minulla mies ja perhe, mutta muuten olen kyllä hyvin erakkomainen ja yksinäinen.
Kommentit (5)
Mietin, että miten olet tutustunut mieheesi ja pystynyt kuitenkin päästämään hänet lähellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vähän samantyyppinen. En osaa pitää ystävyyssuhteita yllä, tosin aika moni ysävistäni/kavereistani on ollut selkeästi sellaisia että ovat tarvinneet minua jossain elämäntilanteessa: rumempana side kickinä baarireissuilla, auttajana työelämässä, kuuntelijana vaikeassa ihmissuhdetilanteessa jne. Monta kaverisuhdetta olen lopettanut ihan siksi, etten ole tuntenut itseäni pidettävän saman arvoisena kuin muita kavereita tai ystäviä. Toisaalta, kun muistelen elämääni, mietin, että olisi ollut monia ihmisiä joihin olisin halunnut tutustua syvällisemmin ja pitää yhteyttä. Toivon, että voisin olla vielä yhteyksissä joihinkin entisiin poikaystäviin tai treffailukavereihin. Nykyään mulla on oma mies, joten en haluaisi seurustella heidän kanssaan, muta he olivat kuitenkin mukavia tyyppejä ja olen oppinut olemaan miehen kanssa kaveri vasta yli parikymppisenä. Tykkään tosi paljon olla yksin, mutta pelkään, että jos/kun tulee ero (ja yli puolillahan tulee) olen sitten ihan yksin kun lapsiakaan en taida saada.
Välttelevä persoonallisuus, googleta.
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 23:03"]
Välttelevä persoonallisuus, googleta.
[/quote]
Eipä nyt ruveta heti ensimmäisenä ehdottelemaan persooanllisuushäiriöitä.
Aloitetaan mieluummin jostakin lievemmästä, kuten vaikka sosiaalisten tilanteiden pelosta tai vaikkapa yleistyneestä v*tutuksesta, kun huomaa olevansa ystävilleen vähemmän tärkeä kuin muut ihmiset. Masennus ja ahdistuskin voivat aiheuttaa alemmuudentunnetta ja eristäytymishalua. Lääkkeenä tähän suositellaan yleensä hankkimaan terve itsetunto. Parhaiten sellaisen saa terapiassa ja samanaikaisella lääkehoidolla.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu minulla. Mies on sinnikäs, 10 v . olen koittanut jättää, ajattelen, että olisi onnellisempi ilman minua. Meillä on 4 lasta ja tiivisi ihana perhe, mutta minulla ei ystäviä, en vain osaa pitää yhteyttä.